kertokaa -70 luvulla eläneet, minkälaista silloin oli.

lämmintä. Telkkarista tuli lauantaitanssit, jotka vanhempien piti aina nähdä. Toisilla lapsilla roikkui avaimet kaulussa sellaisessa metallinarussa ja ne oli tosi hienot. Olin kateellinen, itselläni taisi olla vain joku villalanka :).

Muutama juttu vielä tuli mieleeni näiden lapsuutta tihkuvien muistojen jatkoksi. Teinarit eli teinikalenterit olivat tytöillä ihan must juttu, Lee Cooperit olivat jossain vaiheessa tosi pop, niillä oli jotain farkkukiertueitakin ympäri Suomea. Kioskeissa myytiin muistaakseni joa syksy ilmestyvää lauluvihkosta, jossa aukeamalla oli toisella puolella vaiks Virve Rostin mustavalkoinen kuva ja Charlie Brownin sanat, harmittaa ikuisesti et olen ne pois heittänyt!.

Sit kouluissa sai hakea kenkä-avustusta, ja se oli ihan julkinen juttu.

En voi olla kans ajattelematta että elämä oli silloin pienenpää, onnellisempaa ja turvallisempaa...

Meillä oli karseen värisen keittiön kaapit (tumman, myrkyn vihreet), hirveet huoneiden ovet (kirkkaan oranssit) huoneiden seinät oli keltaisia ja tumman liloja. Verhot oli samanlaisia kuin nykyisin eli Marimekon unikkoo ja muita sellasia. Värit oli vaan ehkä tummemmat ja synkemmät :-) Iskä poltti röökiä missä vaan sisällä (80-luvulla äiti pakotti sen polttamaan liesituulettimen alla tai ulkona). Autoissa ei ollu turvavöitä ja mutsi lensi lentokoneella synnyttämään mut Helsinkiin täältä pohjoisesta edellisenä päivänä, kun seuraavana päivänä synnytys käynnistettiin. Ei tulis kait kuuloon enää nykysin, eikä tarttekaan, kun täälläkin on kunnon sairaaloita.. Mutsilla oli ihan hirveet myrkyn vihreet, melkein koko naaman kokoset silmälasit! Telkkari oli ihan väritelkkari, paitsi mummolassa oli mustavalkonen vielä 80-luvun alussakin. Mutsi ompeli aika paljon ite meiän vaatteita, jopa toppavaatteet. Meillä oli jostain ihan oikeesta elukasta tehdyt häntähatut.. Enpä oo moisiaa nähny muutamaan vuoteen.. Selkään ei saatu ikinä. Syöpää sairastavat hoidettiin pääsääntösesti Helsingissä, ainakin 70-luvun alussa.

Meilläkin oli sellanen sini-oranssi (vai sini-keltainen?) mansardikattoinen teltta!

ostettiin kunnon pötköinä ja siitä veistettiin kunnon siivuja veitsellä leivälle. Ja mitä meillä oli ennen punaista Floraa?? :-)

aitoa kettua, josta olin erittäin ylpeä ja pidin sitä säällä kuin säällä ja sen näköinen se olikin ;)

-tupakkia meilläkin poltettiin sisällä (isä ja vieraat)

-Baccara(vai mitenköhän se kirjoitettiin)soi mankassa ja laulettiin kaverin kans hyppynaruun

-kaupat meni kiinni viikolla 5 ja lauantaina yheltä, sunnuntaina tietty kiinni

-vanhemmat tosiaan oli aina oikeassa ja eivät osallistuneet lasten leikkeihin eikä harrastuksiin (ei ainakaan meillä)

-kasvikset tarkoitti kurkkua, tomaattia, kaalta ja porkkanaa

-aamusin äiti keitti kattilassa rullat päähän

-kakkumaskara

-lapikkaat

-autoissa ei ollu turvavöitä, turvaistumista nyt puhumattakaan

-mulla oli sellaset isot pöllösilmälasit, jotka ovat olleet kyllä muotia sen jälkeenkin, yöks

Siihen jauhetaan lehmän utareita. Ilmankos se on saman väristäkin. Yäk! Ja sitä syötiin ennen. Nyt en kyllä suuhuni laita.

Mä olin se joka tosiaankin kulki toisten vanhoissa vaatteissa. Yleensä ne oli serkkujen. Joskus odotin, että voi kun saisin sen serkun merimiesmekon. Mutta en mä saanut sitä koskaan. Ne ompeli siihen helmaan uusia raitoja nauhoista ja se meni sillä pitkään. Taisivat lopuksi laittaa sen itselleen säästöön.



