Opettajia paikalla - lastenkodin salassapitovelvollisuus saa aikaan harmaita hiuksia

ja koulun välillä, miksi tilanne olisi niin epätavallinen lastenkodin kohdalla? Tuntuu vain aika kamalalta tämä lastenkotien tai sosiaalipuolen parjaaminen, kun kuitenkin kaikkien pitäisi olla tässä lasten (myös niiden huostaanotettujen) puolella...

Jos ihmiset tekevät työkseen töitä tämän lapsen kanssa, niin aika oletettavaa olisi, että yhteistyö koulun kanssa olisi vuosien mittaan hioutunut erittäinkin hyväksi.

minustakin tämä ketju on mennyt aika erikoiseksi eikä oikein argumentit vakuuta. Mitään kovin hdelmällistä ei tässä ketjussa olla vielä esitetty yhteistyön parantamiseksi.



Minulle tuli sellainen mieleen, että ap kun on vielä epäpätevä ja uusi opettaja luokassa niin lastenkoti ei ole vielä saanut luottamuksellista suhdetta häneen?



Mikä ei tietenkää lisäänny kun ap kertoo täällä sitten vielä asiasta, aika erikoista vaitiolovelvolliselta.

Mitä ihmettä opettaja tekee sillä tiedolla, kenellä on HIV? Ei yhtikäs mitään. Eri asia on, jos lapsella on AIDS, mutta HIV-positiivisuus ei ole mikään opettajan asia.

Mitä noihin tarttuviin tauteihin tulee, niin totta vie pitäisi opettajan tietää niistä. Harva se päivä paikkaillaan oppilaita, kun tulee haavoja, asfaltti-ihottumaa tai muuta veristä vaivaa.

Eivätkä heidän vanhemmat tiedä, että luokassa on tuollainen lapsi.

vaitiolovelvollisuudesta huolimatta. Mutta kai lastenkodissa sitten on ajateltu, ettei kyse ole sellaisesta...



Näin siis minusta, ihan varma en ole.

Lapset saapuu kouluun mihin aikaan sattuu, kun niitä ei herätetä lukujärjestyksen mukaisesti kouluun, läksyjä on jatkuvasti tekemättä, kirjat ja muut kamppeet lapsella kotona ym. Eivät siis valvo yhtään, mitä ne lapset siellä tekee.



Lisäksi raivostuttaa, etteivät ilmoita juuri koskaan lapsia sairaiksi, vaan aina saa soitella perään ja ihmetellä, ovatko kipeenä vai eksyneet matkalla.



Tuo salassapitomeininki on myös täysin käsittämätöntä. Mielestäni on aivan käsittämätöntä, etteivät kerro oleellisia asioita, jotka vaikuttavat jopa toisten lasten tai opettajan turvallisuuteen.



Minulla oli kerran lastenkodista yksi lapsi, jonka suurin ongelma oli varastelu. Hän oli siis kleptomaani. Luokasta hävisi tavaroita, oppilailta hävisi tavaroita, mutta en millään saanut selville, kuka oli kaiken takana. Sattui ikäviä tilanteita, kun mm. muutama oppilas jäi iltapäivällä useiksi tunneiksi ulos, kun heidän kotiavaimensa hävisivät päivän aikana. Mitään vakavampaa ei tapahtunut, mutta olisin osannut heti yhdistää varastelut tähän kyseiseen jannuun, jos minulle olisi vaivauduttu kertomaan asiasta.

Opettajahan on vastuussa koko luokasta. Täytyyhän hänen pystyä ennakoimaan lähes väistämättömiä tilanteita, joita varmasti ilmenee tuollaisen lääkityksen lopettamisen jälkeen. Minunkin lapseni luokassa on hermostuneen oloinen lapsi, joka on lastenkodista. Tietääköhän opettaja tästä lapsesta kaiken...

