Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni nykyajan vanhemmat eivät tajua, ettei pienen
18.01.2010 |
vauvan kanssa tarvitse kiirehtiä mihinkään. Ei ole kiirettä kauppoihin, marketteihin, harrastuksiin, kyläpaikkoihin, matkoille. Tiedän, että monet ovat sitä mieltä, että se ei vahingoita lapsen kehitystä tai vauva ei siitä välitä jne. mutta olen eri mieltä. Mielestäni vauvan ja vanhempien vuorovaikutukselle nimenomaan kiireetön, hidastempoinen, syventynyt kahden/kolmenkeskinen aika on kaikkein parasta ensimmäisten kuukausien aikana. Tällä reseptillä on kasvatettu onnellisia lapsia jo tuhansien vuosien ajan.
Kommentit (103)
Kyllä vain minusta vauva kärsii ja välittää, jos sitä pidetään vain vaunuissa makaamassa hälinän keskellä, kun äidin/isän pitää päästä joka päivä shoppailemaan tai istuksimaan kahvilaan. Kyllä vauva seurustelisi mieluummin vanhempiensa kanssa rauhallisessa ympäristössä kotonaan. Tämä "kyllä meidän vauva tykkää käydä shoppailemassa" on ihan samanlainen omatuntoa valkopesevä myytti kuin "kyllä meidän vanhempi lapsi on mieluummin päiväkodissa kuin vauvan ja äidin kanssa kotona".
Oikeesti ensimmäistä kertaa ymmärrän, että isompi sisarus viedään päiväkotiin, kun äiti vauvan kanssa kotona. Jos äiti ajattelee noin, että vauva tarvitsee rauhallista aikaa äidin kanssa, kotoa ei voi lähteä mihinkään. Silloinhan isän pitää viedä isommat lapset aamulla hoitoon ja hakea töistä tullessa.
Tähän on maailma mennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka päivittäin käyvä "ulkoilemassa" kauppakeskuksissa, menevät muskariin ja kerhoihin yms. kissanristiäisiin useita kertoja = lähes joka päivä vastasyntyneen kanssa.
että suurin osa lapsista ei ole moksiskaan kauppareissusta tai perhekerhosta.
Sitä paitsi "tuhansien vuosien ajan" lapset ovat olleet pienestä pitäen mukana arkiaskareissa.
Ja muista myös se, että äitiys ei tarkoita, että äidin pitäisi muuttua kokonaan toisenlaiseksi persoonaksi. Jos kaipaa ihmisten seuraa ja lapsen kanssa se onnistuu, niin antaa mennä. Tällä reseptillä kasvatetaan onnellisia lapsia ja järjissään pysyviä vanhempia.
Jos vanhemman järjissään pysyminen on kiinni siitä, ettei pysty edes vauva-aikana - muutaman kuukauden ajan - pistämään lapsen tarpeita omiensa edelle, niin taitaa olla järjen valo kovin heikoissa kantimissa. Vauva muuttaa elämän. Piste.
Silloinhan tuo on mahdollista. Mutta jos kaikki perheen lapset jumissa kotona 3-4kk, niin pidän sitä sairaana. Eikä varmasti äidinkään mielenterveyttä edistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitenhän se 4 seinän sisälle lukittautuminen onnistuu jos on useampia lapsia?
Kuka ostaa perheeseen ruokaa? Kuka vie lapset harrastuksiin? Kuka vie lapset kerhoon ja esikouluun?
Itselläni on osallistuva mies, mutta hän ei voi jättäytyä pois töistä sen vuoksi, että alkaisi täyspäiväiseksi koti-isäksi kun minä lukittautuisin vauvan kanssa kotiin.
Vai pitäisikö viedä isommat lapset VIRIKEHOITOON 9-10 tunniksi päivässä? Sillä tavalla voisin tietysti maata vauvan kanssa kotona koko päivän, mies veisi ja hakisi isommat lapset.
Minusta kanssa tässä on tasan kolme ongelmaa
1) äidit syyllistävät toisiansa, niin tai näin aina väärinpäin. Ilmeisesti oma äitiys on niin epävarmaa, että sitä pitää pönkittää toisia haukkumalla.
