Mitä mieltä kun kaverini aina haukkuu ihmisiä ja asioita, jotka on just meidän tyylisiä....

esim. just työ, uravalinta, ala, ammatit.



Aina haukkuu kaikkia sen alan / sitä koskettavia ihmisiä. siis melkein koko Suomen liike-elämän.



No, ei siinä mitään, mutta kun niin kovasti haukkuu juurikin niitä ihmisiä.



Ja just minä ja mieheni toimitaan sillä alalla.

Pitäisikö tästä nyt päätellä, ettei hän arvosta meitäkään pätkääkään?



Ja etenkään kuulemma ei ikinä haluaisi olla sellaisessa ja sellaisessa ammatissa tai ei haluaisi sellaista miestä - :( mun mies on juuri sellainen.



Vaikea jotenkin kommentoida, ainoa keino säilyttää välit on myönnellä, ettei hän suutu, mutta sekin tuntuu niin hölmöltä, kun siinähän juuri itse haukkuu itseään.



No, en nyt väitä että olisikaan mistään maailman tärkeimmästä ydinfysiikkatyöstä kyse, jos nyt on esim. vaan joku perus-asiantuntija tms., mutta tulee ihan fiilis että on itse nyt ihan tyhmä jos pysyy alallaan eikä vaihda johonkin vaikka siivoojaksi tai sairaanhoitajaksi, jotka olisi oikeita tärkeitä töitä (ehkä vaihtaisinkin, mutta vuosien opiskelun ja ison asuntolainan ja ison elätettävän perheen myötä ei oikein käytännössä voi...)



Välillä tulee mieleen, olisiko jostain alitajuntaisesta kateudesta kyse, mutta kurjaa silti kuunnella aina sitä samaa. Onko joka työn edes pakko olla niin hienoa ja maailman pelastavaa? Tulee ihan fiilis että on rikollinen ja moraaliton, kun on toimihenkilö / toimistotöissä. (Luulen että kyse on oikeasti myös palkkatasosta... saahan toki esim. joku päällikkö enemmän palkkaa kuin vaikka lähihoitaja.)