Vaitiolovelvollisuuden vuoksi nääs. Ja meillä on 500 oppilasta, heistä useampi huostaanotettu, niin mistä hitosta mä voin tietää kenen asioista opehuoneeseen soittava sosiaalitäti puhuu. Ja on opettajillakin vaitiolovelvollisuus ja myös ennenstään tieto siitä, ketkä oppilaista ovat huostaanotettuja. Mutta siis puhelimessä ei voi keskustella. Ja silti soittelevat, plääh.

Kymmenenvuotisen urani aikana ainoastaan yksi hoitaja on pununut avoimesti asioista. Yhteistyö on todella vaikeaa, jos kumpikin osapuoli ei ole avoin. Kyse on kuitenkin lapsen edusta, jota myös opettaja pyrkii viemään eteenpäin. Miten voi ottaa huomioon lapsen erityistarpeita, jos niistä ei kerrota?



Sähköpostitse muuten ei saa opettajakaan keskustella oppilaiden asioista nimillä tai niin, että oppilas on tunnistettavissa. Meillä Helsingissä on yleistynyt käytäntö, että puhumme vain " yhteisestä tapauksesta" , jos joudumme selvittämään opettajien tai esim. psykologin kanssa sähköpostitse jonkun lapsen asioita. Mutta kyllä puhelimessa saa lapsen nimen mainita.

Menee kyllä ihan yli tuollainen salassapitomeininki. Onko tuo enää lapsen etu?

henkilötietolaki, julkisuuslaki ja salassapidettävät asiat ovat sellainen soppa, ettei tottakaan. Uusi lastensuojelulaki tuonee tähän joitakin muutoksia, kun opettajista tulee oleennainen osa lastensuojelutyötä

mutta liittyy opettajan oikeuksiin saada tietoa oppilaistaan: Minulle äidinkielen opettajana tuottavat lastenkotilasten hoidon salailun lisäksi ongelmia erilaiset oppimishäiriöt ja diagnoosit, joista tieto menee ala-asteelta yläasteelle (jossa opetan) tultaessa vain erityisopettajalle. Minulle ei siis valmiiksi kerrota, että esim. Janilla 7 B-luokalla on lukivaikeutta, dysfasiaa ¿ saati sosiaalisia tai emotionaalisia vaikeuksia. Ei toki, saan havoinnoida kaiken itse, vaikka tieto löytyisi jopa omalta työpaikalta. Enpä tiedä onko tämä salassapito nyt sitten oppilaan edun mukaista... Tokihan nuo vaikeudet ajan myötä huomaan, mutta ilman suurta selvittelyä en voi tietää, johtuvatko oppilaan oppimisen ongelmat murrosiästä, kotiongelmista, motivaation puutteesta vai jostakin muusta.

Kyllä tuo on iso ongelma myöskin. Jopa yhtenäisessä peruskoulussa ihmetellään yläkoulun puolelle siirtyvien oppilaiden kanssa viikkotolkulla, missä mättää, kunnes jostain mutkan kautta selviää esim. ettei lapsi ole puhunut kouluun tullessaan ollenkaan tai on vielä edellisvuonna ollut kokonaan kotiopetuksessa pahojen käytösongelmien vuoksi.

Miten opettaja olisit tiedolla etukäteen tehnyt? Eikö se olisi sotinut lapsen tasa-arvoisuuden ja ihmisoikeuksia vastaan? Et ole opettajana velvollinen kuin turvaamaan laadukkaan opetuksen.



Jos lapsi tai nuori ei kykene työskentelemään resurssien puitteissa, tulee sinun asioida huoltajien kanssa (tässä tapauksessa viranomaistahon) ja esimiehesi. Lapsi tulee mahdollisesti siirtää opiskelemaan ryhmään jossa häntä varten voidaan satsata enemmän.



Itse olen vaitiolovelvollisuudesta sitä mieltä, että et olisi saanut täältä tähän asiaan hakea tukea, sinulla täytyy olla työssäsi esimies tai työnohjaus tai muuta tukea kuin av.



Ps. itsekin erään lääkkeen lopettettuani en kertonut siitä kenellekään, ja se on minun ihmisoikeuteni. Tiesithän, että lääkkeistä pidetään taukoja, niitä muutetaan jne. mutta näistä asioista ei luonnollisestikaan ole tarvetta kertoa ja raportoida, ethän opettajana ole terveydenhoidon asiantuntija.

