Lue keskustelun säännöt.
Jättäisikö miehesi menemättä harrastukseen jos sinä olisit toipilaana? (tilitystä)
14.03.2010 |
Meillä eilen: mulla on oksennustauti, jossa eilen oli kolmas tautipäivä. Oksensin kaksi yötä ja yhden päivän, toissapäivänä en enää oksentanut ja pystyin niukasti syömään. Eilen aamuna olo oli taas huonompi kuin toissapäivänä ja sanoin sen miehelle. Hän muina miehinä meni peliturnaukseensa, jonka takia oli poissa klo 9:30-16:30. Sen päälle kävivät sitten pelikaverien kanssa yhdellä oluella ja kotiin tuli klo 18. Lupasi sitten katsoa lapsia illan jotta saan levätä. Pienin meni nukkumaan klo 19, minä nukutin kun on imetettävä 11kk ikäinen, vanhemmat 5- ja 7-vuotiaat menivät nukkumaan klo 20.
Pystyin päivän minimitöillä hoitamaan, paha olo oli aaltoilevaa ja välillä oli ihan ok olokin. En voi mitään että ajattelen että jos olisi ollut huomaavainen mies, olisi jäänyt kotiin tai ainakin jättänyt nuo oluset väliin.
Illalla laitoin hänet pyyhkimään ovenkahvat ja kyllä oli marttyyriä sitten kun teki niin paljon illalla että antoi pienimmälle iltapuuron ja vanhemmille iltapalan ja passitti hampaanpesulle ja vielä tuo siivoaminenkin!
Tänään pyysin häntä hoitamaan lapsia ja näyttää olevan aika vaikeaa. Minun pitää kuulemma nyt siivota, no imuroin sitten aamusta ja muuta en aio tänään siivota. On rästihommia joita aion hoitaa ja sitten vaikka surffailla tai käydä kävelyllä. Olenko julma?
Kommentit (26)
ap
Toinen mennä posottaa kuin poikamiehenä, toinen pelaa marttyyrikorttia pöytään. Tsissus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lupasi kertoa miten onnistuu. Eli esitin miehelle ystävällisesti että toivoisin saavani viettää tänään vähän vapaamman päivän, ilman että minulle luetellaan töitä. Mies reagoi siihen ärtyneesti vastaten että minä en itse huomaa olevani erinomainen siinä töiden luettelemisessa ja viittasi eiliseen pintojen pyyhkimiseen. No myönsin että niin luettelenkin liikaa töitä ja että yritän vähentää (ja uskokaa, olen vähentänyt: monta kertaa olen hammasta purrut kun mies on suuttunut kun olen jotain pyytänyt tekemään, nykyään pyydän noin kerran viikossa jotain esim. kerran viikossa pyydän jaksaisitko pukea XXX:n jos laitan itse ulkovaatteet päälle).
No kommunikaation lopputulos: minä kysyin että voinko kuitenkin viettää nyt vähän vapaata ja mies antoi luvan että no mene nyt sitten (ärtyneesti). Ei tuostakaan nyt minulle hyvä mieli tullut, mutta olen nyt ainakin ilmaissut itseäni ja mielestäni yrittänyt kuunnella miestäkin.
ap
Minähän nyt täällä surffailen ja mies tuolta juuri huuteli että "tänään voisi sitten tehdä ne vakuutushakemukset jos ei ole jo työn alla". Tiesi siis varsin hyvin että surffailen huvikseni, tämä on hänen mielestään aika hävyttömän turhaa. Olin ajatellutkin tehdä, tosin ensin on eräs toinen homma, mutta ajattelin että ansaitsen itse myös "omaa aikaa" pari tuntia, olihan hänelläkin eilen sitä lähes yhdeksän tuntia. No, jos nyt koittaisin vaikka sanoa hänelle kun hän tulee sisään että haluan ihan muutaman tunnin tehdä ihan mitä itse haluan ilman että hän on kyttäämässä? Kerron sitten miten käy.
Ei jäänyt silloinkaan, kun synnytyksen jälkeen eppari tulehtui ja en pystynyt juuri kävelemään, saatika hoitamaan vauvaa. Ei myöskään, kun tämän jälkeen sain kohtutulehduksen ja siitä seurauksena antibiooteista antibioottiripulin, kovan kuumeen ja jouduin sairaalaan tiputukseen. Eikä silloinkaan, kun silkasta uupumuksesta/väsymyksestä fysiikka petti ja jouduin sairaalaan 3 päiväksi. Kaiken tuon ajan lasta hoiti äitini, kun mies TÖISSÄ. Lapsemme oli siis usean yön äitini luona hoidossa ihan vauvana. Miehellä ei aikaa hoitaa lasta. Ja sama kuvio jatkunut jo kohta 2 vuotta.
