Mielestäni nykyajan vanhemmat eivät tajua, ettei pienen

ei se välttämättä mene niin, että on hyvä jos lapsi ei huuda. On tärkeää, että lapsi saa kiukutella, jos kiukuttaa, ja saa lohdutusta. Vieraassa paikassa lapset ei yleensä uskalla kiukutella, ja tukahduttavat tunteensa, mikä ei ole hyvä jos tapahtuu jatkuvasti.

(en siis ole sitä mieltä, ettei vauvan kanssa voisi mennä ja tulla. Mutta huutamattomuus ja näennäinen tyytyväisyys ei välttämättä ole hyvä. Tämä tosin ehkä koskee enemmän isompia lapsia).

Toinen lapsistamme kärsi iltahuudoista, kuten monet monet vauvat. Iltahuutoja oli nimenomaan silloin kun oltiin kotona rauhassa. Niinä muutamana kertoina, kun uskaltauduin huutajan kanssa uuteen ympäristöön, vaikka kauppaan tai kylään, huutaja unohti että piti huutaa ja katseli vaan tyytyväisenä ympärilleen ja ihmetteli uusia asioita. Olen niin eri mieltä ap:n kanssa kuin olla ja voi. Sitä kyllä kannatan, että ei joka paikassa ole pakko juosta vastasyntyneen kanssa. Mutta vanhemmat näyttävät vauvalle, miltä arki näyttää, ei toisinpäin =)

heinätöitä? Lasta hoiti se jolla sattui olemaan aikaa?

Aina oli kumminkin tuttu!

Meillä on alusta asti soinut kotona musiikki kovalla, eikä olla todellakaan hiljennytty kertaakaan lapsen syntymän jälkeen. Ja kiitos kysymästä, vauva voi oikein hyvin.



Itäkeskuksessa olen käynyt 2 kertaa, kun on ollut ihan pakko mennä neuvolaan. Me ollaan viety lapsi ulos hyvin harvoin (alle 10 kertaa). Mä todella toivoin raskaus aikana, että saisin itsestäni irti edes sen verran ja veisin lapseni ulos joka päivä..



Tänne kotiin ollaan erakoiduttu kaikki kolme: minä, mies ja vauva 3kk. Ja mä en tosiaankaan usko, että tää on parempi, kuin se että veisin lapseni vaikka sitten joka helvetin päivä itikseen.

ei se välttämättä mene niin, että on hyvä jos lapsi ei huuda. On tärkeää, että lapsi saa kiukutella, jos kiukuttaa, ja saa lohdutusta. Vieraassa paikassa lapset ei yleensä uskalla kiukutella, ja tukahduttavat tunteensa, mikä ei ole hyvä jos tapahtuu jatkuvasti.

(en siis ole sitä mieltä, ettei vauvan kanssa voisi mennä ja tulla. Mutta huutamattomuus ja näennäinen tyytyväisyys ei välttämättä ole hyvä. Tämä tosin ehkä koskee enemmän isompia lapsia).

Toinen lapsistamme kärsi iltahuudoista, kuten monet monet vauvat. Iltahuutoja oli nimenomaan silloin kun oltiin kotona rauhassa. Niinä muutamana kertoina, kun uskaltauduin huutajan kanssa uuteen ympäristöön, vaikka kauppaan tai kylään, huutaja unohti että piti huutaa ja katseli vaan tyytyväisenä ympärilleen ja ihmetteli uusia asioita. Olen niin eri mieltä ap:n kanssa kuin olla ja voi. Sitä kyllä kannatan, että ei joka paikassa ole pakko juosta vastasyntyneen kanssa. Mutta vanhemmat näyttävät vauvalle, miltä arki näyttää, ei toisinpäin =)

kylässä ja kaupassa;) Silloin kun kiukututtaa. Jotain olen siis tehnyt oikein?

Mä olen yrittänyt nyt toisen lapsen kohdalla ottaa alun vähän rauhallisemmmin kuin esikon kohdalla. Silloin oli kyllä jotenkin tarve saada elää jollain tapaa sitä entistä elämää - siis käydä kaupoilla, kahviloissa ja ihmisten parissa tosi usein. Ja enpä usko että siitä vauvalle mitään haittaa oli - paitsi se, että meillä esikoinen sairasteli tosi paljon, flunssia ja korvatulehduksia oli paljon vauvavuotena. Ja nyt jälkikäteen olen miettinyt, että olisi pitänyt pysyä vähän enemmän kotona kuin hannkkimassa joka paikasa niitä pöpöjä.



