Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tätä bulimiaa! Joskus tekis vaan mieli vetää
24.01.2010 |
itsensä hirteen. En toki sitä tee mutta joskus tulee ajatus mieleen, kun ei tunnu olevan tilanteesta ulospääsyä. En ole saanut terapiasta enkä lääkkeistä apua. Työkyky on menossa ja avioliitto jo hajosi.
Kommentit (28)
Sertraliinista, paroksetiinista ja fluvoksamiinista ei ollut mitään apua.
Topimax oli hyvä, mutta sitten tuli uusi lääkäri jonka mielestä sitä ei saanut käyttää syömishäiriöisillä ja kielsi sen käytön, vaikka mulla oli toiminut hyvin puolen viuoden ajan ja paino oli normaali. Sen jälkeen olen ollut pahassa jamassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti en osaa auttaa mutta tiedän tunteen erittäin hyvin :( kärsin itsekin bulimiasta vuosikaudet, nyt olen ollut kunnossa jo parisen vuotta. Itse en käynyt terapiassa tai kokeillut lääkkeitä mutta lopulta pääsin itse kierteestä irti, helppoa ei kyllä ollut. Paraneminen alkoi siitä kun tulin raskaaksi enkä enää vahingoittanut ainoastaan itseäni toiminnallani vaan myös vauvaa. Nyt kahden lapsen äitinä en voi antaa itseni vahingoittaa itseäni sillä minun täytyy pystyä huolehtimaan lapsista ja heidän vuokseen pysyä terveenä.
Toivon koko sydämestäni että löydät avun jotakin, älä luovuta :)
Paraneminen alkoi siitä kun tulin raskaaksi enkä enää vahingoittanut ainoastaan itseäni toiminnallani vaan myös vauvaa.
Lääkäri joka ymmärtäisi, että tarvitset kyseisen lääkkeen pääsemään pahimman yli. Hirmuisesti voimia sinulle ja jatka vaan taistelua. Kuolema ei ole ratkaisu etenkään äidille, koska joku tarvitsee sinua kovasti.
T. Ahmimishäiriön kanssa taisteleva
että selittäminen saattaa jopa pahentaa tilannetta, luulevat mun haluavan laihduttaa, vaikka haluan vain ahmimisen ja oksentelun loppumaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei bulimia lääkkeillä parane eikä terapialla, vaan omalla tahdolla. Itse olen samanlainen esimerkki kuin tuo aiempi vastaaja, joka lopetti kierteen itse kun sai tarpeeksi hyvän syyn. Syy oli myös minulla raskaus, sen jälkeen en ole kertaakaan tahallani oksentanut. Olen ollut normaalipainoinen ja terve jo viisi vuotta muutaman vuoden kestäneen bulimian jälkeen.
Ja miten käytännössä? No siten että ei enää oksenna, joten ei voi ahmiakaan. Oksentamisen lopettamiseen pitäisi ihan jokaiselle olla tarpeeksi hyvä syy oma lapsi / sikiön terveys.
Ei ole hyvä idea mennä kitisemään lääkärille, että paranna mut, jos itse ei tee asian eteen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on suotavaa ja tavoiteltavaa. Ota tavoitteeksi, että oksentaminen loppuu tänä vuonna, ja painon tulee nousta 10 kg. BMI:stä viis. Peilikuvasta viis. BULIMIAN LOPPUMINEN ON TÄRKEINTÄ.
En pystyisi elämään nahoissani. Olisin jatkuvasti masentunut. Ei sekään olisi siedettävä olotila.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä ihmeessä toiselta lääkäriltä topimax-resepti!!
tahdonvoimalla ja ajatuksella siitä kuinka saatan millä tahansa kerralla kun ahmin ja oksennan saada sen seurauksena sydänkohtauksen ja kuolla siihen paikkaan. Raskaana ollessa sellainen ei ollut vaihtoehto sillä halusin nähdä lapseni syntyvän ja kasvavan.
