Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa miestäni, kliseisesti en halua lasten vuoksi erotakaan, MUTTA mulla onkin suunnitelma!
21.09.2011 |
Erinäisistä syistä en tahdo enää jaksaa miestäni ollenkaan, en jaksa enää edes _yrittää_ (kun mikään ei koskaan muutu), yrittänyt olen jo viimeiset 9 vuotta.
Meillä menisi ok JOS en haluaisi miehestä keskusteluseuraa, ylipäätään mitään seuraa, en edes odottaisi että hän puhuisi mulle mitään, sanoisi edes huomenta, en odottaisi apua kotitöihin, en minkäänlaista henkistä tai muunkaanlaista tukea mihinkään, lasten kasvatukseen, huushollin pyöritykseen, juoksevien asioiden hoitoon, tai ylipäätään mihinkään JA olisin aina ja kaikesta samaa mieltä miehen kanssa, en kyselisi mihinkään hänen kantaansa minkäänlaisia perusteita vaan nielisin ihan kaiken mukisematta "kyllä herra". Ja muistaisin tietysti olla haarat levällään joka ilta.
En vaan kykene tähän, yrityksistäni huolimatta. Ainakaan kokoaikaisesti.
Siksipä olenkin katsellut tästä meiltä n. 20-30 km säteellä talviasuttavia pieniä kesämökkejä.
Ostan sellaisen, ja alan pikkuhiljaa oleskella siellä enemmän ja enemmän. Lasten kanssa ja ilman lapsia, mutta niin, että yhdessäoloaikaa mieheni kanssa on hyvin vähän.
Kesämökin aion pitää tv- ja tietokonevapaana alueena, jolla varmistan, ettei mies tule viihtymään siellä. (ja itse en näitä vempaimia todellakaan kaipaa, radio riittää, ja ihan pelkkä hiljaisuuskin). Siellä saan olla kuten haluan, tehdä asiat miten haluan, eikä tule kokoaikaa odotettua siltä toiselta jotakin, esim. seuraa, tai apua kotitöihin tai kinkkisiin tilanteisiin (jota väkisinkin automaattisesti tekee ja odottaa, jos tietää että toinen on siinä lähellä! Ja sitten aina pettyy, kun huomaa ettei apua/ymmärrystä/seuraa tulekaan, vaikka tähän olisi pitänyt jo kaiken järjen mukaan tottua vuosien saatossa..)
Eikö olekin loistava idea?!?
Ja miksikö en eroa, en jaksa puida syitä siihen, mutta syyni ovat perusteellisesti puntaroidut ja lasteni etua siinä kuitenkin enimmäkseen ajattelen. En kokonaan, myönnän, mutta enimmäkseen joka tapauksessa.
Ja onhan tässä sekin mahdollisuus, että kun tulen olemaan paljon poissa kotoa (mökillä siis) niin ehkäpä mies havahtuu, ja lakkaa pitämästä mua itsestäänselvyytenä. Ehkä. Tai sitten ei. Mutta ainakin mulla on sitten "pakopaikka", jossa saan olla rauhassa.
Kommentit (79)
Jos mies kohtelee sinua huonosti, laiminlyö tarpeesi ja annat näin esimerkkiä lapsillesi että naisia voi kohdella kuin ilmaa, niin mitä hyötyä siitä on? Luuletko etteivät lapset tajua mitä on meneillään?
Minusta sinä kierrät itse ongelmaa, eli sitä, että miehesi on epäkunnioittava sika, ja sinä et pysty muuttamaan häntä tai hänen käytöstään. Muutto on hyvä idea, mutta miksi tehdä monimutkainen mökkijärjestely kun voisit erota ja hankkia oman kämpän ja oman elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmaissut, että hänellä on syytä epäillä miehen ryhtyvän erittäin hankalaksi jos ap hakee eroa.
Jos mies kohtelee sinua huonosti, laiminlyö tarpeesi ja annat näin esimerkkiä lapsillesi että naisia voi kohdella kuin ilmaa, niin mitä hyötyä siitä on? Luuletko etteivät lapset tajua mitä on meneillään?
