Koirat ja vauva - koirien keskinäinen ongelma

Muutoin ottaisin tilanteen rauhallisesti. Toinen koira ei tiedä oikein miten vauvaan pitäisi suhtautua. Vauva muuttuu nyt pikaista tahtia, joten sekin voi koiraa hämmentää.



Minä suosittelen antamaan varovaisemmalle koiralle oman rauhan tutustua vauvaan. Koira hämmentyy vain entisestään, mikäli toinen koira ahdistaa sitä ja omistajat vielä hääräävät niskassa. Hienoa olisi jos toinen koira saisi puuhailla omiaan jossain toisessa tilassa ja arempi koira tekisi sillä välin ihan omassa rauhassa tuttavuutta vauvaan.



Pomottelujutut alkavat vähitellen siirtyä menneisyyteen. Koirat ovat kumppaneita, ne eivät pidä meitä laumanjäseninään. Suosittelen sinua tutustumaan esimerkiksi Anni Korpelan Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus -kirjaan. On huomattavasti mukavampaa elää koiran kanssa kun pitää sitä sosiaalisiin taitoihin kasvatettavana kaverina, eikä pomotteluun pyrkivänä uhkana.



Mutta koska nettineuvonta on hyvin vaikeaa, niin suosittelen tosiaan kouluttajaa kaveriksi. Ainakin meillä kouluttajat tekevät myös kotireissuja. Seuroilla kouluttajien palvelut ovat yleensä hyvin edullisia, elleivät jopa ilmaisia.

Kysehän oli myös koirien keskinäisistä väleistä. Vauvan suhteen tilanne varmasti rauhoittuu itsestäänkin, kun koirat eivät enää jaksa kiinnostua vauvasta.



Omien koirien kanssa olen toiminut siten, että minun talossani ei tapella. Puutun heti tilanteeseen, jos joku koirien keskinäinen keskustelu näyttää kuumenevan liikaa.



Kuvaamassasi tilanteessa myös osoittaisin johtajakoiralle, että meidän taloudessa on sallittua tutustua vauvaan. Tapoja on monia ja yleensä hyvien tapojen kouluttaminen on helpompaa kuin aluksi tuntuu. :)

Ottaisin yhteyttä koirankouluttajaan (?) ja kysyisin toimintaohjeita sieltä, en palstalta. Kuulostaisi korvaani siltä, että se pomottava koira kokee olevansa koko lauman, myös ihmisten johtaja. Tärkeintä olisi tehdä sille selväksi, että vauvakin on pomokoiraa ylempänä laumassa. Pelkkä alistuneen koiran kannustaminen ei muuta pomokoiran näkemystä asemastaan laumassa.

Edellinen on muuten oikeassa, mutta korjaan, että vauva EI VOI olla koiraa ylempänä laumajärjestyksessä. Koira ymmärtää aikuisen ja lapsen eron, eikä esipuberteettinen lapsi voi olla aikuiselle koiralle "johtaja".



Laumadynamiikan ja johtajuuden ollessa kunnossa koirat kyllä kohtelevat perheen lapsia nätisti ja saattavat jopa totella heitä. Tämä perustuu siihen että lapset ovat lauman johtajan/johtajaparin pentuja, ei siis siihen että koirat olisivat sinänsä lasten alapuolella laumajärjestyksessä.



Tällaisen hyvän tilanteen ylläpitäminen edellyttää mm. sitä, että pidät kuria lapsillesi ja komennat myös heitä tarpeen tullen (no, pientä vauvaa nyt ei tietenkään tarvitse komentaa). Osoitat siis koirallesi että olet hyvä ja vastuullinen johtaja ja pystyt huolehtimaan omista pennuistasi.



Koirien keskinäistä arvojärjestystä ei (yleensä) kannata lähteä sorkkimaan, vaan pikemminkin pyrkiä ylläpitämään. Koira ei ole ihminen, ja "alistettu" koira ei kärsi asemastaan, vaan pikemminkin tuntee olonsa turvalliseksi. Johtajakoiran asema on paljon stressaavampi.



Joo, kannattaa ottaa yhteyttä kouluttajaan. Kaikki koirat ovat yksilöitä, joten yleisiä ohjeita paremman avun saat kouluttajalta, joka näkee millainen koira on kyseessa. Kuten tässäkin nähtiin, nettipalstat eivät ole parhaita lähteitä. Neuvoja on kaikenlaisia ja niitä tarjoavat auliisti myös ne jotka vain luulevat tietävänsä koirista jotain.

Siksi sanoinkin, ettei kannata kysyä palstalta neuvoja, vaan ottaa yhteyttä asiantuntijaan. :D En ihan osannut pukea sanoiksi ajatustani vauvan ja koiran laumajärjestystä, eikä minulla tosiaan ole omia koiria, joten tuo oli vain ekana mieleen tullut näkemys tilanteesta. Komppaan tuota ylempää edelleen: ota yhteyttä kouluttajaan!



kakkosena vastannut

Tämän pomottavan koiran kanssa on tosiaan ollut aiemmin ongelmia, se todellakin on kuvitellut olevansa koko lauman pomo. Töitä on tehty, jotta se tietäisi paikkansa ja mielestäni se on tiennytkin. Nyt vauvan tulon myötä on varmasti ns. pakka mennyt sekaisin. Tosiaan vauvaa kohtaan se on käyttäytynyt hyvin ja kiinnostuneena haistellut, mutta eniten tässä pelkään että mitä tapahtuu kun vauva ei ole enää vauva vaan lähtee liikkeelle jne.



Eli pitänee ottaa yhtyettä kouluttajaan, ennenkuin tilanne menee pahaksi ja jotain oikeasti tapahtuu. Onko suosituksia hyvistä kouluttajista tai vinkkejä, mistä kouluttajaa kannattaisi etsiä?



ap

ongelmia taitaa olla tiedossa :( Meillä koira joka oli tottunu isompiin lapsiin ei voinut sietää vauvaa :(



Ja mummun koirat ei siedä yhtään lapsia :/ Lapsenlapsia on 4 ja kokoajan saa pelätä millon koira ärähtää/puree omia tai muita lapsia. Etenkin tämä 1vee on koiran pahinpainajainen :(