Olen niin pettynyt ystävääni

Hän taitaa olla nyt lopultakin entinen ystävä.

Mietin vaan, miten jatkaa kaveruutta.. miten jaksan muistaa pitää välit hyvinä, mutta sellaisina etten kerro hänelle yhtään mitään asioistani.



Yli puoli vuotta sitten - vai onko siitä jo vuosi!? - kerroin hänelle pettymykseni erääseen ryhmään, johon olin kuulunut. Hän kertoili tästä eteenpäin kaverilleen Piialle, jota pitää hyvännä luottoystävänään, joka on myös aiemmin kuulunut tuohon samaiseen ryhmään. Tunnemme Piian (nimi keksitty) kanssa toisemme. Ja piia tuntee ne henkilöt jotka kuuluu ryhmään X.



Sanoin ystävälleni hämmästyneenä ja loukkaantuneena, että minä en ole koskaan kertoillut sinun asioistasi edes anonyyminä eteenpäin. Hän tajusi ja pyyteli anteeksi.

En ollut häneen yhteydessä muutamaan kuukauteen.



Asiasta juteltiin ja päätin taas luottaa häneen...



Menemättä yksityskohtiin, koin kyllä että olemme ihan ystäviä. Luulin myös, että häneen voi luottaa.





Nyt kerroin hänelle, että me olemme muuttamassa, ja syyn miksi.

Elikkä asunto menisi myyntiin.



Tämä on hirvittävän pieni paikkakunta, suunnilleen kaksi tien risteystä, kela ja osuuspankki, täällä kaikki tuntee toisensa. Ryhmän X naiset tuntee kaikki toisensa ja siihen liittyen heidän kaverinsa ja kaverin kaverit. Jos kerrot asuvasi osoitteessa zz, jokainen tietää sen paikan historian. "Ahaa, se on se talo.. eikös siinä naapurissa ole www, aikaisemmin siinä oli -- --- " ja loputtomiin.



Ei tämä meidän muutto mikään salaisuus ole, varsinkaan sitten kun asunto on myynnissä. Asuntomme on sellainen, että sen tietää kaikki, ei tarvitse kuin sanoa osoiite, ja sen myötä myös meidät "tuntee" kaikki.

Sekä minä että ystävä (ja Piia, ja suurin osa ryhmän X naisista) olemme muualta muuttaneita, emme paikkakunnan alkuperäiskansaa.



Nyt ystäväni on kyläillyt kutsuttuna jonkun juhlan merkeissä paikallisen, täällä ikänsä asuneen iäkkäämmän tuttavansa luona yhdessä miehensä kanssa, ja ystäväni mies on ottanut puheeksi että tämä meidän talo osoitteessa zzz on myynnissä ja on tiedustellut, keitä tässä on aikaisemin asunut (tässä on asunut ns. nimekkäitä henkilöitä aikaisemmin ja siten talo on paikkakunnan tiedossa) ja keskustellut tästä.



Siis: ystäväni on kertonut meidän muutosta miehelleen, syyn siihen. Ystävän miehensä kanssa menee kesän merkkijuhliin naapurilleen, joka ei tunne meitä, ja keskustelee siellä meidän talon myynnistä ja kyselee talon historiasta ym.



Ainoa, mitä pystyin sanomaan ystävälleni, oli, että ei tämä ole vielä myynnissä.

Eikö? ihmetteli ystäväni. Ei, ei ole vielä, mutta tulee kyllä myöhemmin myyntiin. Ja kyllä, tässä on aikaisemmin asunut nuo mainitut nimekkäät henkilöt. Sanoin myös, että olisi ihan kiva jos et kertoilisi kaikille että tämä menee myyntiin, Kyllä se sitten kaikkien tietoon tulee, kun myyntiin laitetaan ja uteliaat tulee sankoin katsomaan miltä tämä näyttää.



Olen niin hirvittävän pettynyt ystävääni. Olen pettynyt itseeni, että luotin häneen. En tiedä, voiko oikeasti kehenkään luottaa.



Ystäväni kyseli, miksi ihmeessä emme muuta täältä pois. Sanoin, että se onkin harkinnassa, mutta ettei ole ajankohtainen vielä lasten koulutilanteen takia.

Tuntui, että hän toivoi että muuttaisimme täältä pois. Nythän olemme kävelymatkan päässä toisistamme...



Ystävä itse pohti samalla kyläkäynnillä muiden ihmisten kateutta. Ei kehuta heidän hienoa kunnostettua amerikan rautaa, ei sanota siitä sanaakaan, kun ollaan niin kateellisia... ja minä mietin nyt, että kuinkahan paljon tässä meidän muutossa ja talon myynnissä on ystävän ja hänen miehensä taholta vahingoniloa? Onko sitä? MEillä on ulospäin todella hieno talo, upeassa ympäristössä. Ystävälläni vaatimaton rintamamiestalo jossa ikuisesti keskeneräinen remontti.

Varakkaita tai hyvätuloisia emme kuitenkaan ole ja tämä on kyllä ystävälläni tiedossa, taloustilanteemme. Ehkä hän on senkin juorunnut eteenpäin, Piialle. Ja muille. Ja kaikki ne jutut, kun oma kumppani ottaa päähän ym. mistä naiset toisilleen uskoutuu...

Esim. kerran piipahdin hänen luonaan kylässä, kun suutuin miehelle. Kävin ruokakaupassa ja sitten käväsin istahtamassa ja haukkumassa ukkoni. Hän laitteli sitten tekstaria perääni, että olenko kunnossa ym. paskaa, (mikä ärsyttää minua suunnattomasti, )ja laitoin sitten vaan viestiä että kaikki hyvin, helpottaa kun saa vähän puhaltaa kiukkuaan ulos ym. tasaavaa.



AAARRGGGHH että minua suututtaa.



Oletteko te naiset kaikki tommosia, kaikki juorutaan eteenpäin, mikään ei pysy salassa, ystävän asiat lällätetään miehelle joka juoruaa kuin ämmä ne eteenpäin, ikään kuin kyläpaikassa ei olisi muuta puhuttavaa kuin jonkun kolmannen osapuolen asiat!



Miten minä jatkossa kohtaan ystäväni ilman, että kerron hänelle yhtään mitään, mutta puhun paljon !