Minusta sinä kierrät itse ongelmaa, eli sitä, että miehesi on epäkunnioittava sika, ja sinä et pysty muuttamaan häntä tai hänen käytöstään. Muutto on hyvä idea, mutta miksi tehdä monimutkainen mökkijärjestely kun voisit erota ja hankkia oman kämpän ja oman elämän?
että kun se ero joskus tulee, niin teette avioehdon, ennenkuin rupeet kesämökkiostoksille. Siis jos varanne ovat tasan tai olet varakkaampi kuin miehesi.
Erossa kun se mökkikin kuuluu ositukseen. Ja siinä voi sen mökin kanssa käydä niin, että äijä änkeää sinnekin, joten mieti vähän tarkempaan.
Tekisin varmaan itse samoin, jos se vaan olisi mahdollista.
Olen huomannut, että mun päivä menee aina pilalle siitä, kun mies tulee kotiin.
Täällä on niin monta viestiä, joiden ydinajatuksena on tämä. Miksi ihmeessä jatkatte näissä kuolleissa parisuhteissa, roikotatte miestänne ja itseänne löysässä hirressä? Eihän tuollainen edes ole enää mitään parisuhteessa elämistä!
Jos yhdessä pysytään vain lasten takia, niin miettikääpä millaisen kuvan annatte avo/avioliitosta lapsillenne... Äiti nukkuu yksin yläkerrassa tai kilometrien päässä mökillä ja isä ei edes hyvää huomenta sano vaimolleen. Eikö kannattaisi mieluummin muuttaa erilleen ja vapauttaa molemmat elämään ja tekemään kuten tahtoo?
Jos päivä oikeasti menee pilalle siitä, kun "kumppani" tulee kotiin, niin olisi ehkä aika harkita jotain parempaa ratkaisua. Muuten elää kituuttaa samassa tilanteessa vielä vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap., mutta samassa tilanteessa elän. Ja tarkasti olemme punninneet plussat ja miinukset ja yhteiselon (kun meillä on 4 pientä lasta) plussia löytyy tällä hetkellä huimasti enemmän! Myös meille aikuisille.
Olen huomannut, että mun päivä menee aina pilalle siitä, kun mies tulee kotiin.
Täällä on niin monta viestiä, joiden ydinajatuksena on tämä. Miksi ihmeessä jatkatte näissä kuolleissa parisuhteissa, roikotatte miestänne ja itseänne löysässä hirressä? Eihän tuollainen edes ole enää mitään parisuhteessa elämistä!
Jos yhdessä pysytään vain lasten takia, niin miettikääpä millaisen kuvan annatte avo/avioliitosta lapsillenne... Äiti nukkuu yksin yläkerrassa tai kilometrien päässä mökillä ja isä ei edes hyvää huomenta sano vaimolleen. Eikö kannattaisi mieluummin muuttaa erilleen ja vapauttaa molemmat elämään ja tekemään kuten tahtoo?
Jos päivä oikeasti menee pilalle siitä, kun "kumppani" tulee kotiin, niin olisi ehkä aika harkita jotain parempaa ratkaisua. Muuten elää kituuttaa samassa tilanteessa vielä vuosikymmeniä.
ei uskalla erota
kunnioitettavaa ja rohkea ja reilua kaikkia osapuolia kohtaan olis erota
halveksittava ja typerä ratkaisu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia naiset roikkuu tällaisissa suhteissa. Lapset kärsii siinä eniten, kun pidetään väkisten kulisseja yllä. Kyllä ne tajuaa mikä tilanne on.
Vingutaan ja vangutaan, mutta kuinka moni oikeasti osaa esittää asiat miehille niin, että nekin tajuaa ne. Naiset pyrkii vihjailemaan kaikenlaisia asioita, mutta ei me miehet niitä vihjailuja yleensä tajuta. Miksei asioita voi esittää sellaisina kuin ne ovat ja tietysti asiat voi esittää ilman nalkutustakin. Vaikka se onkin yleisin naisten keskustelumuoto heti vihjailun jälkeen.
mutta hyvä tosiaan kyllähän lapset haistavat mistä tuossa on kyse. Toisaalta, ovathan nytkin varmaan varsin kalseassa koti-ilmapiirissä, että siinä mielessä ratkaisusi voi helpottaa HEIDÄN huoltaan jaksamisestasi. Kyllä, pienetkin lapset huolehtivat vanhemmistaan jos heillä ei kaikki hyvin.