Tottakai se opettaja olisi pystynyt ennakoimaan tilanteita eri tavalla, seuraamaan juuri tätä oppilasta tarkemmin ym. jos olisi tiennyt, että tilanne saattaa levitä käsiin.



On pikkasen eri asia, jos aikuinen ihminen on kertomatta lääkkeistään kuin alaikäinen, jolla on jo taustalla ongelmia lääkkeettömästä ajasta.



Mitä ap:n vaitiolovelvollisuuteen tulee, niin Suomi on niin iso maa, että noilla tiedoilla ei yhdistä millään asiaa oikeaan kaupunkiin saati oikeaan lapseen.

Opettajan velvollisuus on myös huolehtia siitä, että kaikki oppilaat ovat turvassa koulupäivän aikana. Jos jotain tapahtuu, on opettaja siitä vastuussa. Tietenkin opettaja tarvitsee tuollaisen tiedon, jotta voi järjestää ryhmät, parit ym. opetusjärjestelyt niin, että voi valvoa kriittistä oppilasta mahdollisimman hyvin

Todellakin pitäisi informoida opettajaa tuollaisen lääkityksen muuttamisesta, koska se vaikuttaa todennäköisesti lapsen käytökseen ja sitä kautta vaikuttaa koko ryhmään.

Kyllä menee sairaaksi, jos yksilön ihmisoikeuksien perusteella voidaan saattaa koko ryhmä vaaraan ja samalla opettajan työpaikka. Opettajahan voi saada varoituksen tai potkut, jos luokassa sattuu jotain vakavaa.

Vierailija:

Miten opettaja olisit tiedolla etukäteen tehnyt? Eikö se olisi sotinut lapsen tasa-arvoisuuden ja ihmisoikeuksia vastaan? Et ole opettajana velvollinen kuin turvaamaan laadukkaan opetuksen.

Jos lapsi tai nuori ei kykene työskentelemään resurssien puitteissa, tulee sinun asioida huoltajien kanssa (tässä tapauksessa viranomaistahon) ja esimiehesi. Lapsi tulee mahdollisesti siirtää opiskelemaan ryhmään jossa häntä varten voidaan satsata enemmän.

Itse olen vaitiolovelvollisuudesta sitä mieltä, että et olisi saanut täältä tähän asiaan hakea tukea, sinulla täytyy olla työssäsi esimies tai työnohjaus tai muuta tukea kuin av.

Ps. itsekin erään lääkkeen lopettettuani en kertonut siitä kenellekään, ja se on minun ihmisoikeuteni. Tiesithän, että lääkkeistä pidetään taukoja, niitä muutetaan jne. mutta näistä asioista ei luonnollisestikaan ole tarvetta kertoa ja raportoida, ethän opettajana ole terveydenhoidon asiantuntija.

Ihan todella hävytöntä koko muuta luokkaa kohtaan, ettei opettajalle anneta riittävästi tietoa oppilaan terveydentilasta. Vaikka opettaja ei terveydenhuollon ammattilainen olekaan, on hänen tiedettävä, mitä sairauksia oppilailla on, jotta voi järjestää opetuksen tarvittavalla tavalla.

Mitä ap olisit tehnyt toisin jos olisit tiennyt, että oppilaan lääkitys on lopetettu/katkolla/muutettu?



Oletko varma, että juuri se aiheutti oppilaan käytöksen?

Olet juuri valmistumassa, olet etukäteen tiennyt, että ryhmässä on erityistä tukea vaativa oppilas, eikö niin?



Olistko oikeasti voinut tehdä jotain toisin? Nyt on hyvä miettiä tulevaisuutta, oletko puhunut esimiehellesi ja hakenut tukea ryhmään?



Ja kyllä, lapsilla voi olla lääkityksiä, ikäviä kotioloja jne, opettajan on tärkeä niistä tietää, sitä en kiellä. Silti ap teki väärin kirjoittaessaan tänne.



t. työssä samassa koulussa (nro 14)