Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selviydyt ahmimiskohtauksista?
18.01.2010 |
Tää on ihan kamalaa. Olen syönyt ja syönyt ja syönyt viime aikoina ihan kamalasti.
Joulun jälkeen yritin olla vähemmällä kaksi viikkoa, mutta koska ei ei vaikuttanut painoon millään tavalla, niin palasin taas siihen ahmimiseen.
Tää on vähän kun alkoholismi - kun otan ekan suupalan, se on sit menoa!
Kommentit (21)
Sen voin tehdä, että haeppa kirjastosta kirja: Vaaralliset Viljat
Siellä kerrotaan miksi et pysty lopettamaan ahmimista ja se on ihan totinen tosi kun vertasit alkoholismiin... Viljoissa on opioideja jotka pakottaa syömään lisää......
T: Totaaliviljattoman perheen äiti tuon kirjan luettuani. Myös minun syömiseni on kurissa :)
Monet monet sairaudet ovat gluteeniviljaperäisiä ja todella moniin sairauskiin saa avun viljoja välttelemällä. Valitettavasti lääkäristä ei tätä tietoa saa....... Psori, ADHD, autismi, MS, jne jne jne....
monta paranemistarinaa löydät esim. karppiplastlata. Hehän tietenkin välttelevät myös viljoja muidenkin hiilarien lisäksi joten sieltä löytyy monta sairaskertomusta ja iloisia onnistumisia...
Tuolta löydät kirjan takakannen tekstin:
http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=73
Meidän kirjastossa ei kirjaa ollut, mutta tilasivat sen heti kokoelmiinsa kun vain pyysi, hyvää palvelua siis :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja sit huonoina päivinä otan vielä uuden kierroksen... aika surkeeta : (
Siellä kerrotaan miksi et pysty lopettamaan ahmimista ja se on ihan totinen tosi kun vertasit alkoholismiin... Viljoissa on opioideja jotka pakottaa syömään lisää......
Siellä kerrotaan miksi et pysty lopettamaan ahmimista ja se on ihan totinen tosi kun vertasit alkoholismiin... Viljoissa on opioideja jotka pakottaa syömään lisää......
ennenkuin olet lukenut kirjan viitonen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo ahmintahäiriö liittyy johonkin psyykkiseen häiriötilaan, joka nyt sitten on saanut ilmenemiskohteensa viljavihana?
mutta eikö ihminen kuitenkin ole kaikkiruokainen? Onko se oikeasti tarpeen karsia joku ruoka-aine kokonaan pois? Kohtuus kaikessa.
Ap:lle en minäkään osaa antaa neuvoa. Itse ahmin myös. Laihduin 20kg vähentämällä hiilareita ja syömällä paljon proteiineja. En kuitenkaan voi kuvitella olevani loppuelämääni ilman leipää, pastaa tai pullaa. Ahmiminen on alkanut uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä olen jotenkin väsynyt tähän että herkkuja tulee joka tuutista, ja vaikka itse välttelis niitä, niin niitä kirjaimellisesti kannetaan nenän eteen ja siinä sitä sitten ollaan - mä repsahdan. Vaikka päivän aikana jättäis syömättä lounalla jälkkärin, iltapäiväkahvilla jonkun tuomaa pullaa, eikä ostais herkkuja kaupasta, niin voi olla ihan varma, että kun kaveri tulee illalla käymään niin sillä on joku fanipalapussi kainalossa, joka sitten jää meille mua houkuttelemaan. Ja nyt alkaa se kausi, että joka viikonloppu on jonkun synttärit.