Samalla kannustat mukavasti jälkikasvuasi puhumattomuuden ilmapiiriin. Kaikki tietävät miksi äiti on mökillä, mutta leikitään muuta. Lapset eivät uskalla kysyä suoraan järjestelystä ja pian katkeaa se viimeinenkin "puheyhteys". Kyllä, vaikka kuinka kuorruttaisit kermavaahdolla tätä mökkielämää lapsille.
Murkkuiässä helpottanee kun tunnekylmät teinit pakenevat ostarin kulmille, äiti mökillä ja isä koneella kotona. Kukaan puhu tunteistaan tai perhe-elämästä.
Lapset mahdollisesti aikuisena ymmärtävät ratkaisusi kun näkevät sinut enemmän "aikuisena" eikä vanhempana.
Eli hieno unelma jaksamisesi kasvattamiseksi, mutta löysät tuossa tulee housuun joka tapauksessa. Pää pois puskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa viestissä ihmetellään (kauniisti sanottuna) sitä, etten halua erota.
Valoitan vähän syitä tähän.
Ensinnäkin, mieheni ei halua erota (olen kysynyt häneltä asiaa, muutamaankin otteeseen) ja kuten jo yhdessä aiemmassa kommentissani kerroin, olen 100% varma, että jos hakisin eroa, mieheni alkaisi hyvinkin hankalaksi. Niin hankalaksi, että se varmasti vahingoittaisi ja järkyttäisi myös lapsia (tai oikeammin eritoten heitä!) ja pahimmillaan vuosienkin ajan.
Mieheni EI ole paha mies näin normaalisti, mutta on sen oloinen, että jos asiat eivät mene kuten hän haluaa tai hän kokee häntä loukattavan, hän voisi ruveta hyvinkin aggressiiviseksi ja varsinkin harjoittaa henkistä väkivaltaa, niin minua kuin epäsuorasti lapsia kohtaan (haukkumalla mua lapsille, tekemällä kiusaa tapaamisissa, yms.)
Mä vakaasti uskon, että mökillä ollessani saisin voimia niin paljon, että jaksaisin kyllä niillä voimilla aina tätä kotielämääkin jonkin aikaa. Jo pelkästään ajatus siitä omasta ajasta, kun mies ja hänen käytöksensä jostain syystä pännisi mua, auttaisi jaksamaan provosoitumatta, jolloin meillä pysyisi rauha maassa ja itsekin pystyisin olemaan vielä hyvällä mielellä. Eli kodin rauhallinen ilmapiiri säilyisi.
Eikä se olisi edes mitään teeskentelyä, vaan kyllähän sen jokainen tajuaa (tai pitäisi tajuta) että sellainen ihminen, jolla on asiat hyvin, kestää paremmin vastoinkäymisiä, kuin sellainen jolla asiat on huonosti koko ajan. Eli tarkoitan, kun mulla olisi mökki ja oma tila, ei miehen piittaamattomuus kotona ärsyttäisi minua niin paljoa, jos laisinkaan, koska tietäisin, ettei mun tarvitse sietää sitä koko aikaa, vaan vain vähän kerrallaan.
Ei meillä mökötetä tai ole riitaisaa ilmapiiriä, jos vaan jaksan suodattaa miehen tekemiset (ja varsinkin tekemättä jättämiset!) toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Uskon, että tällöin meillä on ihan normaalin kodin ilmapiiri. Äiti ja isä toki touhuavat erillään omia juttujaan, ja välillä saattavat katsoa telkkariakin yhdessä, mutta ilmapiiri ei ole riitaisa eikä mitään mykkäkouluakaan ole (ei toki mitään kunnollista keskusteluakaan, mutta normaalit arkiset asiat tulisi hoidettua).