Elämä oli silloin ihanan yksinkertaista ja jossain määrin huoletonta.



Armi Aavikko valittiin miss suomeksi -77. Mä menin sinä vuonna kouluun ja Armi on eka missi jonka muistan.

Jotain: Aterix-limsa. Jippo-lehti, jossa oli puuhasivuja. Retu-kengät ja Hai-saappaat. Paksusankaiset silmälasit. Elvis kuoli, äitikin itki. ATK-tunnilla koulussa talletettiin tietoja C-kasetille. Pikkuveli syntyi, muoviset vaippaliinat ja sideharsosta taitellut vaipat. Kotona ei ollut suihkua eikä kylpyammetta, kerran viikossa käytiin saunassa ja silloin vaihdettiin alushousutkin. Saatiin väri-TV, joka oli suuri ihmetys. Perhe on pahin ja Peyton Place. Viisikko, Salaisuus, ja SOS-kirjasarjat.

Mustavalkoinen telkkari, Abba, ei paljon leluja, lasten ulkoleikit, käytiin kylässä ilman etukäteen ilmoittamista, saatiin juhannuksena limukkakori ja se oli juhlaa, Alibi-lehden hirveät murhakuvat ja paksu Nykyposti-lehti, rakkain ystävä Minna, Safiiri ja Teräs-sarja telkkarista, mehutetrat, Avaruusasema Alfa ja Kapteeni Nemo.

tuli vielä mieleen tupakka-askia kopioiva karkkiaski, olivat siis jotain lakutupakoita - leikittiin, että poltettiin tupakkaa oikesti. Muistaako kukaan?



Fonzie ja Happy Days, Noppa ja ne käsinuket, Where' s the cat ja Neil H.

Charlien enkelit oli mun suosikki



Äiti teki itse maksalaatikkoa alusta asti, murusoossia, tillilihaa... jos kaurapuuroa jäi, se paistettiin ja syötiin kylmän maidon kanssa.



Koulun vessa oli ulkona. KAupungissa siis...



Lähiöt ja elementit.

itse olen vm -73 ja paljon on muistoja tullut mieleen näitä lukiessa. tässä vielä jotain:



lapsia ei todellakaan vahdittu niin kuin nykyisin. itse olen ollut 3-vuotiaana yksin helsinkiläisen lähiön kerrostalon pihalla leikkimässä ja niin siellä taisi olla kaikki muutkin talon lapset. jos tuli äidille asiaa niin huudettiin täysillä " äitii tuu ikkunaan täällä huutaa maijaa" ja samoin äidit huutelivat lapsia ikkunasta syömään.



talvivaatteet oli tosiaan sitä ensteksiä ja päässä oli häntähattu. kädessä oli päällekkäin kahdet äidin kutomat villalapaset ja lumi tarttui niihin kokkareiksi ja lopulta suli niin että lapaset oli ihan märät. toisilla lapsilla oli jalassa aidot jantuset ja kadehdin heitä aina, meillä oli vaan halpoja nahkasaapikkaita joissa jäätyi varpaat. äiti kutoi myös slipovereita ja niitä käytettiin poolopaitojen kanssa parempina vaatteina. kesällä päällä oli äidin ompelema hellemekko eli suora pötkylä jonka yläosaan oli tehty rypytys kumilangalla ja ohuet solmittavat henkselit. äidillä oli itselläänkin samanlainen mekko. talveksi äiti ompeli juhlamekot pieni talo preerialla-tyyliin ruudullisesta flanellista.



pikkusisko syntyi v. 76 ja hänelle käytiin ostamassa kukkura-nimisestä kaupasta pötkövaippoja jotka sidottiin muovisilla liinoilla kiinni. kukkurasta sai nuoltavia ostomerkkejä jotka kiinnitettiin vihkoseen ja täydellä vihkosella sai muistaakseni valokuvakansion. vaippojen hienompi versio oli t-vaippa jonka päälle puettiin punavalkoraidalliset pikkuhousut mutta siskolle ei niitä ostettu kun ne oli kalliita.



ihmiset olivat tosiaan poliittisesti valveutuneempia ja meidän talossa asui yksi kommuniperhe. he kävivät lomalla neuvostoliitossa ja toivat sieltä tuliaisiksi maatuskanuken ja se oli tosi hieno.



autona meillä oli warre ja sen kaksitahtimoottori putputti hassusti. meilläkin lapset matkusti ilman turvaistuimia takapenkillä ja siskon kanssa vielä kinattiin kumpi saa istua keskellä etupenkkien välissä olevan aukon kohdalla. väritelkkari tuli meille vasta v.82 enkä muista että naapurustossakaan olisi kovin yleinen ollut 70-luvulla. puhelimesta en muista koska se meille tuli, luultavasti on ollut jo lapsuusaikanani kun ei ole jäänyt sen kummemmin mieleen.