En mä koe, että itsekurini ois heikko - meillä on nytkin kaapit täynnä yhdistyksien kahvittelutarvikkeita, (koska niistä vastaan) enkä mä koskaan kuvittelekaan koskevani niihin, tai kekseihin ja suklaaseen joka on meillä vieraiden varalta. Mut sokeria tuntuu olevan kaikkialla niin paljon, että vaikka yhdeksän kertaa kymmenestä kieltäytyis, niin sitä tulee siltikin syötyä liikaa. :(
Ap, mä olen jotenkin väsynyt tähän että herkkuja tulee joka tuutista, ja vaikka itse välttelis niitä, niin niitä kirjaimellisesti kannetaan nenän eteen ja siinä sitä sitten ollaan - mä repsahdan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytti tyhjiötä elämässäni. Kun sain tyhjiöön täytettä ja koin itseni onnellisemmaksi ja oli mielekästä tekemistä, ahmiminen ei ollut enää pakkomielteistä, onnistuin jopa laihtumaan siinä ohessa n. 20kg kun sairaalloinen riippuvuussuhde ruokaan päättyi.
Ruoka tulee aina olemaan mulle vihollinen ja vaikea juttu, mutta pääasiallinen apu oli siinä, että tunnistin minkä vuoksi ahmin vaikka kaurapuuroa paketillisen kaapista jos ei muuta ollut....
täytti tyhjiötä elämässäni. Kun sain tyhjiöön täytettä ja koin itseni onnellisemmaksi ja oli mielekästä tekemistä, ahmiminen ei ollut enää pakkomielteistä, onnistuin jopa laihtumaan siinä ohessa n. 20kg kun sairaalloinen riippuvuussuhde ruokaan päättyi.
Onnea sulle, kun pääsit ahmimisesta eroon :)
Miten sait sen tyhjiön pois elämästäsi? Mitä tuli tilalle?
Mullakin on työ ja perhe ja jopa kavereitakin (joita kylläkin näen liian harvoin), mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi ja luuseriksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säännölliset ruoka-ajat, ei napostelua niiden välillä ja monipuolinen, terveellinen ruokavalio.
Vaikka alussa tuntuisikin vaikealta, ja sortuisit napostelemaan aterioiden välillä, älä koskaan hyppää yhden aterian yli, silloin kierre on valmis. Pikkuhiljaa kun elimistösi tottuu uuteen rytmiin ja siihen, että saa kaikki tarvittavat tärkeät aineet, ahmimishimotkin laantuvat.
Viljatuotteista sen verran, etten suosittelisi mitään pelleilyjä niiden totaalisella poisjättämisellä, mutta vaihto täysviljatuotteisiin valkoisen riisin, pastan jne sijasta tuottaa varmasti tulosta. Leivän puputtaminen on myös usemmiten aika turha tapa, kannattaa mieluummin syödä oikeaa ruokaa.
Tsemppiä.
yrittää säädellä stressiä ja turhautumista? Vaikka en itse ahmikaan, huomaan, että stressaantuneena, turhautuneena ja tylsistyneenä sitä helpommin syö kaikenlaista kuin silloin, kun on mielekästä ja kiinnostavaa tekemistä ja on innostunut olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytti tyhjiötä elämässäni. Kun sain tyhjiöön täytettä ja koin itseni onnellisemmaksi ja oli mielekästä tekemistä, ahmiminen ei ollut enää pakkomielteistä, onnistuin jopa laihtumaan siinä ohessa n. 20kg kun sairaalloinen riippuvuussuhde ruokaan päättyi.
Onnea sulle, kun pääsit ahmimisesta eroon :) Miten sait sen tyhjiön pois elämästäsi? Mitä tuli tilalle? Mullakin on työ ja perhe ja jopa kavereitakin (joita kylläkin näen liian harvoin), mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi ja luuseriksi. -ap
Työelämässä aloin toimia ammattiylpeästi ja innostuneesti ja pääsinkin hyvin pian eteenpäin urallani, aloin panostaa kotiin eritavalla (siivosin, sisustin jne.), otin aikaa lasten kanssa leikkimiseen, ulkoiluun jne. Ja sitten pakotin itseni tapaamaan ystäviäni ravintoloihin/baareihin, joissa on pakko olla jotenkin siistin ja laitetun näköisenä. Aloitin myös opiskelun työn ohessa, joka vei ilta-aikaani tv:n ja karkkipussien ääreltä pois. Mieheni ällistyi muutostani ja alkoi kunnioittaa minua ihan eri tavalla ja seksielämämmekin parani.
