Lue keskustelun säännöt.
mies käy hermoon vauva-aikana :(
14.08.2006 |
Nykyään tuntuu siltä että mies ainoastaan ärsyttää minua. En haluaisi tuntea näin negatiivisesti rakasta puolisoa kohtaan, mutta... Vauva on 6kk, minä olen aika väsynyt ja miehestä ei juuri apua ole. Onko muillakin ollut tämmöistä vai onko meidän liitto vaan menossa kohti sitä-itseään?
Mies ei tee kotitöitä enää juuri ollenkaan, ei edes saa tavaroita paikoilleen. Ei enää koske pesukoneeseen, tiskikoneeseen, imuriin... aiemmin kykeni noihin kyllä. Muuttuko koti todellakin muutamassa kuukaudessa niin naisen valtakunnaksi että mies on aivan avoton? Jos joskus yrittää niin se on sitä mitämitämitämissämissä-kyselyä eli ei pysty itse mihinkään. Viikonlopunkin vaan tuijotti urheilua ja oli selvästi mustis kun jouduin imettämään/ruokkimaan/nukuttamaan/hoitamaan vauvaa. Kun vauva nukkuu niin mies on koko ajan kimpussa. Jos ei seksiä kinuamassa niin muuten vaan härnäämässä. Yritän joskus esim lukea kirjaa mutta se keskeyttää koko ajan. Tytön kanssa se pärjää mutta useimmiten joudun pyytämään sitä apua.
Muille sanoisin että JSSAP mutta nyt tämä tuntuu niin toivottomalta. Illat vielä menee mutta viikonloput tekee mut hulluksi.
Kommentit (6)
Onko kyseessä esikoisenne?
Itseänkikin ärsytti mies aivan suunnattomasti jossain vaiheessa lapsen ollessa puolen vuoden kieppeillä. En tiedä vaikuttiko asiaan jotkut hormonit tms. mutta minua yksinkertaisesti ärsytti KAIKKI mitä mies sanoi tai teki tai ei sanonut tai tehnyt ;) Lapsen kanssa touhusi tosi kivasti, mutta välillä itselläni tuli siinäkin tunne " anna mä teen" , kun mies esim. vaihtoi vaippaa tai syötti. Uskon, että myös väsymys vaikutti siihen, että ärsyyntymiskynnys oli NIIN matala.
Nyt lapsen ollessa 10 kk kaikki on muuttunut paaaljon paremmaksi. Mies osallistuu hienosti pojan hoitoon, ja heillä onkin todella ihana suhde. Kotihommat ovat edelleenkin enemmän minun kontollani, mutta se on ihan sovittu juttu (rakennamme taloa, mies paljon tontillla).
Tsemppiä kovasti sinulle! Keskustele miehesi kanssa, miltä sinusta tuntuu. Elämänne on muuttunut niin paljon, ettei ole ihmekään että joudutte hakemaan uudelleen omat paikat. Älä kuitenkaan anna periksi! Kyllä se suhde jossain vaiheessa paranee! Mutta ei ilman keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi syö jo kiinteitä? Jos näin on niin miehesi voisi antaa kiinteän ruuan, vaihtaa vaipat ja vaatteet, käydä vaunuilemassa...
Tintuu että sinun häiritsemisellä miehesi hakee huomiotasi. Teillä on kiinteä symbioosi vauvan kanssa ja miehesi tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Jos hän olisi enemmän mukana lapsenhoidossa se voisi auttaa häntä tajuamaan että silloin kun lasta hoidetaan, ei tosiaan ehdi oikein tekemään muuta ja näin hän huomaisi että tarvitset apua.
Kerro hänelle ettet jaksa kahta lasta vaan tarviset nyt rinnallesi MIEHEN joka osaa ottaa vastuuta kotitöissä.