-asiasta täällä usein jo avautunut äiti-
Olkaa onnellisia te, joilla mies, joka hoitaa lapsianne omasta tahdosta :)
Meidän parisuhteessa näyttääkin olevan isoin ongelma se, että en voi pyytää mieheltäni koskaan apua. Ongelma ei ole se, etteikö hän tekisi koskaan mitään, tekee ihan mukavasti: laittaa ruokaa jos en jaksa ja imuroi ja hoitaa kaikki remontti- ja tietokonehommat sekä muun tekniikan.
Mutta kun minä johdan tätä kodinhoitohommaa niin joskus en selviä kaikesta minun osuudellani olevasta (koko perheen vaatehuolto kokonaisuudessaan sisältäen pyykinpesu ja vaatteiden järjestämiset, siivous lukuunottamatta imurointia, petivaatteiden vaihtamiset, kodinkoneiden puhdistukset, lasten synttäreiden ja muiden perhejuhlien järjestäminen kokonaan, vieraiden kestityksestä huolehtiminen, lasten hygienia, kouluasiat ja harrastusasiat ainakin).
Ja kun isovanhemmista ei ole apua niin ihan totta joskus olisi mukava pyytää mieheltä apua kun työkuorma ylittyy, mutta esitän varmaan asiat väärin kun hän usein hermostuu minulle jos jotain pyydän. Ja varmaan hän on itsekin ylikuormittunut, stressaahan se työkin, ei hän sinänsä laiska ole. Mutta helposti tekee kyllä ei-niin-välttämätöntä puuhastelua autotallissa tai puutarhassa mieluummin, olenkin varmaan niin huonoa seuraa :-(
Anteeksi kaikille tilitys ja kiitos kaikista kommenteista, otan niitä mielelläni lisää!
ap
Minun vanhempani ovat niin huonokuntoisia että he ovat hoidettavia itse, mieheni isä on kuollut ja hänen äitinsä asuu 600 kilometrin päässä. Olisipa minullakin äiti, joka voisi edes joskus auttaa, itkisin varmaan nyt ilosta jos niin olisi.
Mutta noin pientä lasta olisi kyllä pitänyt miehen mielestäni jäädä hoitamaan eikä äitisi.
ap
Ei jäänyt silloinkaan, kun synnytyksen jälkeen eppari tulehtui ja en pystynyt juuri kävelemään, saatika hoitamaan vauvaa. Ei myöskään, kun tämän jälkeen sain kohtutulehduksen ja siitä seurauksena antibiooteista antibioottiripulin, kovan kuumeen ja jouduin sairaalaan tiputukseen. Eikä silloinkaan, kun silkasta uupumuksesta/väsymyksestä fysiikka petti ja jouduin sairaalaan 3 päiväksi. Kaiken tuon ajan lasta hoiti äitini, kun mies TÖISSÄ. Lapsemme oli siis usean yön äitini luona hoidossa ihan vauvana. Miehellä ei aikaa hoitaa lasta. Ja sama kuvio jatkunut jo kohta 2 vuotta. -asiasta täällä usein jo avautunut äiti- Olkaa onnellisia te, joilla mies, joka hoitaa lapsianne omasta tahdosta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minähän nyt täällä surffailen ja mies tuolta juuri huuteli että "tänään voisi sitten tehdä ne vakuutushakemukset jos ei ole jo työn alla". Tiesi siis varsin hyvin että surffailen huvikseni, tämä on hänen mielestään aika hävyttömän turhaa. Olin ajatellutkin tehdä, tosin ensin on eräs toinen homma, mutta ajattelin että ansaitsen itse myös "omaa aikaa" pari tuntia, olihan hänelläkin eilen sitä lähes yhdeksän tuntia. No, jos nyt koittaisin vaikka sanoa hänelle kun hän tulee sisään että haluan ihan muutaman tunnin tehdä ihan mitä itse haluan ilman että hän on kyttäämässä? Kerron sitten miten käy.
hoidan lapset ja huushollin 98% yksin ja jos joskus hetken lepään tai otan omaa aikaa, alkaa marmatus 'oletko jo hoitanut sen ja sen' ja 'voidaanko nyt tehdä sitä ja sitä'. Aaaaargh!!!