Kuopuksen kohdalla kysyinkin asiasta neuvolasta, josta suositeltiin, että vauvan tulisi mielellään pysyä pois esim. suurista ostoskeskuksista jopa 4 kk ikäiseksi asti! Juuri sen takia, että eivät saisi mitään pöpöjä, kun vastustuskykyä ei ole eikä rokotteitakaan ole vielä annettu. No, ihan neljään kuukauteen asti en kyllä malttanut odottaa, mutta kyllä muutaman ekan kuukauden vauva oli kotosalla lähinnä. Itse kyllä kävin pikaisesti ostoksilla silloin tällöin, kun mies oli kotona lasten kanssa. Sitten parin ekan kuukauden jälkeen ollaan kyllä menty suht normaalisti, viety esikkoa kerhoon ja nyt kun vauva on vuoden pian, aloitettiin muskari. Mutta ihan tietoisesti olen kyllä välttänyt pahimpaan flunssa-aikaan ruuhkaisia paikkoja ja vauvatapaamisia.



Kukin taaplaa tyylillään, mutta kyllä muakin kieltämättä pistää silmään kun jossain väenpaljoudessa isossa ostoskeskuksessa tulee vastaan äiti ihan pikkuisen vastasyntyneen kanssa...

suurella osalla äideistä on vaikeuksia asettua vastasyntyneen asemaan (=empatianpuute) tai sitten pahanlaatuisia patoutumia.

vauvan kanssa tarvitse kiirehtiä mihinkään. Ei ole kiirettä kauppoihin, marketteihin, harrastuksiin, kyläpaikkoihin, matkoille. Tiedän, että monet ovat sitä mieltä, että se ei vahingoita lapsen kehitystä tai vauva ei siitä välitä jne. mutta olen eri mieltä. Mielestäni vauvan ja vanhempien vuorovaikutukselle nimenomaan kiireetön, hidastempoinen, syventynyt kahden/kolmenkeskinen aika on kaikkein parasta ensimmäisten kuukausien aikana. Tällä reseptillä on kasvatettu onnellisia lapsia jo tuhansien vuosien ajan.

Ihan normaali arjen juttuja. Ei äidin tarvitse linnottautua neljän seinän sisää kun vauvan saa. Jos käy kaupassa, kylässä, harrastuksissa jne. niin sitten sitä käydään, ei se sulje pois sitä että ikinä ei vain oltaisi tai että aina olisi kiire ja aina oltaisiin menossa.

aloituksestani. Tämä korostaa tärkeää pointtiani. En ymmärrä, miksi vanhemmilla on kiire pois kiireettömästä yhdessäolosta. Mitä te luulette, että vauva saa irti shoppailusta, menosta ja meiningistä? Pointtihan on se, että vanhemman tärkein tehtävä on syventyä lapseen, tutkimaan omaa pienokaistaan. Jos ajattelen Kappahlin alennusmekkojen värejä, en silloin ajattele vauvaa, niin yksinkertaista se on. Itse olen tehnyt esikoisen kanssa sen virheen, että kiirehdin liiaksi ystävien ja sukulaisten seuraan, kunnes havahduin, että aina kun palpatan toisten ihmisten kanssa ja rupatan joutavia, on sekin aika pois lapseltani. Tämä siis on mielestäni tärkeää vauvan parin ensimmäisen kuukauden aikana, ei sitten enää, kun lapsi herää "autistisesta" maailmastaan. Minun mielipiteeni takana ovat muuten kaikki johtavat lastenpsykiatrit ja lapsen kasvatuksen asiantuntijat. ap

Meidän vauvat nukkuivat ensimmäiset kuukautensa valtaosan vuorokaudesta ja näihin aikoihin tähdättiin myös mm. kaupassa käynnit. En todellakaan ajatellut lastani silloin kun tämä nukkui, en ainakaan siinä tarkoituksessa että lapsi hyötyisi siitä. Jos äiti juttelee muiden ihmisten kanssa lapsen ensimmäisten kuukausien aikana ja lapsi siitä henkisesti häiriintyy, niin kaikki johatavat asiantuntijat ovayt kotoisin Ankkalinnasta. Kivikaudella ja vielä viime vuosisadallakin lapset pötköttivät kehdoissa tms. vuoteissa kun äidit huolehtivat hengissä pysymisestä, mutta silloinkin vauvat pääsääntöisesti nukkuivat.

