Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset

olla kirjoittamatta jokaiseen tällaiseen ketjuun tätä samaa asiaa. Mitä hyötyä tästä on kenellekään? Eiköhän kaikki tajua sen itsekin?

Jos lapsen isä on tappouhkauksia jakeleva rikosllistaustainen ulkomaalainen niin hyvinpä on lapsen äitikin seuransa valinnut kun halunnut oikein lapsen tehdä...

missään tapauksessa. Sääliksi käy sinunkin lapsiasi.

Tiesitkö, että säälistä ei ole mitään hyötyä? Paitsi sinulle, joka kuvittelet, että sääliminen nostaa sinua jotenkin ylemmälle tasolle.

Olen itsekin ollut masentunut ja ahdistunut, ja jos neuvola olisi sanallakaan epäillyt että lapsella on jotain häikkää, olisin ensinnäkin ollut kiitollinen kaikesta mahdollisesta avusta ja lisäksi jos apua ei olisi resurssipulan takia saanut, olisin itse yrittänyt hankkia sitä vaikka omalla kustannuksella. Ja vaikka olisin itse ollut sitä mieltä että apu ei ole tarpeen, olisin ottanut sen silti, sillä JOKA TAPAUKSESSA lapsi kärsii jossain määrin masentuneesta ja ahdistuneesta äidistä. Aina. Minunkin lapseni on kärsinyt, vaikkei neuvolassa tai missään muuallakaan ole koskaan sellaista puhuttu, päin vastoin kehuttu vaan.

Tajuatteko masentuneet, että ette pysty itse arvioimaan onko lapsi avun tarpeessa vai ei! Neuvolantädit näkevät työssään satoja lapsia ja silti heilläkin on takuulla jonkinlainen kynnys puuttua.

Sepä ei neuvolalle kelvannut ja välit menivät poikki. Sitten tekivät ilmoituksen, joka todettiin aiheettomaksi. Lapsi ei ole kärsinyt masennuksestani eikä ahdistuksestani, joten et voi väittää, että lapsi kärsii _aina_. Masentunut ei tarkoita välttämättä sitä, että makaa sängyssä tekemättä mitään, vaan moni masentunut on toimintakykyinen. Lähinnä psykoottisiin tiloihin liittyy se, ettei pysty arvioimaan itse avun tarvetta.

täällä Tampereellahan tyyli on juuri tuo, aiheettomasta ilmoituksesta nöyryytetään ja ihme simputtaminen tuntuu olevan käynnissä. Itse olen joutunut kyseisen asian takia muuttanut pois Tampereelta, ja tyytyväisempi en voisi olla. Harkitsen jatkotoimenpiteitä Tampereen tiettyjä sosiaalityöntekijöitä kohtaan, hallinto-oikeus yms. Olen nimittäin tehnyt muistutuksen sosiaalijohtajalle, mutta siihen ei kukaan vaivaudu vastaamaan. Että näin tänä päivänä Tampereella, Suomen kulttuurin ja sivistyksen kehdossa!!!

ei vastata soittopyyntöihin, luodaa näitä huolia ihan omasta päästä. Jos henkilö jolta on kysytty on sanottu ettei niitä ole - niin ei uskota vaan lisätään listaan. Ei tulla neuvotteluihin johon erikoissairaanhoito kutsuu (ne onneksi olivat meidän apunamme) ja vähätellään asiantuntijoita. Ja sanomattakin selvää ettei vanhemmat tiedä lapsistaan mitään vaan ovat roistoja ja paskiaisia.

Kai ne on kaikki saman koulun käyneitä?

ja ilmoitus jo itsssään oli pöyristyttävää potaskaa; lasten lelut lukkojen takana ym.

Ilmoitus oli vielä tehty ajalta jolloin makasin sairaalassa toipuen isosta leikkauksesta ja toipumisesta tulikin yhtä helvettiä.

