Onko tarkoitus loukata vai mitä kun mainitaan

voi loukkaantua, jos puhun jostain tulevista juhlista tms...

Mulla on yks kaveri tai oikeammin poikani luokkakaverin äiti joka brassailee aina sillä että hänen poikansa on kutsuttu milloin minnekkin synttäreille ja sit kovaan ääneen huokaillaan, et ai eiks teidän Pekkaa olekkaan kutsuttu?!?!



Tää äiti on sellainen tyrkky et tuo itseään aina esille joka paikassa ja kyttäilee et ketkä on niitä "vaikuttajia" missäkin seurassa ja sit mielistelee heitä.... huoh, että hän jaksaakin.

Mulla on yks kaveri tai oikeammin poikani luokkakaverin äiti joka brassailee aina sillä että hänen poikansa on kutsuttu milloin minnekkin synttäreille ja sit kovaan ääneen huokaillaan, et ai eiks teidän Pekkaa olekkaan kutsuttu?!?! Tää äiti on sellainen tyrkky et tuo itseään aina esille joka paikassa ja kyttäilee et ketkä on niitä "vaikuttajia" missäkin seurassa ja sit mielistelee heitä.... huoh, että hän jaksaakin.

Hänen puheistaan en kuitenkaan loukkaannu, sillä lapsensa on kovin ongelmainen tapaus, jolla ei oikeastaan ole kavereita.

Tuo ap:n kertoma tilanne on vähän sama kuin synttärikutsujen jakaminen pk:ssa. Jos joku ei saa kutsua, tehdään hänelle hyvin selväksi että kaikki muut on kutsuttu.

tulevista kutsuista, tilanteessa jossa sinua ei kuitenkaan ole kutsuttu / ei kutsuta? Jotkut ihmiset tekevät jatkuvasti tällaista.

Ei mun lähipiirissä vaan "jatkuvasti" edes järjestetä kutsuja. Tai sitten, hitto vie, ne ovat niin hyväkäytöksisiä, että ei vaan yhdetkään ole kantautuneet mun korviini! :D Kutsusta nyt puhumattakaan...

Oikeesti, onko teidän muiden ystävillä aina jotain "kutsuja"?

kuvittelee että teidätkin on kutsuttu? Siis ehkä olettaa että jos heidät on kutsuttu on kaikki muutkin sukulaiset kutsuttu?

kyse ei ole sukulaisista, vaan juuri lasten kavereiden vanhemmista. Esim olen vuoden hakenut lapselleni siirtoa toiseen päiväkotiin, koska olemme muuttaneet. Nyt sitten lapsen hyvä ystävä perheineen myös, mutta saivat heti sen siirron (osasivat ilmeisesti perustella tarpeensa paremmin). Tämä lapsen ystävän äiti jaksaa joka kerta tavatessamme kertoa, miten ihana tämä uusi päiväkoti on ja miten kivoja ystäväni tämä hänen tyttönsä on saanut. Vääntää puukkoa minun haavassani, koska meille tämä tilanne on varsin sietämätön (lapsella todella kohtuuttoman pitkä pk-matka, mikä vaikeuttaa meidän joka päiväistä arkea).



Samoin tunnen myös näitä vanhempia, jotka kehuvat lapsiensa ystävien määrällä, vaikka samaan aikaan tietävät, että omalla lapsellani ei ehkä ole ihan samanlaista tilannetta ystävärintamalla.



Eli kyllä ihmettelen tällaisia ihmisiä. Mitä he kuvittelevat saavansa tällaisella kehuskelulla.

Jos henkilöt ovat muutenkin törppöjä niin kai he ovat törppöjä tässäkin asiassa, eli tuskin on tahallista. Joka tapauksessa on täysin turhaa antaa sellaisen vaikuttaa itseensä. Ap kirjoittaa ikään kuin hänen ihmisarvonsa jotenkin laskisi siitä, ettei häntä ole kutsuttu jonnekin. Haloo! Oma seurahan on aina parasta ;)



Älkää ihan oikeasti antako muille ihmisille tuollaista valtaa mielialanne yli. Ei ihan joka risauksesta tarvitse pahoittaa mieltään. Voi valita pienen hymynpoikasen - ai jaa, vai tällasta taas - ja hyvän mielen.