En enää ostanut mitään ahmittavaa kotiini ja yritin niin usein kuin mahdollista syödä muiden seurassa, yksin syödessä ahmiminen oli tietysti helpompaa. Söin vain ruokia jotka eivät laukaisseet ahmimista. Muistutin itseäni joka kerta syödessäni että olen mieluummin elossa kuin kuolen bulimian seurauksena.
Välillä tuli takapakkeja ja söin suuria määriä mutta pakotin itseni vastaamaan seurauksista; en juossut oksentamaan vaan kärsin nahoissani sen inhottavan täyden olon minkä saa kun ahmii. Pikkuhiljaa ahmiminen väheni. Edelleenkin tulee välillä syötyä ihan liikaa mutta en anna itselleni mahdollisuutta oksentaa.
Painoni ei noussut mitenkään merkittävästi parantumiseni jälkeen, mutta tein itselleni silloin selväksi että mieluummin olen hengissä ja pari kiloa painavampi kuin kuollut tai sairas. Jos ylipainoa tulee, sen voi sitten parannuttua pudottaa terveellisin keinoin. Bulimia ei ole laihdutuskeino tai keino pysyä hoikkana, se on hengenvaarallinen sairaus joka tekee hulluksi ja jonka kanssa ei voi eikä kannata elää.
#4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdistelmää Topimax + venlafaksiini + illalla melatoniini ja lisäksi terapiana interpersoonallisen terapian jaksoja eri fokuksilla.
Mutta enpä usko, että saisin jos kysyisin, kun ei tässä suomalaisessa järjestelmässä koskaan saa sitä mitä pyytää, vaan nimenomaan sitä ei saa mitä pyytää.
ap
Minulla myös auttaa hyvin topimax-seronil yhdistelmä
Pyydä ihmeessä toiselta lääkäriltä topimax-resepti!!
sehän on tahdonvoimasta kiinni ja typerä ap ota itseäs niskasta kiinni älä odota että terapiat parantaa...
Tilanne nyt vaan on se, että oon 19 vuotta sairastanut, eikä ole vielä tahdonvoima yrityksistä huolimatta purrut :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ei ole bulimiaa eikä muutakaan syömishäiriötä, mutta mielenterveysongelmista olen kärsinyt minäkin. Ajattelin tarjota pari näkökulmaa, toivottavasti on sulle edes jotain hyötyä.
Se, mitä tuosta tahdonvoimasta tässä on kirjoitettu, tarkoittaa MINUN näkökulmastani sitä, että päättää, että parantuu sen hoidon avulla. Oot varmaan terapiassa käsitellyt, miksi oksennat, mutta ota itsellesi hetki aikaa, ja mieti todella, miksi teet niin. Tuohon hetkeen voit sitten palata, kun halu tehdä pahaa itsellesi yrittää ottaa ylivallan.
Mä oikeasti suosittelen sulle meditaatiota. En siis ajattele, että sillä taiotaan ongelmat pois, mutta mun mielestä se on hyvä yhtenä itsehoitokeinona. Se tukee sitä, että pystyisit huonona hetkenä palata johonkin järkevään ajatukseen siitä, että oksentelu on sulle ennen pitkää jopa kuolemaksi.
Meditointi on helppoa, tai siis eihän se helppoa ole, mutta puitteet on helppo järjestää: istu tuolille tai lattialle sellaiseen asentoon, joka tuntuu susta mukavalta. lattialla istuminen on ergonomisempaa. Voit käyttää apuna tyynyjä. Polvi-istunta tai risti-istunta/lootusasento on hyviä, jos fysiikka ei ole este. Tuolillakin voit istua, jos lattialla istuminen ei tunnu hyvältä. pane kädet syliin johonkin rauhalliseen asentoon. laita kello soimaan jonkin sopivan ajan päähän, esim. 10 min. Ala laskea hengityksiä, uloshengitys parittomalla luvulla. Laske kymmeneen ja aloita alusta. Hengitä rauhallisesti vatsan pohjasta asti, muttei kovin voimakkaita hengityksiä, muuten voi tulla paha olo. Joogahengityksen tyylinen on ok, jos osaat sen.