Ja se kesti luokkaa tunni pari! Voitteko kuvitella näinä YleX:n päivinä, puhumattakaan muista kanavista.

mutta perheen auto oli jo silloin Corolla (on muuten vieläkin :-))

Keittiökaapit oli ihan järkyn värisiä (kirkkaan keltaiset)... vaidettiin joskus 80-luvulla hieman pehmeämpiin sävyihin. TV oli mv tietysti.

Meillä oli keltainen pieni fiat, joka oli joku sporttimalli.

Keittiön kaapit oli oranssit.

Poliisit oli pahiksia.

Lapset oli ulkona myöhään, maattiin usein nurmikolla ja etittiin ufoja taivaalta.

Liikuttiin isoissa porukoissa (oma piha vastaan muiden pihojen porukat). Oli erikseen koti ja kouluvaatteet.

Meikattiin puolet luomesta vaaleanpunaisella ja puolet vaalean sinisellä. Äitillä oli piippirauta.

Slalom oli uutta ja hienoa. Partiossa kävin myös.

Tarhaan poljettiin itse parin kilsan matka. Kerran kun oltiin kaverin kanssa niin aikasin tarhalla, että tädit eivät vielä olleet tulleet töihin, karattiin sitten kukkia poimimaan, aikaa menikin ilmeisesti aika paljon, niin takaisin tultuamme jouduimme seisomaan nurkassa häpeämässä.

Sikaa peltattiin korteilla sukulaisten kanssa, kun olin niin pieni, enkä muuta osannut.

Espoossa tms. oli joku Radiokulma tai vastaavan niminen kauppa mistä isä osti kaikki elektroniikkavempeleensä.

Lapset sai joskus matkustaa auton takakontissa niin että hattuhylly oli pois paikaltaan.

Trip mehut oli niissä pyramidin muotoisissa tetroissa.

Ihania pieniä kauppoja oli joka puolella, missä kaikissa oikeat lihatiskit. Jauheliha jauhettiin siinä tiskillä lihan palasta ja käärittiin paperiin.

Kesällä oltiin kesäsiirtolassa (kessussa) ja uimakoulussa.

Bussissa oli pysähtymisnapit vain ikkunoiden yläpuolella sivuissa. Ajoin aina aamun ruuhkabussissa koulun pysäkin ohi, kun pienenä ihmisenä kesti kauan mennä kuskin tykö ja saada bussi pysähtymään. Isommat ei paljon vaivautuneet auttamaan. Takapenkillä istuivat aina kovimmat tyypit.

Muistaako muut pyhäkoulut, joita järjestettiin kerrostalojen harrastustiloissa? Saatiin hieno pahvinen kuva, jossa oli jeesus ja aina kun kävi sunnuntaina pyhäkoulussa sai lammastarran. Sit loppuvuodesta tai keväällä tai jouluna, en muista, laskettiin ne lampaat siitä jeesuksen kuvan ympäriltä ja ahkerin kävijä (eniten lampaita siis) palkittiin. Eikä nyt ole kysymys siitä, oliko uskovainen vai ei, kaikki talon kakarat kävi niissä.



Ulkona pelattiin kymmentä tikkua laudalta, Vinkkiä, " nelistä" ja maata.

Maata pelattiin niin, että piirrettiin iso ympyrä maahan, jaettiin se kahtia ja sit yritettiin osua toisella puolella olevaan pelaajaan tikulla.

Kun osui kaveriin mentiin keskiviivalle ja " otettiin kaverilta pala maata" , piirtämällä sillä tikulla niin iso pala, kun maahan nojaamatta saatiin. Se hävis, jonka maa oli ensin vallattu.



Mutsi otti parvekkeella aurinkoo foliolla päällystettyjen pahvinpalojen ympäröimänä.



Autona oli Vauxhall Viva... käytetty ja mummolassa oli uusi Wartburg.



Läheisen Keskikaljakuppilan omistajasetä oli tuttu ja siltä sai välillä karkkipussin... niitä hirveitä pihlajanmarja nameja.



Vaatteet eli muoti oli aika pitkälti samaa, kun nykyään... mitä ei kovinkaan moni tunnu huomaavan!

