Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko naisten rakastaa vauvoja?
27.09.2011 |
Tuli vaan mieleen kun tässä päivänä muutamana olin yhdessä naisporukassa kahvilla ja siellä joku alkoi ihastelemaan kuinka hän rakastaa vauvoja kun ne ovat niin ihania ja muut kuorossa. Itse pysyin hiljaa ja jossain vaiheessa minulta sitten kysyttiin että miksi olen niin vaiti, enkö tykkää vauvoista.
Tein ilmeisesti ison virheen kun sanoin että enpä oikeastaan, en nyt inhoakaan ja onhan ne söpöjä kun nukkuvat mutta muutoin ovat minusta usein rasittavia ja tylsiä. Ja että tietty omat lapset on olleet vauvoinakin rakkaita mutta etten yhtään kaipaa vauva-aikaa ja olen iloinen kun se on ohi.
Sain kohdakseni aika tyrmistyneitä katseita ja kauhisteluja siitä miten olen kauhean kylmä ja tyly ja kauhea. Ei auttanut selittelyt että en nyt niitä inhoakaan, suhtaudun vaan samoin kuin muihinkin ihmisiin: joistakin tykkään enemmnä, joistakin vähemmän.
Olenko ihan epänormaali kun en RAKASTA vauvoja?
Kommentit (7)
tippaakaan. Eiköhän se riitä kun omia lapsiasi olet rakastanut. Minä lähinnä pelkään vauvoja, en tiedä miten olla niiden kanssa, menevätkö rikki tai jotain...Jos ollaan kylässä ja siellä on vauva, en minä halua sitä syliin, mies taas on heti ekana ottamassa. Ihmiset on erilaisia näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en pidä muiden ihmisten vauvoista lainkaan, omienkin kohdalla ovat myöhemmät ikävaiheet olleet paljon mielenkiintoisempia. Omia toki oppi käsittelemään, mutta muiden vauvoista on edelleen sellainen olo, että mieluummin antaa sen nukkua rauhassa kopassa kuin pitää sylissä vain sylissä pitelemisen takia.
riittäisi hyvin, että naiset rakastaisivat omia vauvojaan. Harmi, että niin ei aina ole. Muiden vauvoja ei tarvitse rakastaa.
Niin olen minäkin.
Minusta vauvat ovat ällöjä, hyödyttömiä toukkia, joita toki tulee kunnolla kohdella jne. mutta mieluummin joku muu kuin minä sitä tekemään.
Olen kuitenkin jopa työskennellyt vauvojen kanssa, eikä kellekään tullut mieleenkään, ettenkö hoitaisi hommaani hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinainen sosiaalinen itsemurha...! : D
Rakastaminen on suhteellinen käsite, eihän se tarkoita jos ei rakasta vauvoja, että niitä silti inhoisikaan.
Hmm, kyllä se tosiaan on tärkeintä jos edes niitä omia vauvojaan on rakastanut, eikä sekään ole aina päivänselvää... Itse en ole aiemmin vauvoista välittänyt, mutta nyt kun on toinen lapsi syntynyt ja kaikki on jotenkin helpompaa kuin ekan kanssa, niin rakkaus vauvaa kohtaan on tullut nopeammin kuin esikoisen kanssa. Olin silloin niin puulla päähän lyöty kaiken vauvan sitovuuden, itkun, valvomisen, babybluesin, rintojen pingotuksen ja imetysongelmien kanssa etten osannut nauttia vauvasta niinkuin nyt. Ja muidenkin vauvojen ihanuus on avautunut mulle nyt ihan eri tavalla, vaikken heitä ehkä ihan rakastaisikaan.
liikaa väärisssä asioissa. Minusta vauvat ovat pääsääntöisin ihania, mutta rakastan vain omia lapsiani ja miestäni. Ventovierasta on vaikea rakastaa vaikka kuinka söpö olisikin.
En rakasta myöskään aamukastetta, elokuisen illan hämyä tai jäätelöä. Nämä ovat minusta joko mukavia tai tykkään niistä.