Koiraihmiset!

tulee ainakin ensin mieleen lonkkaviat, joita on isoilla sekarotuisilla siinä kuin rotukoirillakin. Samoin silmäsairauksia voi ilmetä, niitä on lappareissakin jonkin verran ja käsittääkseni myös noissa muissa roduissa, joita koirassa olisi (en tunne kakkos- ja kolmosryhmän rotuja kovinkaan hyvin enkä ole niiden terveystilastoihin perehtynyt)



Lisäksi sekarotuisesta ei koskaan etukäteen voi varmasti tietää, millaiset geenit juuri kyseinen yksilö on saanut, koira voi jäädä vanhempiaan huomattavasti pienemmäksi tai kasvaa arvaamattoman isoksi... luonne sitten, sekin on täysin arpapeliä - tietenkin pennusta jo luovutusiässä ja aiemminkin näkee hieman millainen siitä on kasvamassa. Suomenlapparihan on hyvin oppivainen koira, mutta isän puolelta sitten tuollaisia itsepäisempiä tapauksia joten vaikea sanoa.... coktail voi olla millainen hyvänsä!

Ainakaan mielyttämisenhalua tällä koiralla tuskin on ja luulen, että on tosi älykäs ja se tekee kasvatamisesta haastavan. Toki oppii asiat hetkessä. Mastiffi saattaa rauhoittaa luonetta.

Meillä on amstaffi ja se on todella älykäs koira, muistuttaa luonteeltaan paljon bokseria.

En usko, että teillä tulee ongelmia, kun on jo kokemusta bokserista ja jos senkään kanssa ei ole ollut ongelmia.

Tuon sekoituksen kanssa pitää varmaan ottaa huomioon kasvuhäiriöt pentuna eli ei liikaa liikuntaa, portaissa kävelyä, hyppimisiä, kuten varmaan tiedätkin.

Kumpaa sukupuolta on bokseri? Ja toinen on?



Suomenlapinkoira on kova paimentamaan aj haukkumaan, mastiffi vartioimaan ja amstaffi on koira-aggre (syttyy helposti).

Noin niinkuin pahimmillaan.



Joten toivottavaa olisi, että koirat ovat eri sukupuolta. Bokserikaan ei ole kovin herkästi alistuvaa sorttia saman sukupuolen edustajalle. Varsinkaan urokset.



Koko on sekarotuisella varmaan sellainen 40cm ja siitä yli. Jos saa paljon mastiffin geenejä, voi olla jättiläinen, yli 60 cm siis.



Koira on varmaan hyvin ihmisystävällinen jos tietää paikkansa perheessä.

Koulutus tekee ihmeitä. Vaatii pitkää pinnaa kun ei mastiffilla tai amstaffilla ole ihan kauheasti tuota miellyttämisenhalua. Lapinkoira tarvitsee kovasti aktiviteettejä...

Tuossa summasummarium :) Tsemppiä!

mieti oletko saanut nykyisen koirasi koulutettua kunnolla eikä vain sinne päin. Eli onko sinulla taitoa ja kärsivällisyyttä.

Lisäksi onko sinulla aikaa harrastaa? Paimennusvietti jo yksinään aiheuttaa kiltissä ja oppivaisessakin koirassa ongelmia jos sitä ei voi purkaa johonkin sallittuun!

Meidän bokseri on uros, leikattu 2-vuotiaana ja nyt olisi tarkoitus ottaa ensisijaisesti narttu, mutta jos tuntuu että pentueen sopivin sattuukin olemaan uros, ei se ole pois suljettu ettenkö toista urostakin voisi laittaa. Lähinnä ajattelisin, että narttu voisi olla helpompi kouluttaa ja olisihan se kokemus, kun aiemmin ollut tosiaan vain 2 uroskoiraa.



Terveydestä sen verran, että koiran ottaminen tänäpäivänä on täysin arpapeliä. Tietenkään ei ole mitään mieltä ottaa koiraa, jonka emällä on tutkitut D-lonkat ja epilepsia ja isällä kaihi & e-lonkat. Mutta tällaisia kärjistettyjä esim. lukuunottamatta ajattelen, että mikä koira vaan voi milloin vaan sairastua mihin vaan. Tuosta kyseisestä pentueesta tiedän, että emä on oireeton, mutta virallisia tutkimuksia ei ole muuta kuin polvitutkimus (0-0) ja tuo on tehty siksi, koska koiran isällä on 0-1 polvet.

Isän puolelta on lonkka ja silmätutkimuset molempien rotujen takaa ja ne on ok (kork. B ja silmät terveet). Esim. epilepsian, diabeteksen tai addissonin ilmentymää en tiedä, kysyin mutta siihen ei osattu vastata.



Koulutuksesta: Kuten sanoin, tulevalle koiralle on tähtäimessä ihan perus kotikoiran koulutus eli hihnakäyttäytyminen, luoksetulo jne. Bokserini ei ole toko-valio, itseasiassa ei osaa varmaan mitään tokoliikettä puhtaasti. Mutta se on täysin minun hallinnassani tilanteessa kuin tilanteessa ja siksi voin sanoa, että olen oikeasti onnistunut koulutuksessani. Agilityä harrastamme suht aktiivisesti, 10-20 kisastarttia /vuosi ja paljon treeniä. Boksu on niin aktiivinen rotu, että se tarvitsee yleensä _jotain_ harrastamista. Nyt olen hakemassa rotua, jolle riittäis pitkä parin tunnin lenkki päivässä, paljon rapsutuksia, sosiaalista kanssakäymistä ja tärkein vaatimus; koiran tulee tulla toimeen minun matkassa erilaisissa ympäristöissä ja sen pitää olla irtipitovarma, ei riistaviettiä.



Mietiskelen tässä asiaa vielä, huomenna olen menossa katsomaan pentuja. Suomenlappari on noista kolmesta rodusta minulle oudoin, tai siis toki tiedän minkä näköinen se on, mutta en ole rotuun koskaan perehtynyt. Kun taas amstaffi oli toisena vaihtoehtona, kun bokseriani laitoin aikanaan ja silloin perehdyin rotuun kovasti. Yks mastiffi löytyy lähipiiristä, mutta enempikin tunnen sen yksilönä kuin rotuna..



ap