2) Historian tiedot ovat täysin pielessä. Käsitys siitä, että äidit olisivat aina pesineet vauvan kanssa ja äiti on voinut keskittyä täysin vauvaan on ollut mahdollista vain noin viimeiset parikymmentä vuotta yhtään laajamittaisemmin. Sitä ennen naisilla on ollut yleensä vähän muutakin puuhaa kuten saada myös ruokaa pöytään, kotieläimet hoidettua tai rahaa taloon tienattua.
3) Näitä aloituksia voi kuvitella edes tekevänsä vain yhden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MONESSA maassa äidit ovat äitiyslomalla vain noin 3-4kk... sitten muksut menevät hoitoon ja mammat töihin. Ihan normaaleja kai heistäkin kasvaa. Ja perheessä, jossa on muita lapsia on lähestulkoon MAHDOTONTA jäädä kotiin 4-seinän sisälle. Ne isommat lapset kun tarvitsevat milloin mitäkin kaupoilta (vaatteita yms.) ja sitten on vielä niiden harrastukset ja kuskaamiset niihin. Se vauva nyt vaan täytyy ottaa mukaan noihin menoihin jos esim. isä on töissä. Meillä ainakin on ihan normaalit (hyvin sosiaaliset ja elämäniloiset lapset) vaikka itse en pysy paikallani paria päivää enempää.
Sitä paitsi "tuhansien vuosien ajan" lapset ovat olleet pienestä pitäen mukana arkiaskareissa. Lapsentahtisuus ja varhainen vuorovaikutus siinä merkityksessä, että se tarkoittaa äidin ja lapsen sulkeutumista yhteisön ja elämän ulkopuolelle, on tämän vuosituhannen tuote.
Niin, ehkä tuhansien vuosien ajan arkiaskareisiin ei ole luettu shoppailemista ja kahviloissa istumista vaan ihan oikeasti puuhailua, johon myös lapset saavat omalla tavallaan osallistua. Vaunuissa makaava lapsi ei ole missään vuorovaikutuksessa äitinsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloituksestani. Tämä korostaa tärkeää pointtiani.
En ymmärrä, miksi vanhemmilla on kiire pois kiireettömästä yhdessäolosta. Mitä te luulette, että vauva saa irti shoppailusta, menosta ja meiningistä? Pointtihan on se, että vanhemman tärkein tehtävä on syventyä lapseen, tutkimaan omaa pienokaistaan. Jos ajattelen Kappahlin alennusmekkojen värejä, en silloin ajattele vauvaa, niin yksinkertaista se on.
Itse olen tehnyt esikoisen kanssa sen virheen, että kiirehdin liiaksi ystävien ja sukulaisten seuraan, kunnes havahduin, että aina kun palpatan toisten ihmisten kanssa ja rupatan joutavia, on sekin aika pois lapseltani.
Tämä siis on mielestäni tärkeää vauvan parin ensimmäisen kuukauden aikana, ei sitten enää, kun lapsi herää "autistisesta" maailmastaan.
Minun mielipiteeni takana ovat muuten kaikki johtavat lastenpsykiatrit ja lapsen kasvatuksen asiantuntijat.
ap
Ja muista myös se, että äitiys ei tarkoita, että äidin pitäisi muuttua kokonaan toisenlaiseksi persoonaksi. Jos kaipaa ihmisten seuraa ja lapsen kanssa se onnistuu, niin antaa mennä. Tällä reseptillä kasvatetaan onnellisia lapsia ja järjissään pysyviä vanhempia.
Jos vanhemman järjissään pysyminen on kiinni siitä, ettei pysty edes vauva-aikana - muutaman kuukauden ajan - pistämään lapsen tarpeita omiensa edelle, niin taitaa olla järjen valo kovin heikoissa kantimissa. Vauva muuttaa elämän. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloituksestani. Tämä korostaa tärkeää pointtiani.
En ymmärrä, miksi vanhemmilla on kiire pois kiireettömästä yhdessäolosta. Mitä te luulette, että vauva saa irti shoppailusta, menosta ja meiningistä? Pointtihan on se, että vanhemman tärkein tehtävä on syventyä lapseen, tutkimaan omaa pienokaistaan. Jos ajattelen Kappahlin alennusmekkojen värejä, en silloin ajattele vauvaa, niin yksinkertaista se on.
