Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pääseekö lapseni et-opetukseen, jos minä eroan kirkosta?

Vierailija
19.03.2010 |

Vai pitääkö lapsi ottaa pois kirkon piiristä? Kolahdin elämäni ensimmäiseen vääryysloukkuun kun minulle valkeni, että kirkkoon kuuluvat eivät saa valita uskonnonopetuksen ja et-opetuksen välillä, mutta kirkkoon kuulumattomat saavat.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
19.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja eroa kirkosta, siitä ei ainakaan haittaa ole

Vierailija
2/8 |
19.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

näin on

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
19.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tähän vääryyteen saadaan muutos?

Vierailija
4/8 |
19.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Lapsi on erotettava kirkosta. Itse voit kuulua kirkkoon, jos haluat.

Vierailija
5/8 |
19.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten aloitan taistelun, että tähän vääryyteen saadaan muutos?

Nyt juuri tehdään muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmiin ja tuntijakoon. Olisi helppo muuttaa elämänkatsomustieto kaikille valinnaiseksi. Käypä sivustolla:

http://www.oph.fi/hankkeet/perusopetuksen_yleisten_tavoitteiden_ja_tunt…

Viestiä kannattaa laittaa myös kansanedustajille. Hehän asiasta päättävät.

Vierailija
6/8 |
19.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Lapsi on erotettava kirkosta. Itse voit kuulua kirkkoon, jos haluat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
19.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon työryhmälle

Asia: Kannanotto elämänkatsomustiedon valinnaisuudesta



Elämänkatsomustiedon opetuksen nykyinen tilanne



Nykyisen lainsäädännön mukaan elämänkatsomustieto on uskontokuntiin kuulumattomien oletusarvoinen katsomusaine. Opetuksen järjestäjän tulisi sijoittaa uskontokuntiin kuulumattomat elämänkatsomustiedon opetukseen. Uskontokuntiin kuulumattomilla on kuitenkin oikeus valita enemmistön uskonto omaksi katsomusaineekseen, mutta tällöin vanhempien on erikseen ilmoitettava asiasta opetuksen järjestäjälle. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon (enemmistön uskonto) kuuluvilla ei ole oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen, ainoastaan vähemmistöuskontojen oppilaat voivat valita elämänkatsomustiedon, mikäli heidän omaa uskontoa ei opeteta.



Ennen vuotta 2003 uskontokuntiin kuulumattomien piti erikseen anoa vapautusta uskonnon opetuksesta, minkä jälkeen vasta oli mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen. Esiopetuksessa valinta uskontokasvatuksen ja elämänkatsomustietokasvatuksen välillä on nykyään täysin vapaata, samoin aikuislukioissa uskontokuntiin kuuluvat voivat opiskella halutessaan elämänkatsomustietoa.



Huolimatta siitä, että elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat kasvaneet oppiaineen koko olemassaolon ajan, ovat oppilasmäärät valtakunnallisesti edelleenkin pienet. Vain hieman alle 3% kaikista peruskoulun oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Toisaalta Helsingissä on jo kouluja,

joissa yli neljäsosa oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on tällä hetkellä arviolta n. 10-15% kaikista peruskoulun oppilaista.



Yhteiskunnan maallistumisen myötä elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen oppilaiden määrä tulee varmasti

kasvamaan tulevaisuudessa. Tämä arvio perustuu kastettujen osuuteen syntyneistä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen osuus oli noin 87.1% vuonna 2002 syntyneistä ja vuonna 2009 enää 80.7%.



Syitä elämänkatsomustiedon pieniin oppilasmääriin löytyy useita. Oppiaineesta tiedotetaan huonosti ja jotkut kunnat noudattavat vanhaa lakia ja vaativat vanhemmilta ilmoituksen elämänkatsomustietoon pääsemiseksi. Niin sanottu "kolmen oppilaan sääntö" tulkitaan koulukohtaiseksi eikä kuntakohtaiseksi. Opetusviranomaisten asenteet uskontokuntiin kuulumattomia kohtaan voivat olla syrjiviä ja opetusjärjestelyt voivat olla huonot (hyppytunnit, vaihtuvat opettajat, opetus eri kouluilla).



Lisäksi koulun aloittavat oppilaat kokevat erottelun eri ryhmiin oppilaiden vanhempien kulttuuritaustan perusteella syrjivänä ja valitsevat herkästi uskonnon, jotta eivät eroaisi joukosta.

Ongelmia aiheuttavat myös uskonnolliset päivänavaukset ja koulun muut uskonnolliset tilaisuudet. Koulun järjestäessä yhden uskontokunnan tilaisuuksia on ryhmäpaineen takia niistä poisjättäytyminen erittäin vaikeaa. Oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ei toteudu.



Mahdollisuuksia elämänkatsomustiedon aseman parantamiseksi



Elämänkatsomustiedon opetussisällöt ja opetusmenetelmät ovat poikkeuksellisen onnistuneita kansainvälisestikin mitaten. Elämänkatsomustieto yhdistää mm. monialaisesti eettistä pohdintaa, lasten ajattelutaitojen kehittämistä, erilaisiin katsomuksiin tutustumista sekä kansalaistaitoja tukevaa demokratiakasvatusta.



Elämänkatsomustieto sopisi peruskoulun oppiaineena kaikille koululaisille. Liitteenä olevassa elämänkatsomustiedon esitteessä käydään läpi elämänkatsomustiedon luokkien 1-5 opetussuunnitelman sisältöä.