Jouduin myös odottamaan monta kuukautta, että saivat kakistettua sen, että ilmoitus oli aiheeton. Jouduin kirjallisesti vaatimaan loppua asialle kun muuten vaan vitkuttelivat. Se tenttaus, että onko koulussa tai pk:ssa oltu koskaan huolissaan niin itkuunhan minä päiväkodillakin lapsia hakiessa pillahdin ja työntekijät ihmettelivät syvästi asiaa ja lohduttelivat. Kyllähän ne minut tiesi ja tunsi ja sen, että lapseni voivat oikein hyvin. Ikinä ei tultu edes asiaa tarkistamaan, että onko ne lelut lukkojen takana vai ei. Kamalinta aikaa se oli ikinä. Saiaslomakin vielä kymmenen viikkoa enkä kyennyt kunnolla puhumaan. Kiusanteoksi minä sen koin kun ei tultu katsomaan asioita ja lasten kotia ja hoidettu asiaa mahd. pian eteenpäin sillä jos lapsillani olisi oikeasti ollutkin hätä niin sossutantat teki kamalaa vääryyttä kun eivät asiaa tutkineet.



Minä koen muutenkin, että Suomessa on monet, monet asiat menneet ojasta allikkoon ja hyvinvointivaltion kruunu on ruostunut ajat sitten.

Entäs jos avohuollon tukitoimenpiteet vaan jatkuu ja jatkuu vuoden, toisenkin vuoden ja loppua ei näy.

Kuinka sitä sitten pystyy luottamaan omaan vanhemmuuteen, kuinka säilyttää itsetuntonsa. Kun yrittää parhaansa ja tuntee olevansa kuin tutkintavankeudessa omassa kotonaan.

Täytyy olla tosi vahva ihminen.

Kukaan sukulainen tai muu läheinen ei ymmärrä miksi ollaan lastensuojelunasiakkaita.

TAMPEEELTAhan minäkin. Tosin en muuttanut naapurikuntaan vaan lähdin koko Suomesta.

maastamuuttoon. Ajattelin kuitenkin lapseni takia ensin kokeilla, auttaako paikkakunnan vaihto, ja tällä hetkellä tuntuu auttaneen. Mutta tulipa totuus julki tamperelaisesta tavasta toimia, mutta eivät varmaan hekään arvanneet, minkä vastuksen saisivat minusta. Sana leviää, ja valituksia lähtee suuntaan jos toiseen. Ja mitä enemmän sana leviää, sitä enemmän tiettyjä henkilöitä ruvetaan sieltä Tampereen lintukodosta savustamaan ulos sosiaalivirastosta, ja sinä päivänä kun ovet heille paukkuu minä olen tyytyväinen. Sitä ennen en lopeta valittamista.

vanhempi vastaa syytöksiin, että en ole ikinä tehnyt niin tmv. niin heti kirjataan vaan, että "puolusteleva kanta" erittäin inhottavasti, epäilevästi ja alentavasti. Loppujen lopuksi ei auta sanoa sanaakaan kun kaikki vaan käännetään vastaan ja sittenkin olet ainakin eristäytynyt ja erittäin sisäänpäin sulkeutunut vanhempi joka tarvitsee ehdottomasti apua ja lapset huostaan.



Tämä siis karrikoidusti

koska itsellä on täysin päinvastainen kokemus jossa kaikki viranomaistahot (no, paria koulun opettajaa lukuunottamatta) ovat aina heti todenneet, että kotioloissa ei ongelmaa, vaan lapsen ongelmat johtuvat muusta. Ja siis oltu tekemisissä nuorisotyön, sossun, ja erikoissairaanhoidon kanssa. EIkä mitään ongelmia yhteisytössä, vaikka lapsella niitä kyllä riittää. Ja kokemus Tampereelta. Ootteko te nyt IHAN varmoja, ettei sieltä peilistä kuitenki löytyisi jotain?

