Tsempatkaa mua. Mun pitäis lentää.

Tai siis onko joku tietty asia mitä pelkäät lentämisessä?

tsemppausta. Huomenna kaksi lentoa. Pitäisi jo mennä nukkumaan, mutta en taida saada vielä aikoihin unta...

Hyvin ne lennot menee!



2

lentomatka. Ja vielä sellainen tieto, että konen kaikki vempaimet käydään ennen rullausta läpi kahteen kertaan. Mulla on isä ja veli lentäjiä, ja ihan ehjiä ovat. (Isä kyllä jo eläkkeellä, mutta lentää) Lentäminen on turvallisin liikkumismuoto.

Tai siis onko joku tietty asia mitä pelkäät lentämisessä?

kai se ilmassa oleminen ahdistaa, kun alla on niin paljon tyhjää. Ja ehkä juuri silloin, kun mä lennän, se kone päättää räjähtää ja tipahtaa. Tiedän ottavani paljon suuremman riskin, kun ajelen päivittäin autolla, mut silti.

ap

Hyvin ne lennot menee!

2

Itse en pelkää onnettomuuksia tms, vaan on ihan hauskaakin katsella läheneviä ja loittonevia maisemia ikkunoista. Nuorempana lentäminen oli tosi hauskaakin.

Pelkoni kehitin sillä kerralla, kun sairastuin juuri ennen paluulentoa ja vointini heikkeni edelleen lennolla ja jatkolennolla. Olin kuumehoureinen, voin pahoin, oli vaikea hengittää ja korvasärky lisääntyi kaiken aikaa. (Tärykalvo kesti onneksi kuitenkin puhkeamatta aamukahdeksaan, ja lääkäri sai puhkaisun tehtyä nätisti.)

Vieläkin vaan ahdistaa se sulloutuminen liian pieneen penkkiin, johon pitää vielä köyttää itsensä kiinnikin. Mitenkään ei pääse pois, ilma on kuivaa ja hengittäminen on raskasta. Jalat puutuvat ja joskus kallon sisällä tuntuu kipua paineen muuttuessa. (Jälkimmäinen liittynee migreenikohtaukseen, joita tällä panikoimisella saa usein lentämisen yhteydessä. Sopivassa sieluntilassa voi toki katastrofoida jonkun suonen pamahtavan päästä ihan justiinsa.)

Nyt olen kuitenkin pakottanut itseni lentämään usein. Lääkäreitä ja sairastumista pelkään myös. Muilta osin pidän itseäni poikkeuksellisenkin täysipäisenä, mutta näissä jutuissa olen aika kamala. Uskoisin kuitenkin, ettei näitä juttuja näe esim. kanssamatkustajat tai lentoemot päälle päin. Ironista kyllä, viikko sitten jopa rohkaisin pelkäävää matkustajaa samalla lennolla. Jotenkin sitä vaan täytyy toimia järkevästi. Varmaan olisin saanut sen naisen kirkumaan kanssani kuorossa kertomalla kokemuksistani. ;)

Hyvin ne lennot menee!

2

Itse en pelkää onnettomuuksia tms, vaan on ihan hauskaakin katsella läheneviä ja loittonevia maisemia ikkunoista. Nuorempana lentäminen oli tosi hauskaakin.

Pelkoni kehitin sillä kerralla, kun sairastuin juuri ennen paluulentoa ja vointini heikkeni edelleen lennolla ja jatkolennolla. Olin kuumehoureinen, voin pahoin, oli vaikea hengittää ja korvasärky lisääntyi kaiken aikaa. (Tärykalvo kesti onneksi kuitenkin puhkeamatta aamukahdeksaan, ja lääkäri sai puhkaisun tehtyä nätisti.)

Vieläkin vaan ahdistaa se sulloutuminen liian pieneen penkkiin, johon pitää vielä köyttää itsensä kiinnikin. Mitenkään ei pääse pois, ilma on kuivaa ja hengittäminen on raskasta. Jalat puutuvat ja joskus kallon sisällä tuntuu kipua paineen muuttuessa. (Jälkimmäinen liittynee migreenikohtaukseen, joita tällä panikoimisella saa usein lentämisen yhteydessä. Sopivassa sieluntilassa voi toki katastrofoida jonkun suonen pamahtavan päästä ihan justiinsa.)

Nyt olen kuitenkin pakottanut itseni lentämään usein. Lääkäreitä ja sairastumista pelkään myös. Muilta osin pidän itseäni poikkeuksellisenkin täysipäisenä, mutta näissä jutuissa olen aika kamala. Uskoisin kuitenkin, ettei näitä juttuja näe esim. kanssamatkustajat tai lentoemot päälle päin. Ironista kyllä, viikko sitten jopa rohkaisin pelkäävää matkustajaa samalla lennolla. Jotenkin sitä vaan täytyy toimia järkevästi. Varmaan olisin saanut sen naisen kirkumaan kanssani kuorossa kertomalla kokemuksistani. ;)