Itse olen tehnyt esikoisen kanssa sen virheen, että kiirehdin liiaksi ystävien ja sukulaisten seuraan, kunnes havahduin, että aina kun palpatan toisten ihmisten kanssa ja rupatan joutavia, on sekin aika pois lapseltani.
Tämä siis on mielestäni tärkeää vauvan parin ensimmäisen kuukauden aikana, ei sitten enää, kun lapsi herää "autistisesta" maailmastaan.
Minun mielipiteeni takana ovat muuten kaikki johtavat lastenpsykiatrit ja lapsen kasvatuksen asiantuntijat.
ap
Muskariin ei vastasyntyneitä edes oteta. Se, että käy marketissa tai joskus jossain kerhossa ei varmastikaan ketään vahingoita. On siinä tunnin kerhon jälkeen 23 tuntia aikaa seurustella kotona.
Oletko ajatellut, että vauvalla saattaa olla sisaruksiakin, ei heitä voi pitää neljän seinän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielipiteeni takana ovat muuten kaikki johtavat lastenpsykiatrit ja lapsen kasvatuksen asiantuntijat.
ap
Kyllähän nyt palsta mama tietää paremmin kuin joku lastenpsykiatri!
Toinen lapsistamme kärsi iltahuudoista, kuten monet monet vauvat. Iltahuutoja oli nimenomaan silloin kun oltiin kotona rauhassa. Niinä muutamana kertoina, kun uskaltauduin huutajan kanssa uuteen ympäristöön, vaikka kauppaan tai kylään, huutaja unohti että piti huutaa ja katseli vaan tyytyväisenä ympärilleen ja ihmetteli uusia asioita.
Olen niin eri mieltä ap:n kanssa kuin olla ja voi. Sitä kyllä kannatan, että ei joka paikassa ole pakko juosta vastasyntyneen kanssa. Mutta vanhemmat näyttävät vauvalle, miltä arki näyttää, ei toisinpäin =)
äiti ei saa seurustella muiden ihmisten kanssa tai käydä missään. Vauvan tarpeisiin voi vastata siellä perhekerhossakin.
muskareissa tai kahviloissa, mutta ulkomaille lähdettiin kun lapset olivat alle 6kk ja kivasti reissut menivät. Eiköhän jokainen äiti tiedä mikä lapsen kanssa onnistuu ja mikä ei. Lapsi tuskin kaupassakäynnistä pilalle menee.
Ei se sikiö missään umpiossa ole elänyt. Kaikki ulkomaalman äänet, jopa valo jne. tunkeutuu kohtuun jossain vaiheessa ja vauva tottuu niihin siksi melko nopeasti. On siis ihan turha vetistellä mielessään sillä, että vauva jotenkin "kärsisi" vaikkapa ostoskeskuksen kirkkaista valoista- sitäpaitsi suomalaisen rättikulttuurin huomioon ottaen se lapsi tuskin edes näkee missä on...
Vauva-aika on hieman pidempi kuin mainitsemasi "pari kuukautta". Se kestää tulkinnanvaraisesti vajaasta vuodesta reiluun vuoteen- plusmiinus 12 kuukautta siis. Se on aika pitkä aika, jos mitään muuta ei "saa" tehdä kuin olla kotosalla ja käydä lähikaupassa. Josset usko, niin kokeile- sen 12kk ajan. Siihen kun lisäät alkukuukausien yksipuolisen vuorovaikutuksen, yksipuolisen hoivaamisen, mahdollisen univelan sekä hormonimyrskyt...voi kuule olla että sinäkin tipahdat korkealta.
vauvan vuoksi.
Yksikään lastenpsykiatri ei sano, että äiti ei saa seurustella muiden ihmisten kanssa tai käydä missään. Vauvan tarpeisiin voi vastata siellä perhekerhossakin.
Kukas ne vanhemmat lapset hoiti tai kodin, jos vanhemmat syventyi vauvaan. Ja olemmahan ottaneet oppia Afrikasta jossa vauva kulkee äidin liinarepussa aina mukana, vaikka äiti ei jouda laiskottelemaan.