joten rohkenen kyllä väittää, että ongelma on tamperelaisissa työntekijöissä. Lapseni isä on tappouhkauksia jakeleva rikosllistaustainen ulkomaalainen, jonka vuoksi olen tapaamiskuvioiden, olosuhdeselvitysten yms johdosta ollut sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisissä nimenomaan YHTEISTYÖSSÄ yhteisenä tavoittena lapen etu ja turvallinen ja tasapainoinen kasvu ja kehitys. Mutta tampereella asioita hoitaa vaihdevuosista kärsivät (tämä selittäisi muutaman fyysiset oireet työntekijällä, mm kontrollin pettämisen, tärisemisen, papereiden paiskomisen, ja jos ei ole vaihdevuosia yms niin työntekijä on oikeasti burn outin partaalla tai hullu) ihme simputtajat, joille ei voi sanoa mitään. Ihme oman itsensä nostaminen jalustalle ja päteminen on ainoa, johon panostetaan, ei kuunnella, selvitetä tai ymmärretä kokonaisuuksia. Sätitään, panetellaan, moititaan yms yms. Ei vastata puhelimeen, puhelimessa pyörii vanha nauha kun ei viitsitä pitää puhelinaikaa, ei vastata kirjallisiin yhteydenottoihin, ei sähköposteihin, ei mihinkään. Linja on todistetusti puolueellinen, paapoen rikostaustaista maahanmuuttajaa, suomalainen, nuhteeton työssäkäyvä kaikin puolin normi-ihminen leimataan hulluksi. Työntekijöillä suurin piirtein housut märkänä kun puhuu tästä niin ihanasta maahanmuuttajasta, joka osaa kyllä puhua pyörryksiin, jos haluaa. Ammattitaitoa se vaatii, että kykenee näkemään tiettyjen faktojen läpi ja erottamaan siitä totuuden, muualla siihen on kyetty, mutta Tampreella ei. Faktaa on tästä vaikka kuinka paljon, ja kyllä, on menossa eteenpäin...

Kirjoitin, että meillä lastensuojelun asiakkuus vaan jatkuu ja jatkuu ja tottakai siihen jokin syy ja syy on yksi lapsista. Ei ole kukaan sanonut, että ongelmat johtuvat kotioloista.

Eihän ne sano suoraan mitään. Vanhempien selän takana ne päätökset tehdään. Raportoidaan ja vanhemmat ei saa edes nähdä raportteja.

Onhan se stressaavaa, kun jatkuvasti kytätään ja tulevaisuus on toisten ihmisten varassa tai siis lapsen tulevaisuus on.

meillä kas kun oli niin että erikoissairaanhoito, koulu ja koulupsykologi (jolta lopuksi pyydettiin lasusunto) oli meidän puolellamme mutta lastikset sinnikkäästi heitä vastaan =)



ERikoissairaanhoidon lääkäri lopulta HUUSI sille sossulle että eikö teille mikään riitä ja ettekö tajua mitä hän sanoo.



No ei tajunnut ei...

ja kyseessä oli neuvolan tekemä ilmoitus. Järkyttävää huomata, että maamme ylistetty ja kehuttu neuvolajärjestelmä onkin sisältä aivan mätä. Masentuneen äidin perhe otetaan silmätikuksi, mutta Muuramen pedofiilit saavat jatkaa tekojaan vuosikausia. No toisaalta ymmärrän... masentunut äiti on helpompi käsittää kuin raa'an pedofiilin teot.



Sitä vain ihmettelen, että miksi aiheettomatkin lastensuojeluilmoitukset säilyvät rekisterissä. Missä on lapsen oikeus? En vain jaksa uskoa, että asia pysyisi salassa, vaan uskon, että asia tulee ilmi ja lapsi leimaantuu. Rikosrekisteristäkin poistetaan tietoja säännöllisin väliajoin, mutta lapsi saa kantaa leimaa koko elämänsä. Miksi?

kaikki kupit ole kaapissa kohdillaan. Hyvin vallankahvassa oleva.

