Lue keskustelun säännöt.
MINÄ se vasta olen kokenut KAIKEN! ;)
22.01.2010 |
-Äitini on skitsofreniaa sairastava alkoholisti.
-Teini-iässä aloin viillellä ranteitani huvin vuoksi aina silloin kun oli oikein paha olo. Se jostain kumman syystä auttoi.
-Minua kiusattiin yläasteella koulussa ulkonäköni vuoksi joka päivä.
-13-vuotiaana poikaystäväni hakkasi ja pakotti minut uhkailemalla seksiin monta kertaa.
-15-vuotiaana yritin itsemurhaa.
-Olen käynyt läpi neljä pitkäkestoista masennusjaksoa elämässäni.
-En voi saada lapsia.
-Minulla on kivulias sairaus, mikä lamauttaa minut välillä päiväkausiksi.
-Kaikesta tästä paskasta mitä mun niskaan aina vaan sataa, olen selvinnyt jotenkuten täysjärkisenä. Välillä on ryömitty syvällä pohjamudissa, mutta aina sieltä on noustu!
Joskus 20-vuotiaana luulin tietäväni kaiken elämästä. Nykyisin tiedän, etten tiedä paljoakaan, mutta opin kokoajan ;)
Kommentit (16)
kyllähän MINUN elämäni nyt paljon vaikeampaa on ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ole kokenut keskenmenoa, et synnytystä, jne
No voi hittolainen. Silloinhan ei voi tietää mitään elämästä! Varsinkaan jos ei ole synnyttänyt ;)
salama 15-vuotiaana. Ja avaruusalus abduktoi minut 18-vuotiaana ja alien raiskasi. Sain suuriotsaisen pojan.
Tiesitkö, että elämässä käsimyksen määrä on vakio?
Nyt olet kokenut jo noin paljon vastoikäymisiä, joten loppuelämäsi tulee olemaan todella helppoa ja ihanaa. Tähän minä uskoin kaiken paskan keskellä, ja nyt olen ollut todella onnellinen jo monta vuotta. Tsemppiä ja kaikkea hyvää :-)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kaikki on suhteellista.
Joku perheensä menettänyt haitilainen varmaan vaihtaisi osansa kanssasi mielihyvin, tai joku pakolainen darfurista jne. Toisinajattelija jossain tuolla maailmalla vankilassa. Maailmanlaajuisesti ajateltuna on todellakin lottovoitto syntyä Suomeen.
Täytyy koittaa muistaa pitää pää pystyssä ja koittaa olla kiitollinen niistä asioista jotka on hyvin. Ehkä sinulla on vielä lapsuuden perheesi? ystäviä? Jos koitat joka ilta viimeiseksi ajatella ilon ja kiitollisuuden aiheita huomaat ettei asiat ehkä ihan niin huonosti olekaan.
En tarkoita että olisi joku erityinen synti olla olematta kiitollinen, mutta kyllä se omaa onnellisuuden tunnetta lisää jos voi olla kiitollinen siitä mistä on aihetta ja nähdä valoisat puolet asioissa.
ota edes kunnon mies ap. ei kiusaajaa
Juu. Sen tein jo! :) Noista tapahtumista on jo 20 vuotta. Tuo hakkaaja-poikaystävä episodi oli mulle hyvä elämänkoulu: siitä opin millaista miestä ei ainakaan kannata päästää elämäänsä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika karua tekstiä mutta kaikki on suhteellista.
Joku perheensä menettänyt haitilainen varmaan vaihtaisi osansa kanssasi mielihyvin, tai joku pakolainen darfurista jne. Toisinajattelija jossain tuolla maailmalla vankilassa. Maailmanlaajuisesti ajateltuna on todellakin lottovoitto syntyä Suomeen.
Täytyy koittaa muistaa pitää pää pystyssä ja koittaa olla kiitollinen niistä asioista jotka on hyvin. Ehkä sinulla on vielä lapsuuden perheesi? ystäviä? Jos koitat joka ilta viimeiseksi ajatella ilon ja kiitollisuuden aiheita huomaat ettei asiat ehkä ihan niin huonosti olekaan.