Hiljaistakin kotona oli ja äidiltä sai paaaljon rauhallista köllittelyä ja yksilöllistä kasvatusta. Olin mielestäni niiiin hyvä äiti, että oksat pois.



Kakkonen söi normaalia ruokaa, eikä saanut kuin 50 % huomiosta, kun esikoisen kanssa oli mentävä harrastuksiin ja kerhoon. Ja siellä kaupassakin oli käytävä. Joskus ehdittiin vähän aamulla jossain köllötellä, oikein hyvällä tsägällä.



Kolmonen, pikku raukka, on joutunut elämään paljolti purkkiruualla ja vielä vähemmällä huomiolla. Kerran taisin muistaa ottaa vähän katsekontaktia, tosin samalla huusin esikoista sisälle syömään ja kielsin kakkosta kiipeämästä kirjahyllyyn.



Toisen lapsen syntymä antaa ihan uutta perspektiiviä siihen itse kunkin omaan erinomaiseen äitiyteensä. Puhumattakaan isommasta lapsilaumasta. Tekee hyvää, suosittelen. ; )



P.S. En ole muuten koskaan törmännyt kehenkään, joka luuhaisi ruuhkaisessa kauppakeskuksessa tuntikausia joka viikko vastasyntyneen kanssa. Itse kävin kerran viikossa tekemässä isot ruokaostokset sekä vaateostokset ja nekin aamupäivän hiljaisina tunteina. Vauvat nukkui koko ajan, heräsivät vasta kotona.

käsittääkseni asiantuntijat ajattelevat, että olisi hyvä jos lapsi kiukuttelisi erityisesti kotona eikä niinkään vieraiden läsnäollessa. Mutta jos lapsesi kiukuttelevat vieraassa paikassa SINULLE niin eiköhän se mene tuohon koti-kategoriaan :)

(eihän näistä mitään tutkimusta ole tehty, joten mikä lienee totuus. Mutta luulisin, että on oikeasti syytä huoleen jos esim. taapero kiukuttelee kauheasti päiväkodissa ja mummolassa mutta ei ollenkaan vanhemmilleen, koska kai siitä jotain evidenssiä on että lapset kiukuttelee eniten turvallisimmalle hahmolle elämässään).

t. 93

ei se välttämättä mene niin, että on hyvä jos lapsi ei huuda. On tärkeää, että lapsi saa kiukutella, jos kiukuttaa, ja saa lohdutusta. Vieraassa paikassa lapset ei yleensä uskalla kiukutella, ja tukahduttavat tunteensa, mikä ei ole hyvä jos tapahtuu jatkuvasti.

(en siis ole sitä mieltä, ettei vauvan kanssa voisi mennä ja tulla. Mutta huutamattomuus ja näennäinen tyytyväisyys ei välttämättä ole hyvä. Tämä tosin ehkä koskee enemmän isompia lapsia).

Toinen lapsistamme kärsi iltahuudoista, kuten monet monet vauvat. Iltahuutoja oli nimenomaan silloin kun oltiin kotona rauhassa. Niinä muutamana kertoina, kun uskaltauduin huutajan kanssa uuteen ympäristöön, vaikka kauppaan tai kylään, huutaja unohti että piti huutaa ja katseli vaan tyytyväisenä ympärilleen ja ihmetteli uusia asioita. Olen niin eri mieltä ap:n kanssa kuin olla ja voi. Sitä kyllä kannatan, että ei joka paikassa ole pakko juosta vastasyntyneen kanssa. Mutta vanhemmat näyttävät vauvalle, miltä arki näyttää, ei toisinpäin =)

kylässä ja kaupassa;) Silloin kun kiukututtaa. Jotain olen siis tehnyt oikein?

eikä vauvaa voi yksin kotiinkaan jättää

että mun sisko uskoo 100% kaiken, mitä sille erilaiset äitiyshihhulit väittää. Itku kurkussa se mulle sit selittää, että kun ei ole voinut toteuttaa kaikkia oppeja lapsentahtisuudesta, saikohan lapsi nyt traumoja. Ja kun imetys ei suju just niinku oppaassa sanotaan, niin nyt hän on pilannut lapsensa loppuelämän. Voi kuulostaa hassulta, mutta ei todellakaan ole sitä.