Tsemppiä ap, ahmimisen kuriin saaminen on mahdollista, se vaan vaatii paljon työtä, se ei todellakaan ollut helppoa! Toivottavasti asiat menevät sinullakin parhain päin! Voimahalaus!
Nuorempana kärsin kauheista ahmimiskohtauksista. Söin ja söin hampurilaisaterioita, sipsejä, jäätelöä ym. En nauttinut ollenkaan, söin vaan kunnes vatsa oli ihan kipeä.
Minulla oli silloin paha olla, ehkä jonkinlaista lievää masennusta. Asuin yksin uudella paikkakunnalla (lukion ib-linja) ja koin, etten pärjää. Ahmiminen jollain tavalla auttoi, vaikkakin jälkeenpäin ajatellen se varmasti pahensi oloani.
Kun muutin takaisin kotiin ja vaihdoin normaaliin lukioon, sain uutta kipinää elämään ja ahmiminen loppui.
Ainoa neuvoni siis on, että muuta jotain radikaalisti elämässäsi. Vaihda työtä, ala opiskella jotain mitä todella haluat, aloita mukava uusi harrastus, muuta jonnekin muualle, eroa... Mikä ikinä se onkin, mikä aiheuttaa huonon olon ja ahmimisen.
Varmaankin myös terapiasta olisi apua. Minulle varmasti olisi ollut.
on myös kirja Sokeripommi, Bitten Jansson tmv. Sokeri aiheuttaa oikeasti riippuvuutta. Itse olin addikti, nyt on helpottanut, silti jos otan yhden karkin, syön lisää... Onnekseni olen pysynyt normaalipainoisena, siksi ihmiset eivät voi ymmärtää ongelmaani
Itse olin addikti, nyt on helpottanut, silti jos otan yhden karkin, syön lisää... Onnekseni olen pysynyt normaalipainoisena, siksi ihmiset eivät voi ymmärtää ongelmaani
Minäkin olen (vielä) normaalipainoinen, vaikka tätä mässytystä on jatkunut jo vuosia.
-ap
mässyttänyt herkkuja jo yli kymmenen vuotta. Sitten yhtäkkiä n. reilu vuosi sitten alkoi paino nousta. Söin samalla tavalla herkkuja kuin ennenkin, mutta paino on noussut vuodessa n. 7kg. Tätä menoa jos jatkuu, niin kohta olen porsas. Vielä painoindeksini on normaalipainoinen, mutta vielä muutama kilo ja olen ylipainoinen. Minä joka olen aina ollut missin hoikka!
Kun syö sokeria, verensokeri nousee. Sitten haima erittää insuliinia, joka vähentää veressä olevaa sokeria. Kun sokeria vetää tarpeeksi kauan ja hillittömiä määriä, systeemi kärsii: verensokerit nousee koviksi, insuliinia erittyy liikaa ja sen seurauksena verensokerit romahtaa liian alas (väsymystä, heikkoa oloa ja NÄLKÄÄ). Kierre on huippuunsa viritetty.
Insuliinin yksi tehtävä on panna ylimääräistä energiaa talteen eli toisin sanoen lihottaa ihmistä.
Nyt on oivallinen aika lakata sokerinsyöminen ja säästyä diabetekseltä tai muilta häiriöiltä.
Jos ei muuten onnistu, kokeile karppaamista eli vähähiilihydraattista ruokavaliota. On toiminut monien sokerihiirien kohdalla.
Alue: Aihe vapaa
Syön vain nälkääni. Ja kun nälkä on ohi en syö enää. Vettä juon janoon. tunnistatko onko sinulla nälkä vai jano?
Eli et syö nälkääsi, vaan sinun tarvitsee vain tunkea ruokaa suuhun niin kauan ettei ruokaa ole enää? Tee pienenpiä määriä ruokaa.
hakeudu hoitoon.