Lue keskustelun säännöt.
Tiukka kasvattaja tukahduttaa ja stressaa lasta
01.11.2007 |
En ymmärrä äitejä, jotka vaativat lastensa koko ajan käyttäytyvän hyvin. Koko elämä on yhtä koulutusleiriä. Lasten pitää koko ajan pinnistellä, että kelpaisivat äidille/ isälle. Minusta ainakin oli(si) kammottavaa elämää sellaista elämää. Ettekö voisi joskus relata, nauraa itsellenne ja nauraa lapsen kanssa. Tai myöntää lapselle, että tekin olette vain erehtyväisiä ihmisiä. Kyllä niistä lapsista aikuisia kasvaa ilman jatkuvaa pingotustakin.
Kommentit (41)
Vaikka onkin totta että lapset tietysti kaipaavat rajoja, myös vapaa oleminen on arvokasta. Ei aina tarvitse olla niin siistiä ja järkevää, välillä voidaan olla yhdessä iloisesti pellossa ilman että se tarkoittaa ettei mihinkään ikinä puututa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en tiedä kuinka voisin relata hiukan. En kestä huolimattomuutta, riehumista (meillä kolme rauhallista tyttöä, jotka joskus riehaantuvat) jne. Vahingoistakin moitin usein aivan suotta. En vain osaa lopettaa kun alkaa pänniä esim. kaatuneiden maitojen siivoaminen (ihan puhtaan vahingon kestän kyllä, mutta jos lapsi on vaikka huitonut lusikallaan ja siitä olen jo sanonut, ja sama touhu jatkuu ja lasi kaatuu sen seurauksena, niin minulla kilahtaa).
Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Miten voisin olla vaatimatta lapsilta liikaa?
Mutta etenkin yksi noista on niin fyysinen, että sillä pitää koko ajan olla meno päällä. Sen kanssa on pakostakin oppinut, että kaikki ei voi koko ajan olla niin kamalan hallittua.
mukaan tiukka kasvattaja. Minun lapset käyttäytyvät esim. ravintolassa, kuin herran penkissä ja minä VAADIN sitä. Myös vieraissa pitää osata käyttäytyä nätisti.
Kotona meillä on kuitenkin rennot säännöt. Lapset saa riehua, mellastaa kovaäänisesti, juosta ja hyppiä sängyllä jne.. Ja katson paljon läpi sormien. Kotona on kotona ja muualla sitten muualla. Olen silti sitä mieltä, että käyttäytyä pitää vaikka kuinka stressaisi lasta. (siis silloin, kun hyvä käytös on paikallaan)
Vierailija:
mukaan tiukka kasvattaja. Minun lapset käyttäytyvät esim. ravintolassa, kuin herran penkissä ja minä VAADIN sitä. Myös vieraissa pitää osata käyttäytyä nätisti.
Kotona meillä on kuitenkin rennot säännöt. Lapset saa riehua, mellastaa kovaäänisesti, juosta ja hyppiä sängyllä jne.. Ja katson paljon läpi sormien. Kotona on kotona ja muualla sitten muualla. Olen silti sitä mieltä, että käyttäytyä pitää vaikka kuinka stressaisi lasta. (siis silloin, kun hyvä käytös on paikallaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varmasti syvemmällä kuin nyt tässä muutama arvostelija hoksaa. Ei kai kukaan lämpimikseen pingota? Itse olen oppinut pienempää pingottamista sillä, että välillä annan kaiken mennä aivan hurlum hei niin yli sietokyvyn ja keskityn johonkin muuhun yritän keskittyä johonkin hmmm en nyt osaa selittää. Mutta ei siitä paljon apua ole. Tämä tiukkuus tulee niin sisältä.
Vierailija:
on varmasti syvemmällä kuin nyt tässä muutama arvostelija hoksaa. Ei kai kukaan lämpimikseen pingota? Itse olen oppinut pienempää pingottamista sillä, että välillä annan kaiken mennä aivan hurlum hei niin yli sietokyvyn ja keskityn johonkin muuhun yritän keskittyä johonkin hmmm en nyt osaa selittää. Mutta ei siitä paljon apua ole. Tämä tiukkuus tulee niin sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyy kahden lapsen äiti joista toinen todellinen rasavilli. Saa hirveän raivarin vain jos yrittää pitää aloillaan.
