Kuudesluokkalainen ei usko.

Onko itse tyytyväinen numeroihinsa?



Voisiko olla jotain oppimisvaikeutta tms. eikä saa sanottua.



mitkä asiat tyttöä kiinnostavat?

ja mitään ei löydy. Mutta tytöllä tosin ei myöskään ole ikinä ollut mitään "kunnianhimoa" ja inhoaa yli kaiken kilpailua.



Tuntuu kuin hän vain menisi tuurilla virran mukana ja vain hymyilee, että kyllä, kun kysyn onko läsyt tehty...







Miksi ei tee?

Onko itse tyytyväinen numeroihinsa?



Voisiko olla jotain oppimisvaikeutta tms. eikä saa sanottua.



mitkä asiat tyttöä kiinnostavat?

Tekeekö läksyt? Pelkät harjoitustehtävät vai lukuläksytkin? Tekeekö hutaisten ja vastaukset väärin?



Miksi tyttö ei ole motivoitunut? Onko oppiminen hänelle vaikeaa, ehkä jonkin tasoisia oppimisvaikeuksia? Onko opettaja huomannut asian ja saako tukiopetusta tai erityisopetusta?



Onko lukeminen vaikeaa, hidasta ja luetunymmärtäminen heikkoa? Onko tytön vaikea keskittyä ja kohdentaa tarkkaavaisuutta?



Onko kaikki aineet tasaisesti heikkoja, vai pärjääkö jossain paremmin?



Onko tyttö vielä leikin maailmassa, eikä siksi jaksa paneutua koulutehtäviin?

Opettaja on yhtä huolissaan ja olle keskustelleet. Opettaja myös on tyttöä kovistellu, mutta se auttoi kanssa vain vähän aikaan skarpaamaan tyttöä ja taas ollaan tässä eli nollassa. :(

Voi olla, että tytöllä on vaikeuksia oppimistekniikan kanssa. Hän ei siis yksinkertaisesti tiedä mitä tarkoittaa, että läksyt on tehty. Sitä pitää aivan kaikkien kanssa harjoitella, toisten kanssa enemmän ja toisille riittää vähempi ja oppimistekniikoiden harjaannuttaminen jatkuu ihan aikuisuuteen saakka.



Käykää tytön kanssa läpi mitä häneltä odotetaan. Esim. lukuläksy pitää lukea kolmeen kertaan, vaikka siten että ensin lukee otsikot ja katsoo kuvat sekä kuvatekstit, sitten lukee kokonaan läpi. Toisella kerralla alleviivaten ja harjoitelkaa yhdessä mitä asioita alleviivataan eli toisin sanoen harjoittelette löytämään tekstistä oleellisimman asian. Viimeisellä lukukerralla kerrataan.



jne.

ne kaupungin vuokraslummien asukkaat, seiskan lukijat ja Tallinnan-risteilyillä kävijät tulevat...

Kuten sanoin, että testattu on ja ei mitään löydetty. Lukee kovasti kirjoja ja on siinä hyvä.

Matikka vaikeinta.



nyt pitää mennä, palailen myöhemmin.

Auttaisiko, jos juttelisitte tytön haaveista? Siitä mitä hän haluaa tehdä isona? Jos hän sitä kautta ymmärtäisi koulutyön merkityksen?



Palkitsemista olitte jo yrittäneet, mutta löytyisikö sitä kautta vielä jotain mistä löytyisi riittävä motivaatio? Mikä tyttöä ylipäätään motivoi?



Uhkailu ja kovistelu ei yleensä auta yhtään. Sille tielle en lähtisi. Positiiviset keinot on ne joilla saadaan pysyvää muutosta.



Onko koulutyö ollut aina hankalaa vai vaikeutunut vasta äskettäin? Voisiko tyttö olla masentunut ja siksi välinpitämätön? Lasten masennus näkyy eri tavalla kuin aikuisilla, eikä lapsi siis ole välttämättä yhtä apaattinen kuin masentunut aikuinen.



Jos opettaja on huolissaan, niin miksi koulu ei ole tarjonnut apua? Sinuna vaatisin sitä! Vaikka oppimisvaikeuksia tai muuta sellaista syytä ei ole löytynyt, niin jotain apua tyttö kaipaa. Jos erityisopettaja ei osaa auttaan, niin koulupsykologi, koulukuraattori tai kouluterveydenhoitaja ovat käytettävissä.

8 kirjoittaa asiallisemman viestin: luokallani oli yläasteelle tyttö joka laiminlöi kaikki velvollisuutensa vuosikaudet. Ysiluokan keväällä tuli järkiinsä, meni kymppiluokalle ja ahkeroi koko vuoden saaden huippuarvosanoja.

vaan konkreettisesti tarkastat ne, jokaisen tehtävän ja jokaisen aineen. Lukuläksyt luetaan ääneen sinun kuunnellessa. Kokeisiin luetaan sovittu määrä, taas sinun kuunnellessa.



Läksyt tehdään koulun jälkeen, _ennen_ vapaa-ajan rientoja. Jos läksyjä ei ole tehty niin silloin ei ole mitään kivaakaan, ei koneelle pääsyä, kavereille menoa jne.



Vaatii vanhemmilta paljon, mutta joku järki tuohon on saatava.



Jos mahdolliset ongelmat on suljettu testein pois ja opettajan kovistelusta homma toimii, niin kyseessä on puhdas lusmuilu ja se, että tyttö on oppinut pääseemään liian helpolla. Kutosen tuplauskaan tuossa tuskin auttaa.

Läksyunohduksia saattoi tulla viisikin viikossa ja siihen välineunohdukset päälle. Yritettiin puhua, palkittiin hyvistä suorituksista ja rangaistiin huonosta... huonolla menestyksellä.



Nyt joulun jälkeen sitten sovittiin uudet säännöt. Viikossa saa olla yksi unohdus. Jos tulee kaksi tai enemmän joutuu seuraavalla viikolla tulemaan suoraan koulusta kotiin ja olemaan siellä siihen saakka kunnes joku aikuinen on tullut kotiin ja tarkistanut läksyt. Samaten sidottiin viikkorahat isoilla pudotuksilla tähän samaan systeemiin.



Ja kas kummaa... tuloksia on alkanut tulla;) Takana on jo useampia viikkoja ilman yhtään unohdusta. Opettajakin on ollut erittäin tyytyväinen. Koenumerotkin ovat parantuneet, kun läksyt on tehty niin kokeisiin lukiessa ei kaikkea tarvitse opetella uutena.

asiallisista kommenteista. Kuten sanoin kaikkea olemme yrittäneet, mutta toivotaan, että tyttö reipastuu ja herää ennen ysiluokkaa.



Kiva kuulla muidenkin kokemuksista. Vertaistuki aina antaa toivoa paremmasta, välillä tuntuu, että olemme ainoita murheidensa kanssa. Lähipiiri on täynnä lahjakkaita sekä reippaita nuoria ja siinä sitten on se vertailu pohja joka vetää hiljaiseksi.

Tyttö merkkaa päivittäin läksyt läksyvihkoon.



Aikuinen kotona tarkastaa onko läksyt tehty.



Koulussa ope (tai jos luokassa avustaja) huolehtii että läksyt on merkattu, jotta ne voi tehdä kotona.