Lapseni tuntien olen aivan varma, että tällainenkin koti on heille parempi kuin että eroaisimme ja riitelisimme sen seurauksena kenties vuosikaudet, ja sitten olisi uudet kodit, äitipuolet/uusperhekuviot ja vuoroviikoin asumiset kuvioissa.
En toki väitä, että tämä olisi paras kaikkien kohdalla, mutta uskallan väittää että meidän perheessä ja minun lasteni ollessa kyseessä, olen tässä asiassa parempi "asiantuntija" kuin kukaan ulkopuolinen.
ap
uskallan väittää että meidän perheessä ja minun lasteni ollessa kyseessä, olen tässä asiassa parempi "asiantuntija" kuin kukaan ulkopuolinen.
olet. Mutta miksi sitten edes kirjoitat tänne. Tee vain kuten teet. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettet ikipäivänä lapsillesi mainitse mitään "teidän takianne"-kuviota, edes silloin, kun lasten lennettyä pesästä sitten "voit erota" miehestäsi. Sillä se aiheuttaa taatusti käyntejä ammattiauttajan vastaanotolla: kaikkensa, elämänsä, onnensa, mahdollisuuden uudesta parisuhteesta jne. uhraavan äidin lapsena, sen teeskennellyn kuvion paljastuttua, ei ole kovin helppoa olla!
Miehesi varmaankin löytää jossain vaiheessa toisen naisen tilallesi petiä lämmittämään.
Miten luulet sen vaikuttavan lapsiisi. Saavat omituisen kuvan "vaihtoäidistä"
Seksin vuoksi miehesi sen toisen ennemmin tai myöhemmin hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vinkkinä niille, joilla ei ole rahaa omaan mökkeilyyn ja sellaiseen monille liian luksus irtiottoon, että sitä erillään oloa voi harjoittaa myös saman katon alla. Antaa miehen katsoa iltaisin sitä tv:tään, itse voi lukea, olla koneella, mennä ystävän kanssa leffaan tai lenkille, joskus vaikka viinilasilliselle (jos mies on luotettava lastenvahti), ja sitä voi mennä lasten kanssa mummolaan viikonlopuksi, tai kesälomalla vaikka viikoksi, pariksi. Sitä voi mennä yh-ystävän kanssa matkalle lapsineen, vaikka yhdessä vuokrata kesämökin kaverin kanssa viikoksi. Sitä voi vaan lopettaa sen miehen kanssa elämisen siten, että on ystävällinen ja asiallinen kuin asiakaspalvelussa. Ei sen kummempaa. Sekin voi toimia, kun emotionaalisesti ottaa välimatkaa. Eikä sitten ala missään nimessä sellaista katkeraa piilovittuilua! Ei, vaan oikeesti toisen sellaisena hyväksyen, eikä mitään suhteelta odottaen, mutta itsestä huolta pitäen, omaa elämää eläen.
Oli tosi huojentunut kun en nostanut mitään meteliä :)
Minulla on tällä hetkellä hyvä parisuhde. mutta silti mies ei ole minun "ainoa ihminen". Minulla on ystäviä, joiden kanssa jutellaan, harrastetaan, "hengaillaan", iäkäs sukulainen, jota käyn auttelemassa jne.. en siis koko ajan odota mieheltäni minun viihdyttämistä.
tähän täytyy vaan kommentoida, että mullakin on paljon kavereita, monta hyvää ystävääkin, harrastuksia yms. joten en odota mieheltäni minun _viihdyttämistäni_ mutta odottaisin parisuhteelta ja puolisolta ihan näitä tavallisia asioita; toisen huomioimista, toisen mielipiteiden huomioista, keskustelua. Edes joskus. ap
Sama juttu täällä. Ystäviä on, kyllä. Mutta haluaisin pystyä puhumaan myös puolisolleni. Ei niin, että jos on tuen tarvetta, on syytä kääntyä ystävien puoleen, kun mieheltä ei saa minkäänlaista tukea mihinkään. Ikinä. Varsinkaan vaikeissa asioissa (kuten esim. vanhemman kuollessa, tai toisen vanhemman sairastaessa syöpää).
