Miksi yksinhuoltajaa pitää sääliä, ei ymmärrä?!?Kyllästynyt

Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja ja mua niin ärsyttää, kun joka välissä, jos tapaa ihmisen, jota ei ole aikoihin nähnyt, ne rupee sitä päivittelemään että kuinka ihmeessä sinä nyt pärjäät niiden lasten kanssa ja voi voi sentä, sulla on varmaan tosi rankkaa.



Sitten, kun sanot, että hei, meillä menee ihan hyvin ja olenhan mä tienyt, kun lapset olen tehnyt, että joudun ne myös itse hoitamaan, että eihän tässä mitään hätää ole- niin silti se taivastelu vaan jatkuu, tai ainakin muille säälitellään mun kohtaloa.



En nyt ole hakemassa mitään mitalia, enkä sellaista ansaitsekaan, mutta mistä helkkarista se kumpuaa, että yksinhuoltjia pitäis sääliä, koska juuri heillä on pakko olla tosi rankkaa, oli lapsia 1 tai 4.??!

Sitten haukutaan vielä ne lasten isätkin, kuinka mulkkuja on, kun perheensä ovat jättäneet, ihan kun sillä naisella ei olis mitään sanottavaa koko asiaan.



On olemassa perheitä, joissa äiti hoitaa lapset käytännössä yksin, isä ei tee mitään ja hoitoapua ei saa juuri koskaan/ikinä. Mutta eihän heitä tarvitse säälitellä



Sitten taas jos on yh, jota auttaa mummot ja kaverit, lapset saa hoitoon silloin kun haluaa, niin se apua "unohdetaan", eli siltikin sillä yh:lla on paljon paljon rankempaa kuin ed.mainitulla perheellä, ihan vain siksi, että on yksinhuoltaja.



Ihan kun yh ois ainut, jolla saa olla vaikeeta, ja kaikki ymmärtää, ja toisaalta taas, ei heillä, siis meillä, saisi kai hyvinkään mennä.



Ennen ei minullekaan kukaan lasten hoitoapua tarjonnut, vaikka käytännössä olen aina lapset yksin hoitanut, mutta nyt, kun olen oikeasti yksin, niin ollaan kyllä heti auttamassa. Ja se vituttaa, ei siksi, ettenkö olisi kiitollinen avusta, vaan siksi, että ihmiset tuntuu kuvittelevan etten mä pärjää. OMIEN lasteni kanssa.



Anteeksi vuodatukseni, rupes vaan pistään ihan vihaks, kun tuttavani TAAS valitti, kun ei taaskaan pääse jumppaan tänään, kun kukaan ei ota lasta hoitoon, hänkin kun on yh. Ja kuitenkin vasta eilen haki muksun kotiin reilun viikon mummolareissulta. Ja nyt on taas niin vaikeeta olla yh. Voi kaveri parkaa. Hän on juuri sellainen yh, joka oikein hakemalla hakee sääliä ja sympatiaa- vaikkei sitä tarviskaan ja näin ollen kaikki yh:t ssaa sääliä osakseen!



Oliko hiukka sekava teksti? :)