Voiko vaikeasta masennuksesta selvitä ilman lääkkeitä?(ov)

Otettiinko sinulta kilpirauhaskokeet eli TSH ja T4v?Jos otettiin,monelta ja olitko ilman kahvia/tupakkaa ja hyvin nukutun yön jälkeen(vaikuttavat arvoihin)?Mitä ne kokeet näytti? Kilpirauhasen vajaatoiminta voi lievänäkin aiheuttaa masennusta,ja tätä on turhan usein ihmisillä hoidettu masennuslääkkein,siis väärin.



Onko sinun mahdollista päästä jonnekin keskustelemaan asioistasi?Lääkitys ei ole ensisijainen hoito,mutta turhan usein siihen heti mennään.Onko sinulla ystäviä,harrastuksia?

tai sitten siinä voi käydä niin, että masennuksesta tulee sun pysyvä olotila. Kai niinkin voi elää, mutta kuka haluaa? Mun oma isäni on elänyt niin koko elämänsä ja se näkyy muille niin, että ei kykene luomaan läheisiä ihmissuhteita lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa.



Oma kokemus masennuslääkkeistä on se, että ne mahdollistavat masennuksen syiden selvittämisen. Ne itsessään eivät paranna, mutta niiden avulla saa mielen ja ajatukset sellaiseen tilaan, että voi käydä terapiassa tai selvitellä asiat itsekseen.

Otettiin multa kilpirauhaskokeetkin, sitä ensin itsekin epäilin. En tiedä kokeiden nimistä sen tarkemmin eikä tuloksia kysyessäni kerrottu muuta kuin, että arvot ovat normaalit. Testi tehtiin aamulla n. klo:10 ja en ollut syönyt/juonut/tupakoinut yli 12 tuntiin. Nukkumisesta en silloin muista, luultavasti aika lyhyet unet kuten yleensä.



Keskustelemaan vois kait mennä neuvolapsykologille, mutta sekin tuntuu niin vaikealta. Tuntuu, että sulkeudun koko ajan enemmän ja ennen niin sosiaalinen minäni on vain joku kaukainen muisto. Lapset 1-v ja 4-v. vievät kaiken aikani kyllä niin tehokkaasti ettei omaa aikaa/harrastuksia ole.



t:ap

Lapsille ei ole oikeasti hyvä, jos olet aina väsynyt, et jaksa olla heidän kanssaan kuten hyvässä kunnossa jaksaisit, et jaksa iloita heistä etkä antaa positiivista palautetta, olla läsnä...

Lääkitys, terapia, sitten ihan käytännön apuakin voi olla saatavilla. Ja miehesi kanssa pitäisi puhua, josko hän voisi olla lasten kanssa niin, että sulle jäisi omaa aikaa.

Kannattaa siis hoidattaa se niin pian ja hyvin kuin mahdollista.



Lääkkeistä mulla on kokemusta - hyvin auttoivat ja olen jaksanut arkea lasten kanssa paljon paremmin. Lääkityksen ohella on ollut keskusteluterapiaa. Intensiivistä psykoterapiaa en ole kokenut tarvitsevani. Lääkkeet ei turruta niin paljon etteikö pystyisi ongelmiaan pohtimaan ja järjestelemään elämäänsä niin, että siinä olisi vähemmän masennuksen aiheita. Ne tasoittaa mielialan vaihtelua, vähentää apaattisuutta ja synkkyyttä. Masentuneellahan aivokemia on epänormaalissa tilassa, lääkkeillä sitä saadaan normalisoitua.



Minusta on turha kärvistellä masennuksissaan ilman lääkkeitä, jos sulla on pieniä lapsiakin. Masennuslääkkeitä on syöty maailmalla niin paljon että niiden haitat tiedetään ja turvallisin mielin nitä voi kyllä käyttää. Muakin arvelutti kovasti aluksi, mutta lopulta olo meni niin pahaksi että suostuin lääkitykseen ettei tarttis sairaalaan mennä.

itse ole toipumassa masennuksesta. lääkkeitä en ole syönyt, terapiassa käynyt useamman vuoden. kyllä ne lääkkeetkin monia helpottavat, lievittävät oireita vaikka eivät syitä. itse en niitä halunnut.

Mullekin nettitestit näytti vaikeaa, lääkärin testit oli perusteellisemmat, tulos keskivaikea.



Eikös vaikea masennus vaadi ihan sairaalahoitoa? Keskivaikean kanssa mä ainakin käyn ihan töissä, ja syön tietty lääkkeitäkin. Mutta jos on vakava masennus, kai lääkkeet olis erittäin tarpeelliset, kun keskivaikeassakaan tuskin arjesta ilman lääkkeitä keskimäärin kai selvitään.

jos ilman lääkitystä sinnittelee. Hankkiudu lääkäriin ja pohtikaa siellä sun tilannetta. Hoitamaton masennus syvenee ja uusii helpommin. Onko itsemurha-ajatuksia?

vakavaksi luokiteltava depressio, hoitosuositus on yksiselitteinen: lääkityksen aloittaminen ei ole mielipidekysymys. Kysymyksessä on tappava tauti.



Ajattelitko sinnitellä myös vaikkapa ilman insuliiniä jos sarastut diabetekseen?

eli tiedostan kyllä ongelman lasten kannalta. Niiden takia kait kuitenkin jaksan eli ei ole suoranaisia itsari-ajatuksia. Mut välillä just mietin, et miten lapset pärjäis, jos ei mua oiskaan enää.

Enkä mä mitään yritä väkisin sinnitellä. Tää on täysin uusi tilanne mulle ja oon vasta tajunnut 'hetki' sitten, että sairastan siis ensi kertaa elämässäni selvästi masennusta.

Masennus ei häviä itsestään mihinkään, vaan pahenee hoitamattomana. Hae apua, tarvitset sekä lääkityksen että terapiaa. Oikealla lääkityksellä olo helpottuu muutamassa viikossa.

vaan mene lääkärin ja yritä saada lähete psykiatrian polille. Aivan kuten tarvitaan lääkäriä slloin kun sairastutaan sokeritautiin, niin nytkin. Sun ei tarvitse itse diagnosoida itseäsi eikä lääkitystäkään päättää. Lääkäri voi kertoa sulle lääkityksestä mikäli katsoo että se olisi tilanteessasi hyvä ratkaisu. Nyt vaan soitat ja varaat ajan ihan normaalisti. Selitä tilanne, voit saada normaalia pitemmän vastaanottoajan.