Kun niin olennainen unohtui että teen ruuat viikolla, koska mies ei yleensä ole kotona ennen klo 18 töistä, siis viikonloppuisin mies laittaa kyllä puolet aterioista, mielellään käyttää eineksiä lapsille aina kun on hänen laitettava ruokaa.
ap
Meidän parisuhteessa näyttääkin olevan isoin ongelma se, että en voi pyytää mieheltäni koskaan apua. Ongelma ei ole se, etteikö hän tekisi koskaan mitään, tekee ihan mukavasti: laittaa ruokaa jos en jaksa ja imuroi ja hoitaa kaikki remontti- ja tietokonehommat sekä muun tekniikan. Mutta kun minä johdan tätä kodinhoitohommaa niin joskus en selviä kaikesta minun osuudellani olevasta (koko perheen vaatehuolto kokonaisuudessaan sisältäen pyykinpesu ja vaatteiden järjestämiset, siivous lukuunottamatta imurointia, petivaatteiden vaihtamiset, kodinkoneiden puhdistukset, lasten synttäreiden ja muiden perhejuhlien järjestäminen kokonaan, vieraiden kestityksestä huolehtiminen, lasten hygienia, kouluasiat ja harrastusasiat ainakin). Ja kun isovanhemmista ei ole apua niin ihan totta joskus olisi mukava pyytää mieheltä apua kun työkuorma ylittyy, mutta esitän varmaan asiat väärin kun hän usein hermostuu minulle jos jotain pyydän. Ja varmaan hän on itsekin ylikuormittunut, stressaahan se työkin, ei hän sinänsä laiska ole. Mutta helposti tekee kyllä ei-niin-välttämätöntä puuhastelua autotallissa tai puutarhassa mieluummin, olenkin varmaan niin huonoa seuraa :-( Anteeksi kaikille tilitys ja kiitos kaikista kommenteista, otan niitä mielelläni lisää! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lisääkin vielä. Ei kai nää tavat tule yllätyksenä. Vai onko miehenpuute niin kova, että olette valmis ottamaan ensimäisen, jonka saatte?
Mun mies ei todellakaan jättäis mua toipilaana lasten kans kotiin.
Mutta ennen mieheni esim. laittoi ruokaa mielellään, värkkäsi kaiken maailman intialaisia ruokia yms. Minä siivosin mielelläni. Työnjako toimi. No, sitten syntyi kaksi lasta ja tilaa tarvittiin lisää: ostimme talon johon piti tehdä pintaremonttia. Mies tykkäsi tehdä itse eikä rahaakaan liikaa ollut. Silloin kotityöt siirtyivät minulle, ihan reilua kun miehellä meni remontissa kaikki aika. Mutta mutta...jotenkin ne ovat nyt myös jääneet minulle. Mies tekee "miesten työt" (korjaushommat, vie auton renkaidenvaihtoon, pesee auton, hoitaa talotekniikan toimivuuden) mutta ei yhtään huomaa vaikka olen asiasta monesti hänelle puhunut, että niitä on tuntimääräisesti nyt remontoidussa talossa huomattavan paljon vähemmän kuin näitä minulle jääneitä töitä.
Remontti loppui vasta vuosi sitten ja toivon tietenkin että saataisiin asiat taas kuntoon, mutta tiltattiin kai molemmat tuossa muuton ja remontin kanssa eikä olla siitä toivuttu.
ap
ja lisääkin vielä. Ei kai nää tavat tule yllätyksenä. Vai onko miehenpuute niin kova, että olette valmis ottamaan ensimäisen, jonka saatte? Mun mies ei todellakaan jättäis mua toipilaana lasten kans kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa itseäkin että olen miehelle hapan kuin sitruuna, mutta hyvää tuulta ei nyt minusta löydy. Keksikää jotain piristävää minulle tänään!
ap
En tosin olisi pyytänyt jos olisin jo toipilas. Silloin kun lapst oli pieniempiä (=tarvitsivat jatkuvaa hoitoa) mies olisi joko jäänyt automaattisesti kotiin tai sitten vienyt lapset esim mummolaan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en miestäni pyytänyt jäämään kotiin, koska ajattelin että pärjään ja kyllähän en kuollutkaan. Eli oma vika. Silti illalla olin tosi pahalla päällä ja edelleen. Meillä ei ole mummolaa tms., mihin lapset voisi viedä täälläpäin valitettavasti, siksi kai ollaankin kireitä kuin viulun kielet molemmat.
ap
ja tietystiolisin pyytänyt. Eihän kukaan voi toisen ajatuksia lukea. Joskus tuntuu, että miten ei saada suuta auki, jos jotain haluaa. Turha sitten kiukutella. Mutta toisaalta itse voisin yrittää pitää enemmän sitä suuta kiinni. Eli sellainen kultainen keskitie olisi hyvä. Pitää uskaltaa asiallisesti pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei jäänyt kotiin. Sanoit itsekin, että ajattelit pärjääväsi, et pyytänyt jäämään ja pärjäsitkin.
Mutta tuo kiukuttelu sitten jälkeenpäin on kyllä typerää. Mies ei paljoa eilen tehnyt jos hoiti lapset nukkumaan ja pyyhki kahvat! Myös tuo tänään jatkuva "käskytys" on outoa. Mä en vois kuvitella, että mun mies sanois mulle missään tilanteessa, että sä sitten siivoat tms. Sun tilanteessa lepäisin koko päivän. Eiköhän sen imuroinnin voi jättää vaikka huomiselle.
