Nyt juuri alkaa kakkoslla vaikuttava dokumentti: PIdä kiinni, päästä irti

Ei sillä tavalla paha, että jäis vaivaamaan. Nyt alkaa, suosittelen lämpimästi jokaiselle jolla on lapsia tai aikoo hankkia joskus.

ovatko ne vain kasvaneet ilman rajoja vai onko niillä oikeasti joku neurologinen ongelma?

Varmaankin eri syistä jokainen.



Kerrotaan ohjelman sivulla

mutta kurja katsoa kun he kärsivät. Tuo on uusinta. Kun näin ekan kerran ihmettelin eniten sitä miten nuo hoitajat jaksavat olla niin rauhallisia eivätkä hermostu.

Ihan kuin meillä töissä. Näyttääpä se näin sivusta vittumaiselta hommalta!

hakkaa, puree, sylkee

Erityisope?

kun katsoo sen häirikkökäyttäytymisen ohi. Kato nyt vaikka tuota kun laulavat juhlassa.

mitä vanhemmat/aikuiset ovat heille olleet. Ei ehkä tässä ohjelmassa nähtävät aikuiset, mutta jotkut muut lasten elämässä vaikuttaneet.

tämä dokkari. katsoin jo edellisenkin kerran, kun tuli.

lopetin muuten juuri tänään lukemasta Torey Haydenin kirjoittaman tiikerin lapsi. Suosittelen jokaiselle joka katsoi mielenkiinnolla tämän dokkarin.

kyllähän esim. sen punatukkaisen pojan käytös oli kamalaa ja rasittavaa, mutta kun kuuli taustoista ja näki isän ja isoäidin vierailun niin enpä ihmettele, lapsiparka.



Täytyy sanoa, että miten nuo työntekijät jaksavat. Ja nostan hattua taas lastensuojelutyötä tekeville.

voi olla että olisivat tarvinneet jopa lääkitystä. Tuokin on todella kovaa itsetunnolle, että ovat riehuvien oppilaiden sisäoppilaitoksessa, jossa ei koskaan sielun rauhaa, oppivat vielä lisää huonoa käyttäytymismallia muilta, ei ole äitiä, isää, mummuoa lähes koskaan lähettyvillä edes 6-7 vuotiailla. Pidetään holdingissa aina kun vähänkin osoitat mieltäsi (tietenkin potkimisesta ja toisen vahingoittamisesta pitääkin jo rajoittaa). Holding tuntuu yli-tai aliherkistä aistihäiriöistä kärsivästä lapsesta todella kamalalta.



No, meillä on dysfaatikko AS-piirtein ja tutulta näytti meininki paitsi, että koulussa on kuin enkeli ja kotona sitten uskaltaa näyttää tunteensa ja potkia ja purra, jos rutiineihin tulee muutosta tai jotain muuta ihmeellistä tapahtuu. Ehkä hyvä niin, oppii sentään jotain, mutta on aika raskasta tämä kotimeininki välillä. Aina olemme kehuneet, kannustaneet, auttaneet, kuntouttaneet, pitäneet rajat, rakastaneet, viettäneet aikaa yhdessä, käyty tutkimuksissa ja terapioissa sekä harrastuksissa lapsen kanssa. Ikinä emme ole puhuneet lapsesta pahaa tai väheksyneet hänta´. Emme myöskään ole hänen kuullen puhuneet hänen neurologisista poikkeavuuksistaan, jotta se ei vaikuttaisi itsetuntoon. Silti poika sanoo itseään tyhmäksi, rumaksi, ei välillä tahdo elää jne. Tämä johtuu kyllä lähinnä tuosta, että hän potkii ja lyö muita ja siitä hän saa tunnontuskia...