AP:lle tsemppiä, toivottavasti ratkaisusi toimii :-). Ymmärrän täysin nyppiintymisesi: minuakin ahdistaa se, että miehen illat kuluvat telkkaria katsellen tai töitä tehden. Seksiä joo, kyllä on, mutta _mitään_ muuta ei sitten olekaan. Ei keskustelua (ellei koske miehen omaa napaa), ei minun mielipiteideni ottamista huomioon missään (miehellä on mielipide ihan kaikesta, alkaen perheen rahojen käytöstä päättyen sisustukseen, ja ihan kaiken pitää hänestä mennä just niin kuin hän asian näkee), eikä oikein mitään muutakaan yhteyttä. Jos ja kun hän kokee, että tarvitsen häntä "avuksi" lasten tai kodinhoidossa, seuraa avointa halveksuntaa. Elä tässä sitten parisuhteessa :)
mä olen haaveillut omasta pikku yksiöstä tässä lähellä, mutta toi mökkihomma toimii kans! Tsemppiä sen toteuttamiseen!
minusta tuo on loistava idea! Ensinäkin siksi, että teet jotain mistä itse pidät etkä vaadi mieheltäsi "kaikkea".
Minulla on tällä hetkellä hyvä parisuhde. mutta silti mies ei ole minun "ainoa ihminen". Minulla on ystäviä, joiden kanssa jutellaan, harrastetaan, "hengaillaan", iäkäs sukulainen, jota käyn auttelemassa jne.. en siis koko ajan odota mieheltäni minun viihdyttämistä.
jos nautit yksin /lasten kanssa mökillä, jossa ei ole telkkaria, niin sehän on tosi hyvä idea. kyllä kaikilla pitää olla aikaa, jolloin saa tehdä jotain itseä miellyttävää.
tsemppiä!
Ehdotan kiertoteiden ja vihjailujen sijaan suoraa puhetta ja tarvittaessa terapiaa.
Sama tilanne meilläkin, mutta miten tuon voi selittää lapsille? Kyselisivät kuitenkin koko ajan, että miksi me sinne mennään, miksei isä tule jne...
Miehen kanssa ollaan oltu 6 vuotta yhdessä, mutta mitään läheisiä välejä ei enää ole, ei ole ollut moneen vuoteen. Ei siis mitään. Me ei puhuta mistään muusta kuin arkeen liittyvistä asioista, kumpi hakee lapsen hoidosta, kumpi käy kaupassa, mitä kaupasta ostetaan jne.
Jos yritän puhua mistään muusta (esim. siitä, että mulla oli paska päivä töissä, tai että vitsi kun löysin Huuto.netistä kauan etsimäni kirjan ja olen tosi onnellinen) niin mies tekee aina jotain muuta ja murahtelee jotain sopivaa kuten ai kun kiva/ ai kun tylsää. Eikä edes katso muhun! Aina tekee jotain muuta samalla, kuten lukee kirjaa, katsoo telkkaria tai vaikka kävelee eri huoneeseen hakemaan sieltä jonkin tavaran tai käy jääkaapilla.
Näin on mennyt jo monta vuotta, ja asiasta on yritetty keskustella. Mies sanoo vain, että puhutaanhan me, miten niin?
Ja siis jos vaikka yritän puhua ihan jostain arkipäiväisestä "päivänpolttavasta" asiasta kuten nyt viime aikoina politiikan kiemuroista tai vaikka Auerin tapauksesta, niin mies vaan murahtaa niihinkin jotain ympäripyöreää ja piiloutuu sanomalehtensä taakse.
Hellyyttä ei ole. Ei pusuja töihin lähtiessä / tultaessa, ei käperrytä sylikkäin telkkarin ääreen vaan mies istuu nojatuolissa ja mä sohvalla. En muista, milloin oltaisiin suudeltu viimeksi. Merkkipäivät mies sentään muistaa, mut viimeksi hääpäivän kunniaksi hän osti mulle korkeakorkoiset lateksisaappaat (ks. viestin loppuosa).
