Jos teillä perhe sairastuu esim. influenssaan, tarjoutuuko isovanhemmat auttamaan kaupassakäynnissä tms.?
Olen itse säästynyt influenssalta, mutta koko muu perhe on ollut kohta 2 viikkoa välillä kovassakin kuumeessa ja eriasteisten muiden oireiden kourissa. Yöt on valvottu enemmän tai vähemmän, milloin kenenkin takia, sydän syrjällään. Töissäkin pitäisi käydä, koti hoitaa, polttopuut kantaa, lämmittää, lumityöt tehdä, ruokkia ja juottaa, käydä apteekissa, käydä kaupassa, ulkoiluttaa koira..
Olen aika puhki. Ja mummo se vaan soittelee ja kysyy, että voiko jo tulla käymään, eihän lapset vaan ole enää kipeitä. " Ai on vielä, jaa no ei tulla sitten, ettei vaan tartu meihin."
*pim*
Kommentit (13)
jos ollaan sairaana, eivät tietenkään tulisi. En minäkään haluaisi muita tartuttaa.
Äitini on kuitenkin " vasta" 56v ja perusterve. Mutta... Voi kun kävis edes kaupassa ja kusettais koiran. Ei tarttee sen kummemmin sisälle tulla jos hirvittää.. *blaah* Kyllä tämä tästä, kunhan narisin. Mutta oikeesti väsyttää.
t:ap
Omat vanhempani ovat nuorempia, mutta asuvat myös 160kmn päässä ja ovat vielä työelämässä. Ei ole vanhempiin mahdollista turvautua millään tavalla, kaveripiirissä autamme kyllä toisiamme aina kun pyydetään ja jos on tarvis. Suurin osa on kaukana vanhemmistaan ja sisaruksistaan, siksi pidämme tiiviisti yhtä.
maatila hoidettavana joten jos itse sairastuvat joutuvat hommat tekemään sitten sairaana. Meillä koko muu perhe myös oli infulenssassa paitsiminä ja ihan hengissä selvisin urakasta vaikka raskaanakin vielä olen.
Vierailija:
Omat vanhempani ovat nuorempia, mutta asuvat myös 160kmn päässä ja ovat vielä työelämässä. Ei ole vanhempiin mahdollista turvautua millään tavalla, kaveripiirissä autamme kyllä toisiamme aina kun pyydetään ja jos on tarvis. Suurin osa on kaukana vanhemmistaan ja sisaruksistaan, siksi pidämme tiiviisti yhtä.
Eli ajaisin kotoani 10 km siihen kaupunkiin missä hän on, siitä vielä 5km heille kotiin ja sitten takaisin omaan kotiini. Kun ei taksia vissiin koko kylällä??? En lähtenyt.
Ja äiti on tällä hetkellä mulle 100e pystyssä. Oli tarve, soitti nettipankin ääreltä, että voitko heti siirtää rahat. Siirsin, koska historiasta tiedän sen kauhean itkun, mikä alkaa, kun kieltäydyn lainaamasta..
T:ap
monilla tutuilla on ihan sama juttu, tapahtui mitä hyvänsä ei isovanhemmat jeesaa. Näin on myös meillä. Toisaalta kun on oppinut pärjäilemään yksin tilanteessa kuin tilanteessa se tekee vahvaksi.
äitini hoitaa tytärtäni kun käyn puolipäivätöissä, ja nyt kun olen itse flunssa ja kuumeessa, ja sairaslomalla, tarjoutui tänään hakemaan tytön ulos ja heille että saan levätä. Tuntu tosi ihanalta.
Meillä mies sairastui vakavasti ja mä olen ainakin pyytänyt palveluksia isovanhemmilta ja kavereilta. Kaverit on vieneet lapsia muskariin samalla kuin kuskaavat omiaan ja isovanhemmat on hoitaneet lapsia kun olen ollut sairaalassa. Silti olen aivan poikki sukkuloidessani työpaikan, sairaalan ja kodin väliä. En edes tajua miksi tästä pitäisi yksin yrittää selvitä.
Minusta se ei ole kovin mukavaa, jos läheiset ihmiset eivät edes tarjoudu auttamaan! Itse olen ainakin saanut tarjouksia läheisiltäni ja myös ottanut onkeeni ja pyytänyt apua. Varmasti teen sen saman heille kun he sitä tarvitsevat!
Kipeenä kun ollaan oltu, kysyy jokapäivä " tuodaanko kaupasta jotain?" Suuttuisin jos ei yhtään auttaisi. Autamme mekin isovanhempia.
Sen ainoan kerran, kun olimme koko perhe sairaana, anoppi soitti joka päivä ja kysyi mitä tarvitsemme kaupasta. Saman mekin teemme heille. Aivan normaalia toimintaa meillä päin.
lapset ovat 6 ja 3vuotiaita ja minä 14vkolla raskaana. Mun äiti laittoi meille lihapullia ja kastiketta ja toi ne meille ja olis kaupassakin käynyt jos olis ollut tarpeen!!!!
T: been there