Lue keskustelun säännöt.
Miksi "onnellinen äiti paras äiti" -periaatteella perustellaan omaa itsekkyyttä?
24.03.2010 |
Tuntuu kummalliselta, että mitä itsekkäimpiä juttuja perustellaan nykyään tällä periaatteella. Eli siis kunhan äiti saa tyydyttää kaikenlaisia päähänsä pälkähtäviä tarpeita ja on siten onnellinen, niin koko perhe on onnellinen.
Yleensä nämä tarpeet ovat äidin omia shoppailuja, itseensä sijoittamisia ja juuri nämä äidit hokevat aina tätä mantraa. Lapset ja heidän tarpeensa ovat sillä viimeisellä sijalla. Jos kyse on hoitamisesta tai vaatetuksesta, äiti koittaa sysätä sen muiden niskoille. Onneksi on isä, kummit, kaverit ja isovanhemmat jne. sillä äiti itse ei jaksa kiinnostua. Eikä varsinkaan raottaa kukkaroaan. Ei väliä, sillä lapsihan on myös hyödyke, jonka äiti on itselleen hankkinut koristeekseen.
Oksettavaa. Mistä tämä on oire?
Kommentit (17)
Miten äidin jumppatunti kerran viikossa, kaupunkireissu kerran kuukaudessa ja kaverin kanssa kahvittelu pari kertaa kuussa tekee äidistä itsekkään?
Ja minä todellakin olen onnellisempi ja siitä johtuen parempi äiti, kun saan viettää nuo omat hetket silloin tällöin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten äidin jumppatunti kerran viikossa, kaupunkireissu kerran kuukaudessa ja kaverin kanssa kahvittelu pari kertaa kuussa tekee äidistä itsekkään?
Ja minä todellakin olen onnellisempi ja siitä johtuen parempi äiti, kun saan viettää nuo omat hetket silloin tällöin :)
vaan sitä, että äiti pyhittää koko päivittäisen olemisensa tälle periaatteelle. Koko elämä on itseen panostamista, päivästä toiseen. Juoksua kampaajalta manikyyriin, hierojalta putiikkiin, ostelua vain ja ainoastaan itselle. Ei lapsille. Sen saa tehdä mies ja muut.
Ja näitä ihmisiä elämäni lähipiiriin mahtuu muutamia.
ap (en ole kade, ihmettelenpä vain)
Miten äidin jumppatunti kerran viikossa, kaupunkireissu kerran kuukaudessa ja kaverin kanssa kahvittelu pari kertaa kuussa tekee äidistä itsekkään? Ja minä todellakin olen onnellisempi ja siitä johtuen parempi äiti, kun saan viettää nuo omat hetket silloin tällöin :)
Nuo yllä mainitut asiat eivät tee äidistä itsekästä, mutta ehdottomasti paremman äidin, jos se rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Miten kummassa koko ajan kotona kykkivä pirttihirmu - jollainen meistä suurimmasta osasta tulee ilman hetkisiä omaa aikaa - olisi parempi äiti?
Mutta en minäkään käsitä sitä, että äiti (tai isä) mennä viilettää aamusta iltaan ja näkee lapsia makuuhuoneen ovensuussa. "Ai huomenta" tulee sanotuksi kuten myös "hyvää yötä, nuku vain". Tällaista ei todellakaan enää voida perustella sillä, että olisi huono äiti, jos olisi enemmän kotona. Tai sitten olisi kyllä pitänyt ne lapset jättää tekemättä, jos niiden kanssa oleminen tekee huonoksi vanhemmaksi..
Kuitenkin me ihmiset olemme niin erilaisia. Minä en kaipaa juuri lainkaan omaa aikaa, toinen kaipaa "jopa" päivittäin lenkkinsä ilman lapsia. Kunhan niitä lapsia ei ilman turvallista aikuista jätetä niin en näe ongelmaa. Vaikkakaan en itse toimi enkä haluaisi toimia niin, että tarvitsisin lastenvahtia useamman kerran viikossa, en tuomitse heitä, jotka näin tekevät.
mutta eiköhän ole kyseessä melko pieni vähemmistö (tai tiettyjen piirien tapa).
En tarkoitakaan tällaista normaalia meininkiä,
Miten äidin jumppatunti kerran viikossa, kaupunkireissu kerran kuukaudessa ja kaverin kanssa kahvittelu pari kertaa kuussa tekee äidistä itsekkään? Ja minä todellakin olen onnellisempi ja siitä johtuen parempi äiti, kun saan viettää nuo omat hetket silloin tällöin :)
vaan sitä, että äiti pyhittää koko päivittäisen olemisensa tälle periaatteelle. Koko elämä on itseen panostamista, päivästä toiseen. Juoksua kampaajalta manikyyriin, hierojalta putiikkiin, ostelua vain ja ainoastaan itselle. Ei lapsille. Sen saa tehdä mies ja muut. Ja näitä ihmisiä elämäni lähipiiriin mahtuu muutamia. ap (en ole kade, ihmettelenpä vain)
Mutta sen ymmärrän, että jaksamisessa lasten kanssa on suuriakin eroja. Kyllä jotkut tuntuvat tarvitsevan aika paljon omaa aikaa jaksaakseen lastensa kanssa. Ihmisiä heidänkin lapsistaan tulee. Typeräähän se nyt kuitenkin on lasten eduksi selittää jos äiti on ostoksilla 12/24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan on itsekkäämpiä kuin toiset!