Kirjailut paidoissa ym, ruskea, vihreä, sinapin keltainen ja sametti materiaalina. Samanlaista kittanaa kun nykymuotikin.



BCR oli iiihana bändi.... muistaako joku yhtäkään niitten biisiä enään?



vm-68

Nosto

Nuorena avioparina sai pankista kodinperustamislainaa 2000 Mk 3 vuoden maksuajalla! Asuntolainaan piti olla omia säästöjä muistaakseni 30 %. Laina-aika 2-3 krt säästöaika, korko 5-7%. Aravan sai helommin kuin ns. Kovanrahan asuntolainan. Busseissa  ja lentokoneissa ihmiset tupakoivat takapenkillä, junissa oli joka toinen vaunu tupakkavaunu. Sukuloitiin ja kyläiltiin säännöllisesti.

Äitini teki itse vaatteita minulle ja pikkusiskolleni. Vuonna -77 sain ihan oikeat kaupasta ostetut Hatari -housut joita mainostettiin Suosikissa(kin). Sen ajan luokkakuvia katsellessa näkyy siististi, mutta varsin vaatimattomasti puettuja lapsia.

Pohjois-Suomen sukulaiset kävivät hakemassa voita ja sokeria Ruotsin puolelta kun oli siellä edullisempaa. Tullissa oli tarkat määrät mitä kukin sai tuoda mukanaan. Ruotsi tuntui silloin täysin erilaiselta ja rikkaalta yhteiskunnalta. Olihan niillä Abbakin.

Yhden vuoden ehdin käydä maksullista oppikoulua (jonne oli pääsykokeet), ennenkuin systeemi muuttui peruskouluksi.

Lasse Virenin voitto kaatumisesta huolimatta Munchenin olympialaisissa oli pitkään kansallinen puheenaihe. Formuloista ei tiedetty paljon muuta kuin ruotsalainen Ronnie Petterson.

Aika kultaa monia muistoja - yhteisöllisyys oli voimakasta mutta mitään erityisempää yksilöllisyyttä ei katsottu hyvällä. Neuvostoliitosta ei sopinut puhua mitään pahaa - itse asiassa Neuvostoliiton julkista kritisointia esitettiin kriminalisoitavaksi. Ajoneuvojen kansallisuustunnus SF tulkittiin ulkomailla Soviet Finland'iksi.

Kaduilla näki vielä aika paljon raajarikkoja ja varsinkin kepeillä liikkuvia sotainvalideja. Proteesit tulivat joskus myöhemmin.

Musiikki oli hyvää ja elokuvat erinomaisia. Ainakin nykytilanteeseen suhteutettuna. Tosi-TV:n ensiaskelia oli jonkin verran tarjolla, oma muistoni liittyy brittiläiseen Meripoika sarjaan joka kertoi Kuninkaallisen laivaston lentotukialuksen toiminnasta. Hyvin on sen ajan journalismin laatu kestänyt ajan hammasta. Hymy oli sen ajan hömppälehti, mutta yllätti aina elämän laitapuolen kulkijoista ja muista epäonnisista kertovilla jutuillaan.

Ankeampaa kuin 60-luvulla. johtuen siitä että 1973 alkoi ns öljykriisi joka aiheutti kaikenlaista harmia. autoilla ei saanut enää ajaa niin kovaa kuin kärrystä lähti, nopeusrajoitus oli 80 km/h kaikilla maa- ja moottoriteillä, katuvalot sammutettiin, asunnoissa ja julkisissa rakennuksissa sai olla max 17 astetta lämmintä ja kaikenlaista ylimääräistä veroa mätkittiin päälle. seurauksena oli ns pikkulama joka kesti 70-luvun loppuun asti joka aiheuti työttömyyttä varsinkin nuorisossa.

Kekkosen virkakautta jatkettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta, idänkauppa oli tärkeää koska se piti työllisyytä yllä mutta ei kehittänyt suomen teollisuutta mitenkään. Ruotsi oli suomalaisten toivemaa, siellä oli vaikka mitä. Laivaristeilyllä Tukholmaan pääsi suuren maailman tunnelmaan.

Nuoret olivat joko discohileitä, hämyjä, punkkareita tai diinareita. Se oli lähinnä luokkakysymys mikä tyyli hyväksyttiin kellekin ja mitä bändejä sai fanittaa. 70-luku oli viimeinen ns Finnhits-vuosikymmen jolloin kaikista ulkomaisista hiteistä tehtiin suomenkielinen käännös, lähinnä suuria ikäluokkia varten jotka eivät osanneet englantia.