Ja ravintolassa oppii syömään, kun saa sitä harjoitella. Meillä kaksi lasta ja käydään ainakin kerran joka viikko ravintolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaikuttaa aika paljon :-)
Meillä on opetettu ravintolassa käyttäytymistä käymällä niissä paljon. En näe syytä, miksi lapsen pitäisi istua 2h kuin tatti ja on saanut mennä katselemana ikkunasta maisemia, leikkipaikalle tms. Juosta ei saa yhtään, ei myöskään huutaa ja kun ruuat ovat pöydässä, istutaan ja syödään nätisti. Miten? Uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla, mutta ennen kaikkea puhumalla. On puhuttu jo etukäteen kotna, miten ravintolassa pitää käyttäytyä. Ja kaikki lähteepöytätavoista; jos lapsi hallitsee ne kotona, on luonnollisesti ravintolassakin käyntiä helpompi opetella.
Menee nyt vissiin aivan ohi aiheen, mutta tuo 14 no hänellä ei selvästikään ole rajoja -kommentti iski kuin tuhat volttia suoraan kiukkuhermoon. Välillä ihmettelen, kuinka ihmiset muutaman rivin lukemisen perusteella ovat valmiita ilmoittamaan toiselle ihmiselle noin tärkeässä asiassa ehdottoman kantansa = ehdottoman tyhmää. Vielä korostaa, että on itsellä kaksi lasta, joten kokemusta kaikenlaisista lapsista on. Heko heko!
T. Ope, joka on nähnyt yhtä ja toista, myös liudan omia lapsia
(miten ne omatkin on niin ihmeen erialaisia keskenään?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä voi olla julkisissa tiloissa. Totuus taisi kolahtaa.
vanhemmat jos pystyvät hallitsemaan lastensa raivokohtauksetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
16, no rajat puuttuu, jos lapsi saa raivareita,
eikä voi olla julkisissa tiloissa. Totuus taisi kolahtaa.
Riippuu tietenkin lapsen iästä, mutta oletko kuullut että lapset kokeilevat niitä rajojaan kiukkuamalla? Kyllä meillä kaksivuotias kokeilee rajojaan yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka tietyistä asioista emme ole kertaakaan joustaneet (ruokapöydässä käyttäytyminen, nukkumaanmeno jne.). On vain itsepäinen luonne, joka uskoo ne rajat toivottavasti teini-ikään mennessä.
Pointtihan on nimenomaan siinä, että toiset lapset koettelevat rajoja enemmän kuin toiset. He ovat alunperinkin vaativampia kasvatettavia, mutta lopputulos saattaa silti olla yhtä onnistunut kuin helpomman lapsen kanssa. Se vaan vaatii paljon enemmän töitä.
Ope jatkaa vielä. No omat lapsemme ovat aika rauhallista sorttia, onneksi. Olisi aika hurjaa, jos kaikki viisi saisivat raivokohtauksen samaan aikaan vaikkapa kirjastossa.
Halusin vain tuoda esiin, ettei lapsen synnynnäistä temperamenttia ole kovin helppo varsinkaan rajoilla muuttaa. Mielestäsi kommentointisi on asiatonta. Syyllistät vanhempia asioista, joille he eivät välttämättä voi mitään. Sanon välttämättä, koska jonkun lapsen kohdalla kyse todella voi olla siitä, että rajat puuttuvat. Mielestäni on kuitenkin täysin asiatonta ilman asiaan perehtymistä todeta, että kyse ON rajojen puutteesta. Olen nähnyt vaikeiden lasten kanssa painiskelevia vanhempia ja he ovat jo ihan tarpeeksi syyllistyneitä ja pyörällä päästään, ettei kenenkään amatöörin kannattaisi enää heitellä mitään mutujuttuja päästään. Sinä et voi tietää mistä on kyse.
työskennellä esimerkiksi ensiapupolilla, joissa rauhoitettavia riittää. Joku ADHD- askarteluryhmäkin, noin 10 lasta, voisi olla hyvä. Pääsisivät kyvyt oikeuksiinsa.
Vierailija:
selvittää sitä.