En hallitse elämää :(

Erosta aikaa 2.5-vuotta. Olen toipunutjo nyt hyvin.

Kaksi ihanaa lasta, 4- ja 6-vuotiaat.

Asumme vuokralla ihanassa talossa. Meillä on

kavereita, tosiystäviä, perhe tukemassa taustalla.

Kolme kuukautta sitten tapasin ihanan miehen ihan

sattumalta ja nyt seurustelemme. Sekin tuntuu

hyvälle.



Lapset sairastaa molemmat, toinen enemmän, ns.

vaikeasti (ei vakavasti). Vaatii jatkuvaa hoitoa,

jatkuvaa lääkärissä ja sairaaloissa käyntejä.

Syksyllä tilanne pahentui ja jouduin lyhentämään

työpäiviä lapsen takia jolloin jo entuudestaan pieni

hoitajan palkkani pieneni. MInulla ei ole vakipaikkaa,

teen sijaisuuksia.



MUTTA elämänhallintani on täysin kadoksissa. Olen ihan

suht tyytyväinen, onnellinenkin mutta kuin hukkumassa.

Tuntuu että vajoan ja vajoa, kukaan ei pelasta.



Kaikki laskut menee suurinpiirtein ulosottoon, palkkani

ei riitä kuin asumiskuluihin, autolainaan (auto on pakko

olla ns. hyvä työn takia) ja elämiseen (ruoka yms.)

JOka päivä tulee jostain perintäfirmasta kirje..kaikki

maksut roikkuu kaiken aikaa. Joulu oli ihan katastrofi,

pakko oli ostaa joululahjat ja jättää laskut maksamatta.

VUokran ja auton maksan joka kuukausi täsmälleen kuitenkin.



En saa haettua korvauksia kelasta, enkä vakuutusyhtiöstä,

en vaan saa aikaiseksi. Kelaan menevät valitukset roikkuu.

Hoitomaksuasiat roikkuu. KAIKKI asiat on hoitamatta, en

vaan saa mitään tehtyä.

En vastaa enää edes puhelimeen, joka paikasta soitetaan

ja pyydetään maksamaan sitä ja tätä. En vaan voi, pelkään

että sekoan, raha-asiat kaikki ahdistaa niin kovin.



Kaikki liput ja laput ja kuitit on aina kadoksissa ja tuntuu

että olen kohta jo itsekin.

Öisin valvon ja lasken euroja ja mietin mistä kohta tulee

perintäkirje ja paljonko se on jne.

Ja sitten olen väsynyt enkä saa senkään vertaa aikaiseksi.



Nytkin minulla on kuukauden laskut avaamatta kaapissa, en vaan

uskalla enkä halua. MIksi avaisin kun en pysty niitä hoitamaan.



Työni hoidan omasta mielestäni puoliteholla kaiken aikaa.

Unohdan asioita, pieniä muistilappuja on joka paikassa että

muistan kaiken tehdä. Hukkaan tavaroita, tälläkin hetkellä

kotiavaimet on hukassa, en kertakaikkiaan kehtaa soittaa

isännöitsijälle vaan pidän oven auki kaiken aikaa ja yritän

etsiä avainta joka paikasta.

Yksi päivä peruutin auton puuhun kun mietteissäni lähdin töistä.

TÄlläisiä pieniä juttuja tulee koko ajan...



Nyt 2 kuukauden ajan olen tehnyt KUNNON ruokaa joka päivä

joka on MULLE PALJON ! OLen vaan pakottanut itseni ja huomannut

että nautin siitä ja siitä tulee hyvä mieli. Sitä ennen söimme

aina jotain nopeeta tai...helppoa. Nyt saatan jopa leipoa tai

pyöräyttää sämpylöitäkin.



Minulla on edelleen mielialalääkitys joka laitettiin ns. päälle

eron jälkeen. Enkä ole siitä valmis luopumaan. Nyt minulla hoidetaan

myös korkeaa verenpainetta joka taas kroonisti migreenin eli

samalla lääkkeellä hoidetaan verenpainetta ja migreeniä.

Ja pahaa endometrioosia hoidetaan hormoonikuurilla eli olen nyt

vuoden ilman menkkoja joka taas on ihan järkyttävän ihanaa !!

Olen myös reilusti ylipainoinen, en jaksa liikkua enkä syödä

hyvin vaan vedän ruokaa ja herkkuja vitutukseen ja saamattomuuden

minkä kerkeän. Ennen olin urheilullinen ja tarkka syömisistä.



Mutta paljon on kaikenlaista. Siltin tiedän että elämässä on

paljon hyvää ja nautinkn siitä. Mutta sen hallintaa en hallitse.



Apua olen pyytänyt, esim. sosiaalitoimistosta. SIeltä lyötiin

600 euroa käteen eikä muuta. Vaikka pyysin siis apua talouden

hallintaan ja järjestämiseen.



Osaisiko joku neuvoa? KUn kaikki on hyvin mutta ei ole kuitenkaan...

Miten saan elämäni hallintaan?