Voi olla, että jossain on olemassa äiti, joka ryntää suoraan synnytyslaitokselta shoppailemaan ja viettää kauppakeskuksissa suurimman osan päivästään. Mutta kun suurimman osan kohdalla on kyse siitä, että vietetään täysin normaalia elämää, johon kuuluu mm. kaupassakäynti. Maalaisjärkeä, hihhulit! Ja jos jollakulla on mahdollisuus pesiä 3-4kk täydessä symbioosissa lapsensa kanssa ja se itselle sopii, niin antaa mennä, mutta ei pidä tulla vaatimaan, että kaikkien muidenkin pitäisi elää sillä tavalla.

heinätöitä? Lasta hoiti se jolla sattui olemaan aikaa?

Kyllä vain minusta vauva kärsii ja välittää, jos sitä pidetään vain vaunuissa makaamassa hälinän keskellä, kun äidin/isän pitää päästä joka päivä shoppailemaan tai istuksimaan kahvilaan. Kyllä vauva seurustelisi mieluummin vanhempiensa kanssa rauhallisessa ympäristössä kotonaan. Tämä "kyllä meidän vauva tykkää käydä shoppailemassa" on ihan samanlainen omatuntoa valkopesevä myytti kuin "kyllä meidän vanhempi lapsi on mieluummin päiväkodissa kuin vauvan ja äidin kanssa kotona".

että suurin osa lapsista ei ole moksiskaan kauppareissusta tai perhekerhosta. Jos sinulla on yliherkkä lapsi, jota on parasta kasvattaa pullossa, niin tee miten parhaaksi katsot, mutta älä yleistä. Ja muista myös se, että äitiys ei tarkoita, että äidin pitäisi muuttua kokonaan toisenlaiseksi persoonaksi. Jos kaipaa ihmisten seuraa ja lapsen kanssa se onnistuu, niin antaa mennä. Tällä reseptillä kasvatetaan onnellisia lapsia ja järjissään pysyviä vanhempia.



Sitä paitsi "tuhansien vuosien ajan" lapset ovat olleet pienestä pitäen mukana arkiaskareissa. Lapsentahtisuus ja varhainen vuorovaikutus siinä merkityksessä, että se tarkoittaa äidin ja lapsen sulkeutumista yhteisön ja elämän ulkopuolelle, on tämän vuosituhannen tuote.

vauvan kanssa tarvitse kiirehtiä mihinkään. Ei ole kiirettä kauppoihin, marketteihin, harrastuksiin, kyläpaikkoihin, matkoille. Tiedän, että monet ovat sitä mieltä, että se ei vahingoita lapsen kehitystä tai vauva ei siitä välitä jne. mutta olen eri mieltä. Mielestäni vauvan ja vanhempien vuorovaikutukselle nimenomaan kiireetön, hidastempoinen, syventynyt kahden/kolmenkeskinen aika on kaikkein parasta ensimmäisten kuukausien aikana. Tällä reseptillä on kasvatettu onnellisia lapsia jo tuhansien vuosien ajan.

jos kaupassa ei saa käydä?

itse en vauvani kanssa lähtenyt ensimmäiseen varmaan 3-4kkteen yhtään mihinkään , säälittää kun tuolla ostoskeskuksissa näkee jotain viikon ikäsiä vauvoja. ja kun aattelee että mistä ne on just tullu, hiljaisuuden ja pehmeyden ja rauhallisuuden keskeltä,ne kun ei ymmärrä sitä kauheaa meteliä eikä ihmistenpaljoutta ja valoja ja värejä vielä siinä vaiheessa. jos on niin kiire shoppailemaan niin siinä vaiheessa jätetään vauva isälle kotiin. !

..että suomalaisia äitejä syyllistetään jokaisesta omasta menosta ja harrastuksesta jne. Oletetaan että äidin kuuluu olla vauvan kanssa neljän seinän sisällä, ehkäpä käväistä hiekkalaatikolla jossain vaiheessa ja sitten palata siivouspuuhiin sisälle. Missään muualla en ole nähnyt yhtä sairasta äitiyskulttuuria- pahinta on, että äidit syyllistävät toisiaan!

tuolla reseptillä, ja ovat kokeneet, että paljosta ovat jääneet paitsi. Ei kaikissa perheissä tilanne ole tuo.