Äidin pitää tietenkin elää myös omaa elämäänsä, mutta toisille vanhemmille lapsen etu ei ole useinkaan mielessä. Mutta eihän tuo ole ollenkaan ainoa esimerkki itsekkyydestä! Pystyt varmaan keksimään muitakin. En nyt jaksa alkaa tässä luettelemaan kaikkia erilaisia tapoja olla itsekäs, eiköhän jokainen tiedä mitä ne voivat olla.
että se jumppatunti kerran viikossa romuttaa lapsuutta, mutta muuten olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Vanhemman on ajateltava lapsen etua, ei siinä muu auta. Jos äiti ei voi olla hyvä äiti ilman, että on esim. lähes joka ilta töiden jälkeen omaa ohjelmaa, niin ei se tervettä ole. Ei se riitä lapselle, että äiti on superkiva yhden tunnin vuorokaudessa, ei vaikka olisi miten kiva tahansa! Suosittelen tällaiselle äidille jotain yhdistettyä itsetuntemus- ja vastuunkantokurssia shoppailun sijaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei kiinnosta kuin oma napa. No, edestään löytävät.
En tosiaan minäkään tunne yhtään tällaista äitiä, mutta isiä sitten useampiakin. Työ ja/tai harrastus menee kaiken muun edelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyt oireista ja olettaisin, että joku mentaalinen sairaus voisi oirehtia kyseisellä tavalla. Mania, masennus tai bipolaarinen häiriö. Moni mielenterveyshäiriöinen ei jaksa tai kykene kiinnostua muista - edes omista lapsistaan. Myös jatkuva ostelu on selkeä merkki, sillä monella sairaalla rahankäyttö on ongelmallista.
Ap, et taida tietää tuttavistasi kaikkea. Myös heikko itsetunto voi vaikeuttaa muiden tarpeiden huolehtimista ja näkyy myös jatkuvana itseen panostamisena (osteluna).
joka haluaa olla kotiäiti, koska se on parasta perheelle, mutta vie vanhemmat lapset päivähoitoon, koska sekin on parasta perheelle. :D
Ja tämähän kumpuaa pelkästä isekkyydestä. Nykyään on muotia olla itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleistä ja helppoakin. Ehkä siksi.
Miten äidin jumppatunti kerran viikossa, kaupunkireissu kerran kuukaudessa ja kaverin kanssa kahvittelu pari kertaa kuussa tekee äidistä itsekkään?
Ja minä todellakin olen onnellisempi ja siitä johtuen parempi äiti, kun saan viettää nuo omat hetket silloin tällöin :)vaan sitä, että äiti pyhittää koko päivittäisen olemisensa tälle periaatteelle. Koko elämä on itseen panostamista, päivästä toiseen. Juoksua kampaajalta manikyyriin, hierojalta putiikkiin, ostelua vain ja ainoastaan itselle. Ei lapsille. Sen saa tehdä mies ja muut.
Ja näitä ihmisiä elämäni lähipiiriin mahtuu muutamia.
ap (en ole kade, ihmettelenpä vain)
tiedä sitten onko jotain merkitystä asuinpaikalla tai muulla....mutta valitettavasti niitä on, joille on kärsimystä tehdä ylipäätään mitään lapsen kanssa puhumattakaan siitä, että joskus toimittaisiin lapsen ehdoilla. Nämä tuntemani äidit tosin panostavat lapsensa vaatetukseen lähes samoin kuin omaansa, sillä etenkin tytär on kaunis asuste.Ja jos haluaa viilata ja olla niponiponipo kuten tällä palstalla niin osuvasti kommentoidaan, niinne vaatteet eivät ole mitään lasten vaatteita. Jotta maailma on niiiiin lavea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin pitää päästä kerran vuodessa etelään mutta ei ole varaa palkata lapsenvahtia 7v ekaluokkalaiselle joka joutuu siis olemaan yksin kotona kymmeneen asti.
Bilettäminen on niin tärkeetä, että mielummin laittaa lapset äitipuolen hoidettaviksi jos isä sattuu olemaan töissä lapsiviikonlopun eikä siis lapset näe häntä juuri lainkaan.
Rahaa löytyy hiusväreihin ja bilettämiseen mutta ei lasten harrastuksiin.
Ihan vaan muutama esimerkki. Mutta onneksi äiti on onnellinen.
Äidin pitää päästä kerran vuodessa etelään mutta ei ole varaa palkata lapsenvahtia 7v ekaluokkalaiselle joka joutuu siis olemaan yksin kotona kymmeneen asti. Bilettäminen on niin tärkeetä, että mielummin laittaa lapset äitipuolen hoidettaviksi jos isä sattuu olemaan töissä lapsiviikonlopun eikä siis lapset näe häntä juuri lainkaan. Rahaa löytyy hiusväreihin ja bilettämiseen mutta ei lasten harrastuksiin. Ihan vaan muutama esimerkki. Mutta onneksi äiti on onnellinen.
Jos ei tiedä asioiden todellista alkuperää.Äitipuoli/yksinhuoltaja asetelma on. Se on miltä kantilta asiaa katsotaan.Siis oman isänhän kuuluu olla läsnä.Jos se yksinhuoltaja on 24/7 läsnä.Lapsi tarvitsee molempia,mutta isän/äidin tapaamisoikeus on laillinen oikeus.Eikai sitä ilman pakottavaa syytä isä/äiti voi isä-/äitipuolelle sanoa,et sori,mull muuta menoa,hoida tää viikonloppu.
sitä kaivata, viestii lapsillensa (ja miehellensä) olevansa ovimatto ja seuraukset sitten ei niin kivat. Mutta toki kohtuus kaikessa. Lapsiperhe ei voi elää sinkkunaisen elämää...