Lue keskustelun säännöt.
Oletko parempi vai huonompi vanhempi kuin omat vanhempasi?
Kommentit (12)
Vielä en tuota osaa sanoa, vasta kun kasvattelen tuota masulaistani. Toivon että niitä itselleni aikanaan hankalia asioita en toista sitten lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aikaa lapselle, kuuntelen enkä mitätöi, kannustan harrastuksissa, autan läksyissä. Yhdessä asiassa olen samanlainen kuin äitini: laitan maailman parasta ruokaa!
isäni oli ja on edelleen alkoholisti. vanhempani erosivat minun ollessani 5-vuotias. sen jälkeen en häntä nähnyt, hän ei ollut kiinnostunut ainoasta lapsestaan.
äitini kasvatti minut " yksinvaltiaan" ottein. hän oli absoluuttinen totuus ja aina oikeassa jokaisessa asiassa. minun kuului olla kiitollisena hiljaa ja noudattaa käskyjä kyseenalaistamatta mitään. kiitollisuutta hän odotti saavansa siitä uhrauksesta, että " suostui" kasvattamaan minut yksin.
täydellinen en ole minäkään, virheitä olen tehnyt, mutta toivon todella, etteivät lapseni pelkää minua! ja toivon myös, että uskallan tulevaisuudessakin pyytää anteeksi ja myöntää virheeni.
enkä osaa pitää kuria vaan menetän malttini lasten kanssa ihan täysin välillä, silloin kiroilen ja saatan jopa haukkua heitä.
Oma äiti on paras kaveri ja molempiin vanhempiin on aina ollut tosi lämpimät välit. voi kun sais sen omienkin kans onnistumaan.
Esimerkiksi tänä talvena 5-vuotias esikoinen vasta harjoittelee luistelemaan, itse opin jo parivuotiaana. Suksetkin mulle hankittiin todella aikaisin.
Vanhempani veivät minua usein kulttuuritapahtumiinkin, ja mulla se rajoittuu lasten kanssa lähinnä kesään. En myöskään jaksa joka ilta aina lukea iltasatua. Kamala morkkis siitä, että vanhempani tekivät vuorotyötä, joku oli aina kotona ja lasten kanssa jaksettiin aina tehdä vaikka mitä.
Itselle ihan tavallisen arjen eläminen lasten kanssa tekee tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska emme juo itseämme kotona humalaan.
Lapseni ovat iloisia sosiaalisia, omaavat hyvän itsetunnon ja vastuuntunnon. Toisin kuin heidän lapsensa. Terapiaa on tarvittu.
Onneks näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekeväni samoin kuin vanhempani, esim. hermoilen ja valitan lapsille, puhun asioita, jotka eivät kuuluisi lasten korville, en jaksa olla/leikkiä lasten kanssa tarpeeksi ym. Ainakin ponnistelen ja yritän parantaa tapani.
Muuten yritän olla parempi ja uskon muutamassa asiassa olevanikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona oli aina rauhallista, äidillä pitkä pinna ja aikaa.
Minä räjähtelen, olen aina väsynyt ja takakireä:(
Minä en ole alkoholisti.
En ole eronnut miehestäni riitaisasti häntä lapsilleni parjaten.
Minä en " unohda" saapua paikalle kun mieheni lähtee työmatkalle ulkomaille.
Minä en ole luovuttajatyyppiä.
En ole (enkä aio) tappaa itseäni.
En ole hylännyt lapsiani.
Pidän sen minkä lupaan.
En ole varastanut heidän rahojaan, enkä varmaan sitä ikinä tule tekemäänkään.
En syytä lapsiani omista virheistäni.
Sanon lapsilleni rakastavani heitä.
Olen kiinnostunut siitä mitä sanottavaa lapsillani on.
En ikinä jätä heitä yksin kotiin edes kahdeksi päiväksi ilman rahaa ruokaan tai vain pelkkiä kananmunia ja jauhoja kaapissa.
Lapsieni ei ikinä tarvi sulattaa lunta vedeksi vain siksi, että minä en olisi maksanut vesilaskuja.
Tiskaan itse tiskini.
Pesen itse pyykkini.
En ikinä ilmaannu humalassa tai lääketokkurassa lasteni koululle ja vaadi heitä vaihtamaan puhdasta talvitakkiaan minun omaan likaiseen takkiini.
Voi voi, en mitenkään usko, että voisin mokata elämäni niin, että vajoaisin vanhempieni alapuolelle.
Ihan samanlainen ja todella onneton siitä. Miettinyt jo pitemmän aikaa että jostain pitäisi saada apua. On niin vaikea toimia eri tavalla kuin se malli minkä on omasta kodistaan saanut =(