En tarkoita että olisi joku erityinen synti olla olematta kiitollinen, mutta kyllä se omaa onnellisuuden tunnetta lisää jos voi olla kiitollinen siitä mistä on aihetta ja nähdä valoisat puolet asioissa.
Karua jonkun mielestä, mutta se on mun historiaa. Mistä olet saanut käsityksen etten olisi mistään kiitollinen? Mähän kerron vaan sen, että syvällä on rämmitty, mutta kaikesta aina selvitty. Positiivinen mä olen perimmiltäni. Luulin joskus tietäväni kaiken, nyt tiedän paremmmin sen, että ihminen ei ole koskaan täysin valmis, aina oppii uutta.
ap
Kiva kuulla, että olet silti pysynyt tervejärkisenä. Tiesitkö, että elämässä käsimyksen määrä on vakio?
Nyt olet kokenut jo noin paljon vastoikäymisiä, joten loppuelämäsi tulee olemaan todella helppoa ja ihanaa. Tähän minä uskoin kaiken paskan keskellä, ja nyt olen ollut todella onnellinen jo monta vuotta. Tsemppiä ja kaikkea hyvää :-)!
Kiitos sanoistasi! :) Mä yritän uskoa tuohon, siis että kellekään ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa. Mä odotan niitä seesteisiä vuosia innolla, saisivat jo alkaa pikkuhiljaa! :D Ehkä musta tulee maailman onnellisin mummeli aikanaan, mummeli jonka elämä on yhtä tyyntä ja tyventä. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällaisen aloituksen laitoin, niin tässä innoitus:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1108426/haluatko_kys…
Jos ei kyllä mullakaan.
Olen DI-vanhempien kolmas lapsi. Psykiatreilla mua on juoksutettu viisivuotiaasta asti, virallinen syy oli yökastelu, mutta oikeampi syy oli se, että olin äitini mielestä niin hankala.
8-v aloin lintsaamaan systemaattisesti, 10v näpistelin, 11v koeilin tupakkaa ekan kerran, 13v alkoholia ja seksiä. 13v olin ekan kerran vatsahuuhtelussa. Siinä ala-asteen viimesinä vuosina sain isäpuolelta selkään.
Seiskalla karkasin kotoa ja muutaman mutkan kautta päädyin asumaan isälleni, joka sentäs yritti. Kuitenin aina kun olin äidin luona viikonloppua, ryyppäsin, käytin lääkkeitä ja myös huumeita jos niitä vain käsiini sain. Ja annoin jokaselle jätkälle joka vaan tajus haluta kiskoa mun housut alas. Joskus kasilla jäin kaikesta 'kii' ja isäni järjesti mut hyvin tiukkaan kotiarestiin ja keskittyi mun koulunkäyntiin.
Lukiossa alotin sitten saman viinallaläträämisen uusiksi, aloin seurustelemaan psykedeelejä käyttävän miehen kanssa ja käytin sitten itsekin. Viillellyt olen 12v asti. Ja hakannut nyrkkejä betoniseinään. Itsemurhaakin on tullut sen muutaman kerran kokeiltua.
18v muutin pois kotoa, jatkoin ryyppäämistä ja irtosuhteita. Kunnes rakastuin, muutin toiselle puolen Suomea ja tulin raskaaksi. Loppu kaikki viinat, pillerit, huumeet ja tupakat ku seinään. Menin naimisiin kakskymppisenä, sain kaksi lasta lisää ja erosin ku kuopus oli 2kk. Mies petti, valehteli ja katoili.