Meillä mies myös aluksi ei muka osannut tehdä mitään, haki näin huomiota kun olin keskittynyt liiaksi vauvaan... nopeasti kuitenkin kun annoin vauvan myös hänen hoidettavakseen hän oppi missä on vauvan tavarat ja miten niitä käytetään =)
Mies teki kaikkea mitä minkin, minä tietysti ainoastaan imetin...
Keskustele miehesi kanssa asiasta. Tsemppiä!
Ja koita muistaa miksi lapsen olette alunperin tehneet... rakkaudesta toisiinne, eikö?
Mutta ei kuitenkaan osaa osallistua juuri mihinkään... jotenkin tuntuu että se vaan " vahtii" mua, en sen paremmin osaa kuvailla. Ymmärrän että se on jotenkin kateellinen tästä minun ja vauvan kiinteästä suhteesta mutta sitten se pilaa ne hyvätkin hetket sillä ihmeellisellä mökötyksellään. Ihan kun olis kaksi vauvaa talossa. t ap.
Lohdutti että muillakin on ollut samanlaista. Tänään ei ainakaan ole keskustelupäivä sillä typy heräsi 5:30 ja minun ärsyttämiseen ei paljon tarvita! ap
No ihanko heräsi lapsi puoli kuudelta??? :D Meillä heräs sillon koko pesue: minä, isukki, kaks alle 2- vuotiasta ja koiranpentu. Alko päivän hommat: pesin ikkunaa, puurot lapsille, kahvia, koira ulos, leikkiä.. Kohta lähetään tarhaan ja sit tuun kotio siivoon (kaupan kautta) ja iltavuoroon.
Löysää vähän ja anna olla!
Sopikaa ihan selkeesti mitä hommia teette? Sulle imurointi ja mulle pyykit, ruoka ja tiskit. Ruokitte vaikka vuorotellen tai se joka jaksaa lusikkaa nostaa.
Ja miehen siivoomisen tulokseen ei kannata puuttua. Miltä susta tuntuu jos mies arvostelee sun tapaa laittaa tiskit koneeseen?
Sulla on kuitenkin parisuhde, lapsi, terveys kaikilla, asunto.. NAUTI olostasi.
Sää et saa kirjaa luettua rauhassa moneen vuoteen, sitä vähemmän mitä isommaksi lapsesi kasvaa. Mutta mitä sitten? Nyt sulla on se lapsi jota olet varmaan toivonut saavasi?
Koitahan herätellä itsestäsi se nainen ja mene itse kinuamaan seksiä mieheltä! Seksin ei tartte olla pakkopullaa.
Jos haluat aikaa TÄYSIN itsellesi niin mene pois kotoa ja jätä mies ja lapsi keskenään. Tottakai mies kyselee missä mikin asia on jos siihen on mahdollisuus! Mutta jos mies hoitaa vaatteet vaikka niin kohta sinä kyselet missä mikin tavara on.. ;)
Älä tee kaikkea, et ole korvaamaton. Nauti nyt vaan kotona olemisestasi!! Älä kiukuttele siitä miten asiat mies on sotkenut.
Jos sun nyt tarttee olla täydellinen kotiäiti niin pidä ainakin reilusti vapaata ja lähde vaikka eläintarhaan tai muualle pois kotoa -ja pidä täysin siivousvapaa päivä. Huomenna kerkiät ja jaksat taas! Selvästi sulla on nyt tullu raja vastaan, et siivoa mitään. Ainakaan kaikkea..
paitsi että meillä mies olis vaan koko ajan lähtemässä millon mihinkin että vaan pääsee pois kotoa, siis yksinään. Oon päätelly ja mieskin on nyt sanonut kun vuosi vauva-aikaa takana että lapsen syntymä on ollut pahin kriisi meidän suhteessa. Mutta nyt jotenkin jos oikein positiivisesti ajattelee niin tasaantumaan päin. Arki helpottaa. Lapsi siis 1-vuotta.
Keskity positiivisiin asioihin.
Anna ajan kulua vielä.
Juttele miehelle, kerro mitä ajattelet.