Meditaation tarkoitus on olla ajattelematta mitään muuta kuin tuota hetkeä, jona meditoit. yritä tyhjentää mielesi kaikista suunnitelmista, toiveista, haaveista, syytöksistä. Se ei ole helppoa, mutta meditointi on pieni hetki itselle. Ehkä ylitulkitsen, mutta jos et ole saanut hoidoista apua, vaikka olet niitä saanut, vika on ollut siinä, että sinulla ei ole ollut aikaa antaa hoidon vaikuttaa itseesi? Meditaatio voi auttaa tässä.
Toivottavasti et pidä tätä liian kummallisena ja/tai hippinä neuvona..
kuin seinään, kun tulin raskaaksi, en murehtinut lainkaan painonnousua,olin mieluummin ylpeä omasta uhkeasta kropasta! imetin lasta vuoden verran ja sitten iski takapakki, erosin jo vauvan ollessa 6kk ja kaikkien unikoulujen ja muun jälkeen oli niin helppoa lipsua alaspäin.. Aloitin uuden suhteen myöhemmin ja tietenkään en voinut oksentaa ja ahmia miehen ollessa yötä ym, joten se väheni pikkuhiljaa.. tulin sitten myöhemmin raskaaksi ja taas jäi ajatuksetkin koko bulimiasta taka-alalle, rakastan sitä raskaana olevan kroppaa, minusta se on niin kaunis! :) Nyt taas itsetunto on horjunut miehen tekojen takia ja viime kuussa oksensi viikon verran jälleen. On se kummaa, miten helposti pahaa oloa purkaa edelleen tuohon.. :( sain itseäni niskasta kiinni, olo ei kuitenkaan sen ykäämisen jälkeen ole kovin hehkeä.. nyt keskityn siis syömään terveellisesti, kevyesti ja pieniä annoksia, ei tule siis edes mieleen oksentaa niitä ulos..
sinun täytyy löytää jokin oikea syy, miksi haluat lopettaa bulimian.. yksinäisyys ja siinä rypeminen vain pahentavat asiaa, sen ainakin olen huomannut.. jaksamista paljon, vaikka siitä oksentamisesta pääse jotenkin yli, niin aina se vaanii, näköjään ja ikävä kyllä.. :( haleja sinulle :)
Tuo meditaationeuvo on tosiaan hyvä. Astangajooga on yksi, mikä on oikeasti auttanut vuosien varrella. Viime aikoina ei ole ollut mahdollisuutta käydä tunneilla, ja yksinään ei ole tullut tehtyä, kun on tuntunut niin hullulta yksinään keekoilla asanoita.
ap
en pääse oikein yli tuosta, kun tilastojen valossa syömisellähän ihmiset tekee pahaa itselleen. Puolen ihmisistähän kuolee lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin, ei suinkaan oksentamiseen. Juuri kukaan bulimikko ei kuole oksenteluun (tilastollisesti) mutta puolet lihavista kuolee lihavuuteen. Siksi tuntuu vaarallisemmalta syödä kuin oksennella.
Silti tuntuu pahalta sairastaa bulimiaa, koska ahmiminen vie niin paljon aikaa ja rahaa ja tuhoaa ihmissuhteet ja työkyvyn ja on monella tavalla paha asia.
ap
Oot varmaan terapiassa käsitellyt, miksi oksennat, mutta ota itsellesi hetki aikaa, ja mieti todella, miksi teet niin. Tuohon hetkeen voit sitten palata, kun halu tehdä pahaa itsellesi yrittää ottaa ylivallan.
itsensä vahingoittamiseksi? Vaan sen oksentamisen?
ap
Onko fluoksetiini? Mulla auttoi aikanaan pahimman akuuttivaiheen yli. Toki sitten tarvittiin vuosien intensiivinen terapia, mutta nyt olen ollut ns. kuivilla jo monta vuotta.