Mutta on miehessä niin paljon hyvääkin, että erota en tahdo. Mies ei ole koskaan ilkeä tai määräileväinen, saati väkivaltainen, alkoholi ei ole ongelma, osallistuu paljon lapsen hoitoon ja on mielestäni todella hyvä isä. Nämä ovatkin ne ainoat syyt, mitkä pitävät liiton kasassa. Seksikin on periaatteessa ihan ok, sitä on ehkä joka toinen viikko, ja se on ihan jees periaatteessa, paitsi että mies turhan usein painostaa asioihin, mitä mä en halua tehdä (se, että käytän korkeakorkoisia saappaita sängyssäkin ja hän haluaa nuolla niitä saappaita. Mä aika usein suostun näihin, vaikka meinaa oksennus tulla, koska eivät ole yhtään mun juttu, mutta olen ajatellut, että jos se mies sitten antaisi mulle enemmän hellyyttä tai huomiota.)
Koska ero ei missään nimessä ole vaihtoehto, niin olen juurikin ajatellut hankkia pienen kakkosasunnon, pienen talviasuttavan mökin tai vastaavan, jonne voisi mennä olemaan yksikseen. Olen huomannut, että mun päivä menee aina pilalle siitä, kun mies tulee kotiin.
Mökin pitäisi olla niin lähellä, että pystyisin käymään täällä töissä ja viemään lapsen hoitoon. En usko, että lapsi tätä ratkaisua kauheasti ihmettelisi, koska kyllähän monilla on mökki tai muu kakkoskämppä, jossa asutaan osa vuodesta ja välillä toinen puoliso (useimmiten nainen) on siellä yksikseen keräämässä marjoja, sieniä jne.
Musta tuntuu, että mies ei edes huomaisi poissaoloani. Hänkin tuntuu olevan aina hyvillään, kun saa olla yksikseen illan ja mulla on jokin harrastus.
Olen miettinyt, mistä tämä täydellinen erkaantuminen johtuu. Ehkä siitä, että menimme turhan nopeasti alkuhuumassa naimisiin ja totuus toisesta paljastui sitten myöhemmin. Vähän päälle vuoden jälkeen naimisiin menosta tuli lapsi, ja ihan siinä pikkuvauva-vaiheessa ei ehtinyt miettiä, millaiset välit miehen kanssa on. Totuus on tullut esille siinä vaiheessa, kun menin takaisin töihin ja lapsi hoitoon. Olen tajunnut, että meillä ei ole mitään yhteistä miehen kanssa kuin lapsi, enkä edes rakasta miestäni. Kiintynyt toki olen ja arvostan hänessä monia puolia.
Olen miettinyt, onko miehellä toinen nainen, mutta vähän vaikea se on uskoa, koska miehellä on 9-17 työ, joka vaatii jatkuvaa läsnäoloa, eikä koskaaan ole ylitöissä tai lähde salaperäisesti jonnekin kavereiden kanssa kaljalle. Itse asiassa hän pitää tosi vähän yhteyttä ystäviinsäkin. Ja pettämis-teoriaa vastaan sotii sekin, että koskaan ei ole tullut salaperäisiä tekstiviestejä tai soittoja, itse asiassa miehelle ei tekstaa tai soita juuri kukaan, hän on jotenkin eristäytynyt. Toki kaikki on mahdollista pettämis-asian suhteen, mutta sitä en ensisijaiseti epäile.
Olen myös miettinyt, olisiko mies työuupunut tai jopa masentunut. Mies ei omasta mielestään ole yhtään, vaan kaikki on oikein hyvin.
Uskon, että mies hyväksyisi mökki-ratkaisuni täysin, ja meillä säilyisi siitä huolimatta todella hyvät välit. Taloudellisesti ei vain ole mahdollista. Olen haaveillut, että ostaisimme edes hieman isomman asunnon, jossa olisi kolme makuuhuonetta, yksi tyttärelle, yksi mulle ja yksi miehelle. Näin ei tarvitsisi nukkua samassa huoneessa, sekin olisi jo helpotus.