Eilen aamuna olo oli taas huonompi kuin toissapäivänä ja sanoin sen miehelle.
Sanoitko miehellesi, että toivoisit hänen jäävän kotiin? Asiat on sanottava suoraan.
En voi mitään että ajattelen että jos olisi ollut huomaavainen mies, olisi jäänyt kotiin tai ainakin jättänyt nuo oluset väliin.
Tässä sama juttu: sinä AJATTELET. Miehesi ei ole mikään ajatustenlukija. Mikset puhu ajatuksiasi ääneen?
Illalla laitoin hänet pyyhkimään ovenkahvat ja kyllä oli marttyyriä sitten kun teki niin paljon illalla että antoi pienimmälle iltapuuron ja vanhemmille iltapalan ja passitti hampaanpesulle ja vielä tuo siivoaminenkin!
"Laitoit pyyhkimään." Onko miehesi lapsesi? Muistatko, että mies on aikuinen mies. Jos mieheni laittaisi minut tekemään yhtään mitään, kyllä ottaisi päähän. Tietenkin teen oman osuuteni kotitöistä, mutta en siksi, että mies käskee vaan siksi, että se on hommani.
Mielestäni teillä on kommunikaatiovaikeuksia, jotka sitten aiheuttavat muita ongelmia. Puhu miehesi kanssa.
vaikka olin kuinka kipeä. Ja sen yhden kerran, kun pyysin, että en nyt pärjää ellei lapset hoida itse itseään, syytteli mua siitä, että keksin koko taudin. Kuumetta 39 ja ihan kamala päänsärky. No, ollaan erottu,lapset isoja enkä tarvii enää apua, jos sairastun.
ja taivuttaa rautalangasta. Ei niiden geenistöllä ymmärretä nyansseja tai hienovaraisia vihjauksia.
Ja siivoamiseen ne on koulutettava heti alusta lähtien, ei semiiten erikoistilanteissakaan suju.
Toipilaana olisin antanut miehen mennä, mutta siivousta en tekisi itse. Mulla pienin on 5v, joten hiukka helpompaa.
En tosiaan pyytänyt miestäni jäämään kotiin eli on omastakin mielestäni oma vikani. Sitten kuitenkin tekstiviesti jossa kertoi menevänsä vielä oluelle, meni vähän yli. Mutta mitä siitä sanominen sitten jälkeenpäin enää auttaa?
Tuo "laittaminen pyyhkimään" tapahtui niin, että kerroin että minulla on todennäköisesti noro-virus ja se elää pinnoilla parikin viikkoa joten jos mies haluaa välttää saamasta taudin itselleen ja lapsille niin voi siihen vaikuttaa pyyhkimällä tartuntapinnat kloridiliuoksella. Hän kysyi että tarkoitanko että hänen pitää nyt alkaa siivoamaan. Sanoin että en, vaan kerron vain asioita tiedoksi että saa ihan itse päättää pyyhkiikö vai ei. On kai se ihan reilua kertoa hänelle kun ei meillä mies tuollaisia asioita tule ajatelleeksi ja itse en jaksanut alkaa siivoamaan? No sitten marttyyrimäisesti kovalla kolinalla pyyhki pintoja ja luetteli illalla tekemänsä hommat erikseen. No joo.
Minähän nyt täällä surffailen ja mies tuolta juuri huuteli että "tänään voisi sitten tehdä ne vakuutushakemukset jos ei ole jo työn alla". Tiesi siis varsin hyvin että surffailen huvikseni, tämä on hänen mielestään aika hävyttömän turhaa. Olin ajatellutkin tehdä, tosin ensin on eräs toinen homma, mutta ajattelin että ansaitsen itse myös "omaa aikaa" pari tuntia, olihan hänelläkin eilen sitä lähes yhdeksän tuntia.
No, jos nyt koittaisin vaikka sanoa hänelle kun hän tulee sisään että haluan ihan muutaman tunnin tehdä ihan mitä itse haluan ilman että hän on kyttäämässä? Kerron sitten miten käy.
Kuten sanoin, eilen olin toipilas ja olo oli aaltoileva. Kolmen lapsen hoitaminen ruuanlaittoineen (muistathan että pienin on 11kk) vei kuitenkin sen verran mehut, kun oli vielä heikko olo että illalla olin ihan oikeasti ihan sippi. Tänä aamuna kun olin nukkunut yön (pieni heräsi vain kaksi kertaa) ja sain aamupuuron alas, olo oli oikein hyvä.
En olisi imuroinut mutta kun mies erikseen pyysi siivoamaan.
ap