Suoritin lukion loppuun kolmen vaippaikäsen yh:na keskitasoa paremmin arvosanoin. Koetin jatko-opiskella vaan siitä ei tullut mitään. Oli epämääräsiä ongelmia sossun kanssa ja päädyin myymään seksiä. Kolme vuotta mun pääasiallinen tulonlähde oli prostituutio. Vaihdoin siinä jossain vaiheessa myös maisemaa. UUdessa kodissa erehdyin seurustelemaan narsistin kanssa ja vuodessa se oli vetässy maton mun jalkojen alta. SUhde loppui kun tulin nyrkillä raiskatuksi, kotini irtaimisto hajotetuksi ja tappouhkaukset niskaan.
Sieltä sitten tänne on ollu pitkä matka. Neljä vuotta sitten tapasin miehen, jonka kanssa olen ollut siitä lähtien suhteessa. Hain ja sain itselleni apua. Sain dg:n (bipolaarihäiriö ja epävakaa persoonallisuus), sairaslomaa ja elämäni raiteille. Viimeset neljä vuotta olen ollut täysraitis ja keskittynyt ihan vain parisuhteeseen ja perheeseen. Lapset on ollu huollossani koko ajan. Yhteisössäni mua pidetään ns. hyvänä äitinä. Nyt odotan neljättä lastani.
Koulut on vielä käymättä, mulla ei siis ole yhäkään ammattitutkintoa. Mutta muuten on tullu aika paljon nähtyä ja koettua. Tuossa on se pieni pintaraapaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sattunut ikäviä juttuja elämässä. Minullekin on ihan liikaa ikäviä juttuja sattunut elämässä. En koskaan viillellyt itseäni, mutta toinen vanhemmista oli paha alkoholisti, mua kiusattiin vuosikausia, mut on raiskattu lapsena ja terveyskin on aika huonolla tolalla....Mutta, tiedätkö ap. Kaikki tuo ei näy päällepäin, joten sinulla ja minulla on mahdollisuus elää ihan ok elämä jos vain tosissaan yritetään!! Tsemppiä!
omin avuin, siis ilman miestä?
Hoksasin vaan et monella on joku "rakastuin ja rauhotuin, ja keskityin parisuhteeseen ja perheeseen"
Kauheeta hallaa jotkut itselleen ja perheelleen tehneet teininä. Ei niinkään elämä potkinut, mutta omalla toiminnalla potkittu elämä ihan paskaksi. Ei varmaankaan käyny mielessä miten tuo kaikki on läheisiin vaikuttanu... Toivottavasti omien lasten kanssa kierre katkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta hallaa jotkut itselleen ja perheelleen tehneet teininä. Ei niinkään elämä potkinut, mutta omalla toiminnalla potkittu elämä ihan paskaksi. Ei varmaankaan käyny mielessä miten tuo kaikki on läheisiin vaikuttanu...
:D Joo siis ihan tarkoituksella tein aikanaan tuon kaiken läheisiäni satuttaakseni! Varsinkin sen itseni viiltelyn, josta kukaan ei tiennyt. Ja sen, että poikaystävä hakkasi ja pakotti seksiin, mitä en kenellekään silloin kertonut. :D Tsiisus. Niinkuin äitinikin on sairas ihan vain mun kiusakseni. Kasva aikuiseksi. Oikeesti. ;)
Ja voimia sinullekin vain täysjärkisyytesi kanssa, toivotaan että pysytkin henkisesti hyvissä voimissa ja loppuelämäsi olisi edes tavallista.
"Tästä ketjusta ei voi muuta enää ajatella, että on suomalaiset sitten kateellisia kaikesta. Jopa tällainen asia kommentoidaan tyyliin "minulla se vasta huonommin on mennyt kuin naapurilla", anna mun kaikki kestää...
Toisilla ihmisillä on vastoinkäymisiä elämässä enemmän, toisilla vähemmän. Jollekin pienikin vastoinkäyminen voi olla erittäin vaikea asia, toiselle sama kokemus voi olla sellainen, jonka ohittaa vähällä"
Mulla on muuten ollut helppo elämä, mutta nuorena aikuisena pari vaikeaa parisuhdetta, joissa koin paljon väkivaltaa.