Muistatko missä olit 20 vuotta sitten, kun tapahtui MIKKELIN PANTTIVANKI DRAAMA?
Itse kesälomalla mummolassa ja tuntui pelottavalle seurata tapahtumia uutisista.
Kommentit (23)
Myohemmin mentiin ihmettelemaan paikan paalle ja ottamaan valokuvia muistoksi.
kävin virittämässä tvistinarun pihalle, jos vaikka se roisto olisi juossut siitä ja olisi kompastunut ja mä olisin saanut sen kiinni ja minä olisin sankari.
edelleen kun mennään mikkelin ohi tapaus muistuu mieleen.
En tosiaankaan muista, missä olisin ollut. Ei järkyttänyt elämää, vaikka ehkä olen niitä kuvia katsellessa vähän ihmtellytkin.
senkin muistan...
Ja Palmen murhaajasta olin varma, että se tulee meidän kotiin! Silloinkin pelotti!
Taidan olla aika arkajalka!
Vasta laivamatkalla tullessa saimme tietää.
Ajomatkalla Mikkeliin kuuntelimme uutisista panttivankiauton etenemistä. Perille päästyä emme kuunnelleet radiota emmekä katsoneet telkkaria, joten emme tienneet, minne auto päätyi. Illalla kuulimme paukahduksen, mutta emme osanneet yhdistää sitä panttivankidraamaan ennen kuin vasta aamulla. Ajoimme räjähdyspaikan ohi kotimatkalla.
mutta tästä ei ole jäänyt mitään muistikuvaa, vaikka olinkin tuolloin jo 8-vuotias, eli olen kyllä varmasti kuullut siitä.
Ensimmäinen reissu etelään ilman vanhempia, ja hauskaa oli!
Hän käy varmaan edelleenkin jos on elossa kaiken maailman näkijöillä ja istunnoissa että saisi yhteyden poikaansa. Poikahan oli joku 20 v ja he asuivat Jakomäessä. Eikö se saanut alkunsa Jakomäestä? Oliko siinä sillä kaappaajalla pankkiryöstö Jakomäessä takana?
istuin koko illan nenä kiinni telkussa kun isä oli juuri saanut hälytyksen lähteä töihin. eli isää sieltä ruudusta etsin silloin kun räjähti..
Äitini kuuli kovan pamauksen ja nousi laittamaan ikkunaa kiinni sateen varalta. Jäi ihmettelemään kun sadetta ei tullutkaan...
Asuimme 3km torilta.
Olin luultavasti päiväunilla silloin.
Louise10:
Olin luultavasti päiväunilla silloin.
Illalla sitten istuskeltiin järven rannalla ja kuunneltiin kun helikopterit pörisivät poliisin jahdatessa kaappaajaa Lahden moottoritietä pitkin. Aamulla sitten kuultiin uutisista, että Mikkelissä oli räjähtänyt.
mieheni kanssa. Siellä ei ole sähköjä, joten kuuntelimme jännittyneinä tilanteen kehittymistä radiosta. Patterit oli aika huonot ja ravistelimme välillä radiota. Jännitimme tietysti tapahtumia, mutta varmaan vielä enemmän sitä, kestääkö patterit niin kauan, että tapahtuu jotain ratkaisuja. Kun auto sitten räjähti, muistan kuinka tukeuduimme toisiimme, halasimme ja olimme järkytyksestä pitkään ihan hiljaa.
Kaappari oli meidän " naapurin setä" ja hänen lapset olivat kavereitani. Olin silloin 10 -vuotias, " kaapparin" lapset olivat pari vuotta nuorempia. Mukava perhe, jonka isä teki epätoivoisen teon selvitäkseen veloistaan.
Äiti heräsi ja katseli ikkunasta savupilveä. Isä oli sivutoiminen talonmies asuintalossamme ja keräili ihmeissään palaneita setelinpaloja pihalta. Oltiin lähdössä aamulla ajamaan Ähtärin eläinpuistoon, ja matkalla uteliaina käytiin niin lähellä toria kuin päästiin.
Jännitin varmaan eskarin alkamista.