Alkoholistin kanssa lapsen tehneet

ap

Jos kaikki miettisivät hetken niin monella lapsella olisi asiat paremmin.

Tai viimeistä odottaessani hän alkoi olla aika pohjilla. Välillä hän pystyy tsemppaamaan ja olemaan kuukausiakin juomatta tai pysyy kohtuukäytössä, mutta niidenkin kuukausien aikana pelkään, että milloin tulee repsahdus. Nytkin pelkään, mutta mieheni tietää, että hän saa lähteä sitten kokonaan, jos yksikin repsahdus tulee. Kävin jo keväällä lastenvalvojan juttusilla eikä miehelläni ole mitään mahdollisuuksia saada lapsia. Aikaisemmin pelkäsin, että hän vie lapset itselleen, enkä uskaltanut tehdä asian eteen mitään.

Mutta meillä meni tilanne vielä pahemmaksi, mies alkoi vierottamaan itseään viinasta, huumeiden avulla!!



Tiesin kyllä seurustelun alussa, että mies on kova ottamaan viinaa, mutta hei, asumme pohjanmaalla, niinhän täällä kaikki ottavat...=) Se on niin vaikea sanoa missä kohdin se rajaa menee ja mies osasi kyllä aina antaa todella hyvän selityksen juomiselleen esim. rankka työviikko, kaverit yms...



Mä taisin osaltani vielä helpottaa miehen tilannetta, mä hoidin kodin, lapsen, kuskasin miestä ja hänen kavereitaan, enkä edes jaksanut riidellä aiheesta, koska siitä tuli pieni helv*** aina. Yritin kyllä monen monituista kertaa puhua miehelle ja hän kyllä osaltaan ymmärsi kantani...

Kuinkahan monta kertaa sain kuulla lupauksia, että enää tänään vain sitten mä jään kotiin...



Menetin tyystin kunnioitukseni miestäni kohtaan ja niin se rakkauskin kuihtui, vaikka viittä vuotta aikaisemmin olin ollit niin in love. Mutta yli vuoden sain keräillä voimia ja rohkeutta, että pystyin lähtemään suhteesta. Sen jälkeen mies etsi kaikki syyt, että vika oli minun , ei hänen...



Mun " paraneminen" alkoi heti erosta, mies veti siitä itsensä ihan pohjalle! Nyt vierotuksen ja linnan jälkeen alkaa toipumaan, olemme pitkälle pystyneet puhumaan noista asioista...

Vähän myöhään, mutta mitäpä emme tekisi lapsemme puolesta... Ei että palaisemme koskaan yhteen, vaan ainakin olemme väleissä...