En muista enään nimeä, mutta tämä ihminen jätti minuun kammon ja sain eräältä ihmiseltä selville, että häntä vastaan on useita oikeudenkäyntejä ja henkilö nyt muissa tehtävissä.

Meistä tehtiin ilmoitus tapaturman vuoksi ja soitin hänelle, niin hän suoraan sanoi puhelimessa, että täytyy katsoa minne lapset sijoitetaan.

Rupesin itkemään ja sitten heltyi ja sanoi, ettei meiltä lapsia viedä.

Äitini oli silloin meillä ja itki vieressäni.

Karmea akka. Ei ollut edes tutkinut meidän asiaa ja uhkailee huostaanotolla.

Pakeni sitten tapaamisia ja sosiaalijohtaja hoiti ne. En tiedä miksi.

Pitkään sitä kesti, mutta lopetettiin homma itse ja ei heistä mitään kuulunut.

Tapaturmasta siis epäiltiin, että isä pahoinpidellyt vauvaa.

Ei pystytty todistamaan syyttömyyttämme, eikä he syyllisyyttämme.

Se saamarin vouhotus vain jatkuu ja voin tosi pahoin sen aikana. Päätin, että tämä loppuu, vaikka veisivät lapsemme, mutta tämän jatkuminen olisi tappanut minut.

Myös perheneuvolasta soitettiin tälle henkilölle, mutta ei vastannut puheluihin ja ei ottanut yhteyttä.

Kenelläkö oli jotain syytä paeta.

Tästä aikaa jo 6v. ja en vieläkään ole unohtanut asiaa.

saat nähdä kyllä kaikki raportit mitä on tehty. Kysypä sossultas, miksi on pimittänyt tän tiedon sulta. jos kieltäytyy neuvomasta, miten raportit saat, tai sanoo ettet saa, voit mennä suoraan poliisille tekeen siitä rikosilmoituksen.

ole iloinen, että kohdallesi on osunut hyviä ihmisiä. Minullakin (6) on kokemusta hyvästä yhteistyöstä muiden asioiden tiimoilla muissa kunnissa, kuten Nokialla. Jos sinun mielestä on mahdollisuus, että vika löytyisi peilistä silloin kun ilmoittajana toimii ihminen ketä et ole koskaan, ikinä edes tavannut, mutta sattuu olemaan exäsi tuttu. Sehän se olikin surkuhupaisaa, että hän väitti lasteni lelujen olevan lukkojen takana, vaikka ei ole minua, saati kotiamme koskaan nähnytkään. Mutta onneksi minun ei tarvitse sinulle selittää mitään eikä todistella. Kyllä minullakin pk:N ja koulun ym. työntekijät kertoivat heti etteivät ole havainneet mitään aihetta huoleen, mutta se aiheettomaksi todentaminen vaan kesti ja kesti. Ihan liian kauan. Sosiaalityöntekijä perusteli myöhemmin sen ettei kotonani käyty edes sillä, että heidänkään mielestä ei aihetta huoleen ollut. Kiusa oli kuitenkin jo tapahtunut enkä unohda sitä ikinä.

sosiaalityöntekijät osaa ton tapaamisten vältteleyn. Olen siis se on muista numeroani mutta rikostaustaisen maahanmuuttajan tappouhkausten piinaama, ja myös minun kohdalla sosiaalityöntekijä välttelee ja peruu tapaamisia, jää aina kas kas kuinka ollakaan sairaslomalle sitä ennen. Ei myöskään vastaa puhelimeen, ei kirjallisiin yhteydenottoihin, ei vastaa sähköposteihin - muuta kuin tälle rikostaustaiselle maahanmuuttajalle. Muita ei ole syytä paapoa, niin muille ei edes vastata. Ja kaiken huippuhan on se, että edes sosiaalijohtaja ei vastaa muistutukseen tästä työntekijästä!!! No, tulee vielä vastaamaan jos ei muuta niin hallinto-oikeudelle, sitähän ei välttää voi!!!