itse olen esim. ollut usein tilanteissa, joissa kaveri on kuolitutun juhliin tai kissanristiäisiin, mutta minua ei, vaikka olemme tunteneet suurinpiirtein yhtä pitkään. Enkä nyt sinänsä loukkaannu siitä, että kutsua ei tule, tiedän kyllä, että en ole ihminen, josta pidetään ennen kuin minuun tutustutaan paremmin, mutta se, kun kaverit jatkavat selittämistä senkin jälkeen, kun olen sanonut, etten saanut kutsua, tuntuu pahalta.

on tuollainen ystävä joka ottaa ja loukkaantuu jos mainitsenkaan mistään mukavasta mitä minulle on tapahtunut, siitäkin huolimatta että elämäni on muuten varsin kurjaa ja haasteellista. Ulkomaan matkan tapahtumistakaan en saanut puhua, sillä hän ei ollut vielä päässyt kyseiseen maahan vaikka halusi.



En ihan oikeasti tiennyt että tällaisia ihmisiä on ennen kuin tapasin hänet.

ettei sua ole kutsuttu. Jos olettaa, että on kutsuttu. Tai jos jonkun poika on kutsuttu synttäreille, niin mikä ihme se on, että kutsutun äiti olettaa, että muutkin luokan pojat on kutsuttu. Ja sit te pidätte törppönä kutsuista puhujaa.



Tietenkin ei kannata puhua mistään kutsuista, mutta oikeestiko joku loukkaantuu, kun luokkakaveri on kutsuttu synttäreille, mutta oma lapsi ei. Eikö se nyt ole ihan normaalia, että osa kutsutaan, osa ei, ja seuraavilla synttäreillä taas toiset on kutsuttuna ja toiset ei. Jos oma lapsi sitten on se, joka ei koko vuonna saa yhtään synttärikutsua, niin kannattaa panostaa verkostoitumiseen ja kutsua itse kavereita kylään, niin niitä kutsujakin alkaa tulemaan.



Älkää olko lapsellisia.

kyse ei ole sukulaisista, vaan juuri lasten kavereiden vanhemmista. Esim olen vuoden hakenut lapselleni siirtoa toiseen päiväkotiin, koska olemme muuttaneet. Nyt sitten lapsen hyvä ystävä perheineen myös, mutta saivat heti sen siirron (osasivat ilmeisesti perustella tarpeensa paremmin). Tämä lapsen ystävän äiti jaksaa joka kerta tavatessamme kertoa, miten ihana tämä uusi päiväkoti on ja miten kivoja ystäväni tämä hänen tyttönsä on saanut. Vääntää puukkoa minun haavassani, koska meille tämä tilanne on varsin sietämätön (lapsella todella kohtuuttoman pitkä pk-matka, mikä vaikeuttaa meidän joka päiväistä arkea).

Voiko olla mahdollista, ettei lapsesi ystävän äiti jostain syystä ole tajunnut, miten tärkeää teille(kin) tuo päiväkodin vaihto olisi? Ei siis ymmärrä, että te olette myös jo aikoja sitten tehneet siirtopyynnön ja miten hankalat nuo teidän pk-matkat ovat? Ja ettei hän kuitenkaan oikein tajua, miten teitä koko ajan harmittaa tuo asia. Muuten nuo hänen puheensa eivät kyllä mitenkään ole ymmärrettävissä ja vaikuttavat kyllä ihan tahalliselta ilkeydeltä - minä ainakin suuttuisin tuollaiselle tuttavalle, jos olisin vastaavanlaisessa tilanteessa...

miehen sisko on juuri tuollainen. Hän esimerkiksi järjestelee mieheni veljen perheen kanssa yhteisiä juhlia ja menoja ja sitten puhuu niistä minun kuulleni (meitä ei koskaan pyydetä mukaan). Se ainakin on tahallista, koska tiedän, ettei hän pidä minusta ja tahtoo saada minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi tuolla tavalla.



Tosin tämä ei minua haittaa, sillä minulla on oikeitakin ystäviä ja muita sukulaisia enkä ole hänen/heidän seuraansa vailla.

josko lapsesi saisi kivempia kavereita tuolla toisessa päiväkodissa. Vaikka matka onkin hankala niin kivat kaverit ovat sen arvoisia. Ainakin minusta olisi.