Miten lapsenne käyttäytyvät kaupassa?

käyttäytyy hyvin. "mennään katsomaan leluja, mutta ei osteta, eihän, äiti?"



Niin, mie annan lapsen katsoa välillä omia juttuja, vaikka vain lehtiä hyllyssä, niin matka jatkuu sujuvasti.

Kerran on tullut raivari ja silloin me molemmat istuttiin keskellä käytävää ja tuijotettiin toisiamme. Lapsi nousi ensin.



kerran kummipoikani alkoi 3-vuotiaana huutaa kärryissä, ja minä aloin myös. Loppui huuto. Ihmiset kyllä tuijottivat,mutta mitäs siitä.



Ehkä eri asia kulkea yhden, kuin kolmen lapsen kanssa.... luulisin.

Tsemppiä!

Kerran/pari aivan pieninä 2-3v isommat lapset alkoivat tapella keskenään. Pidin aika messun ja uhkasin viedä autoon odottamaan. Sen jälkeen olivat rauhallisia kaupassa. Tosin esikoista piti aina psyykata koko matka kotoa kauppaan, että muistathan kuinka kaupassa käyttäydytään, ei huudeta, ei tapella jne. Meidän esikoinen oli pienenä hyvin vilkas ja ehtiväinen ja pienempi härnäsi tahallaan.



Kuopus sai kerran raivarin kaupassa, jolloin kannoin vähäksi aikaa muualle rauhoittumaan, jo alkoi ostokset sujua.



Meidän lapset eivät ole kyllä koskaan ruinanneet kaupassa mitään.

että mistä oppisi sietämään tylsiä asioita? kun tuntuu, että nykyisin on niin paljon virikkeitä ja aktiviteettia tarjolla, ettei olla totuttu silleen tylsänä vaan olemaan ja odottamaan.



tietysti oikea tekeminen auttaa: hae sinä juusto, sinä maito, seuraavaksi banaanit...

Alussa hän istuu nätisti rattaissa/ ostoskärryissä ja katselee, mutta heti kun pysähdymme, kiemurtelee itsensä vapaaksi ja haluaa tutkia ja pyöritellä tavaroita.



Ratkaisu: olemme nopeita ja/tai lapsi selkään Manducaan josta hän ei pääse pois.

Lapset 2v ja 5 v ovat vauvasta saakka kulkeneet kauppareissuilla. Yhden kanssa on aina melko helppoa, mutta kun molemmat on matkassa niin oikein villitsevät toisiaan. Ja kyseessä ei ole mikään karkkien, herkkujen yms. ruinaaminen vaan se etteivät voi hetkeäkään olla paikoillaan vaan karkaavat heti kun silmä välttää tai vempuloivat muuten vaan. Liikkuminen tapahtuu vähintäänkin tasajalkaa hyppimällä kun käveleminen on tylsää. Tuo tylsyys siis on meilläkin yksi syy, mutta pitää sitä tylsyyttäkin välillä kestää. Osasyy on kyllä lasten varsin eläväinen luonnekin. Vilkkaita ovat molemmat. Mitä tulee kesken kaiken kaupasta lähtemiseen niin olisivat varmaan onnessaan jos pääsisivät huutamisella pois kaupasta.



Meilläkin muuten nuoremman selkään ottaminen on hyvä konsti estää karkailut, mutta sitten on vielä isompi vempula jäljellä.

mutta aina ovat olleet helppoja kaupassa kulkijoita. Nuorin istunut rattaissa ja kaksi isompaa pitäneet kädellä kiinni aisoista.

Kuopus meillä on aina kuin unelma yksinänsä, mutta tempautuu kyllä sitten esikoisen juttuihin.



Kuopuksen kanssa olen ollut vaikka missä muutenkin. Viimeksi olin tunnin magneettikuvauksessa sairaalassa ja sen päälle jonotin kolme tuntia labraan. Lapsi istui röntgenlääkärin vieressä siellä ohjaamossa tunnin ihan enkelinä ja sen jälkeen napotti siellä labra-aulassa vielä kolme tuntia...



Esikoisne kanssa olisi koko sairaala mennyt tuhannen päreiksi 20 minuutissa.

oo mitään vailla, ku tietävät, että harvoin ostan ylimääräisiä, tosin ovat vielä pieniä (4v,3v,2v)

käydään kaupassa vain hiljaisina aikoina ja ostan vähän kerralla, eli käydään joka toinen pv kaupassa.

Parempi näin kun kuulla huutoa.



Jos lapsesi eivät osaa käyttäytyä, suosittelen kovaa tekniikkaa. Heti kun alkaa huuto, lähdette kotiin ja ruuaksi on vain pelkkää kaurapuuroa. Vakuutan että muutos on tapahtunut alle viikossa, sun lapset sentään ymmärtää puhetta. Mun lapsi ei vielä läheskään kaikkea, ei ainakaan syy/seurauksia.

ja pyrin aina jättämään isomman kotiin. Kun on yksi lapsi mukana ei ole mitään ongelmaa, kun kaksi, on vaihteleva menestys.

Jätä säkin isoin kotiin ja toiseksi isoimman uhkaat viedä autoon ootteleen jos ei homma kaupassa toimi :)

ap, meillä just samanlaista. Lapsetkin samanikäiset muuten, paitsi keskimmäinen 7v. Ei meillä toki aina ole tuollaista, eikä nykyään läheskään niin usein kuin ennen. nykyisin käyn melkeinpä aina pelkästään nuorimman kans kaupassa. Yksin kaikki käyttäytyvät hienosti, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy.

Käyttäytyy aika hyvin.



7v jää isossa marketissa usein leluhyllyä tutkimaan ruokaostosten ajaksi. Kerron mistä minut löytää tarvittaessa ja pidän itse korvat + silmät auki siltä varalta että lähtee etsimään minua.



2v oli jossain vaiheessa aika hulivili, mutta nykyään tulee kutsuttaessa aina luokse ja tottelee pyyntöjä. Ei juuri tarvitse komentaa.



Olen kyllä elänyt molempien kanssa sen vaiheen, että on saanut kantaa itkupotkuraivarin saanutta kaupasta pois.



Molemmat ovat olleet kauppareissuilla mukana ihan melkein heti syntymästään lähtien.

ovat oppineet ettei kannata

että annat yhden varoituksen ja jos eivät totele kävelet kylmästi kaupasta ulos ja autolla kotiin. Uskon että lapset alkavat perin kerran jälkeen ymmärtää pelin henget kun jäävätkin siltä päivältä ilman luvattuja herkkuja.

nyt kesäaikaan on taas ollut tilanteita, että ovat olleet kaikki mukana.

Täytyy koventaa toimia ja lähteä pois kaupasta jos homma menee hulinaksi. Yhden kanssa on ihan helppoa.



ap

Viisivuotias on aina käyttäytynyt nätisti kaupassa, seitsemänvuotiaan kanssa olen joutunut lähtemään monta kertaa autoon kesken kauppareissun kun on ruvennut temppuilemaan. Kolmevuotias ei muuten temppuile mutta haluaisi ostaa kaupasta ihan kaiken joten kiljuu sitten milloin mitäkin, haluaa jugurtin, haluaa juuston, haluaa muroja jne. Aina käydään yhdessä ruokakaupassa mutta yritän toki välttää viimeiseen asti nälkäisenä tai väsyneenä kauppaan lähtöä.