Elämänkatsomustiedon valinnan tekeminen täysin vapaaksi



Nykyisen lainsäädännön keskeinen epäkohta on elämänkatsomustiedon opetukseen pääsemisen estäminen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvilta peruskoululaisilta. Ainoastaan erottamalla oppilas kirkosta tai eroamalla itse vanhempien luvalla on mahdollista päästä elämänkatsomustiedon opetukseen. Elämänkatsomustiedon tekeminen vapaasti valittavaksi kaikille koululaisille lisäisi

rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien valinnanvapautta. Näin vanhemmat voisivat itse määrittää, mikä on kodin tosiasiallinen katsomusperinne. Tämä valinnanvapaus on jo aikuislukiossa sekä esiopetuksessa.



Elämänkatsomustiedon avaamisella uskontokuntiin kuuluville saavutettaisiin muitakin etuja. Koulujen ja opetusviranomaisten ei tarvitsisi enää käsitellä arkaluontoisia tietoja liittyen lasten jäsenyyteen eri uskontokunnissa. Viranomaisten mahdollisuus vältellä elämänkatsomustiedon opetuksen aloittamista ei enää onnistuisi, vaan vanhemmat saisivat tehdä valintansa ilman ulkoista painetta.



Oppilasmäärien kasvun myötä elämänkatsomustiedon opetusmateriaalit sekä opetusjärjestelyt tulisivat paranemaan.



Koulunkäynnin aloittaminen on aina merkittävä kokemus pienelle lapselle. Erityisesti niissä kouluissa, joissa on vain muutamia elämänkatsomustiedon oppilaita, lasten erottelu eri ryhmiin on kasvatuksellisesti perustelematonta. Elämänkatsomustiedon oppilasmäärien kasvun myötä enemmistön uskonnon ja elämänkatsomustiedon ryhmäkokojen epäsymmetrisyys vähenisi.



Valinta katsomusaineen välillä voitaisiin tehdä samaan aikaan ja tapaan kuin tehdään kielivalintoja kolmannella luokalla.



Yksi katsomusaine - elämänkatsomustieto



Mikäli tuntijakotyöryhmä päätyy yhteisen katsomusaineen järjestämiseen peruskoulussa, tulisi tulevan katsomusaineen pohjautua elämänkatsomustietoon. Uskontotieto-niminen oppiaine johtaisi helposti siihen, että enemmistön uskonto määrittäisi liikaa oppiaineen sisältöä. Elämänkatsomustieto (tai katsomustieto tai etiikka ja filosofia) oppiaineen nimenä takaisi paremmin sen, että opetuksessa käytäisiin läpi eettisiä asioita sekä erilaisia katsomuksia monipuolisesti ja tietopohjaisesti.



Yhteisen katsomusaineen tarvetta perustellaan usein tarpeella saada kouluihin oppiaine, jossa käsiteltäisiin kulttuuri-, katsomus-, etiikka-, ja uskontosisältöisiä asioita yhdessä koko luokan kanssa. Uskonto/uskontotieto on kuitenkin näistä käsitteistä kaikkein kapein.



Erillisten katsomusaineiden opetuksen lopettaminen



Katsomusaineiden opetuksen lopettaminen olisi myös mahdollista. Tällöin elämänkatsomustiedon keskeiset opetussisällöt tulisi integroida muiden oppiaineiden opetukseen (erityisesti äidinkieleen, historiaan ja yhteiskuntaoppiin sekä ympäristö- ja luonnontietoon)."



http://www.oph.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/oph/embeds/121673…

Vierailija
8/8 |
19.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Maineikas Suomen koulu ja universaali etiikka

Maamme koululaitos on PISA-tutkimuksen myötä niittänyt mainetta maailmalla. Koulu on lähtenyt kehittämään itseään ja onnistunut siinä - Kiitos opettajien, ja päättäjien. Mm. Ruotsissa on käytössä uskontotieto-niminen oppiaine, mutta oppiaineen sisältö on käytännössä sama kuin entisen evankelisluterilaisen uskonnon opetus. Yleismaailmalliset arvot puuttuvat. Suomen ei pidä lähteä matkimaan tätä.



Kun Suomen koulua ollaan viemässä ulkomaille, on oivallinen hetki muuttaa myös sen tuntijakoa vastaamaan ajan haastetta, ja vähän tulevankin. Kehitetään kouluun ristiriitoja herättävän uskonnon tilalle arvokasvatusta vaikkapa nimellä maailmanetiikka. Kun maailmassa lienee vain kolme maata, joissa uskontoa ei opeteta kouluissa (USA, Ranska, Turkki), Suomi liittyisi niiden joukkoon, mutta toisi kouluun uskonnon tilalle uuden oppiaineen, universaalin etiikan.



Vapaa-ajattelijain liitto ry:n mielestä tällaisen yhteisen aineen tunneilla pitäisi ennen kaikkea opettaa eri vakaumuskuntia yhdistäviä asioita etiikasta ja siten edistää vakaumusten tasa-arvoa.



Vapaa-ajattelijain liitto ry:n ehdotus

Yllä olevin perustein Vapaa-ajattelijain liitto ehdottaa, että uskonnonopetus lopetetaan Suomen kouluista, uskonnon tilalla oppilaille annetaan yleismaailmallista arvokasvatusta, jota varten yläkouluihin luodaan uusi oppiaine esim. nimellä maailmanetiikka, tietoa uskonnoista eli uskontotietoa annetaan yläkoulun yhteiskuntaopin yhteydessä, mikäli uskonnonopetus jatkuu koulussa, sen tulee olla nykyistä tunnustuksettomampaa ja sen rinnalla elämänkatsomustiedon opetus jatkuu niille, jotka eivät osallistu uskonnon opetukseen.



Liitto vastustaa uskontotieto-nimisen oppiaineen tuomista kouluun.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi kuusi