kertokaa -70 luvulla eläneet, minkälaista silloin oli.

Minä olen katsonut vain vähän silloin tällöin ja minusta se on hauska:DD

mutta mulle on jäänyt mieleen se kun vanhemmat katsoo isosta ja hienosta väritelevisiostaan Onnenpäiviä ja niillä on hauskaa... ja minua suututttaa kun kukaan ei lue ääneen tekstejä, kun en kuulema kuitenkaan ymmärtäisi mitään.

Äitini oli yh, harvinaista silloiin. Noihin siirtoloihin sai koulusta jotain avustusta tms, meidän luokalta ei kukaan muu kuitenkaan sinne mennyt.



Jalallisista jogurttipurkeista tehtiin tuoleja nukkekotiin :)



Äiti teki paljon minulle vaatteita ja virkkasi ja neuloi.

Itsekin muistan nyt noi Carmen-lämpörullat ja rispiväri, johon piti sylkäistä =)

Mulla oli tummansinen tikkitakki ja myös häntälakki. Jossain vaiheessa sain sellaisen oranssin villakangastakin, jossa musta karvareunus. Että se takki oli ihana. Huopikkaat oli myös hyvät ja kovassa käytössä. Samoin lapikkaat oli in jossakin vaiheessa.

Meillä punaiset nahkasohvat, jossa sellainen laattakuviointi. Hiukan myöhemmin oranssikeltaiset kangassohvat ja kangas sellainen nyppyläinen.

Mutsilla tietty Marimekon verhot, kuviointi ruskea-oranssi (omisti ne vielä joku aika sitten, mutta ei näin retroaikaan enää =( ) Ja sit äidillä sellaiset kohokuvio-verhot, jonka kuvio sellaista sametti/plyysiä. Isän äidilla samanlaiset, mutta eri väriset.

Oranssi oli myös miesten vaatetuksessa ja se ruskea. Pitkät hiukset, pulisongit ja leveät lahkeet... Autona meillä Mini, myöhemmin Toyota Corolla. Mutsi järjesti Tupperware-kutsuja usein (myyjä kuulemma tuli valmiin pullataikinan kanssa ja teki pullat itse paikan päällä). Kauppias toi meillekin välillä ostokset kotiin ja äidin siskot oli piikomassa meillä päivisin.



Osaan muuten keittää hyvää pannukahvia edelleen...



t: vm 69

Isä söi välipalaksi ison siivun ruisleipää, paljon voita ja Hk-sinisestä pitkittäin leikattuja siivuja päälle. Yksi ei yleensä riittänyt. Lääkäri taisi kieltää jossain vaiheessa.

Tupakkaa poltettiin sisällä. Meillä oli lähes kaikki seinät valkoisia jostain kumman syystä. Parin vuoden välein sitten maalattiin koko kämppä uusiksi kun seinät ja katto oli ihan kellertäviä.

HKL:n siniset bussit oli ihan erinäköisiä, jotenkin pyöreämpiä. Talvella kaupungissakin auraustraktoreissa oli lumikettingit. Ne helisivät kivasti ja ajattelinkin iltaisin sängyssä että Joulupukki menee.

Kaikissa kerrostaloissa oli talonmiehet. Meidän talon päädyssä oli jätteenpolttouuni, minne roskat viskattiin. Pihalla oli myös hiililuukku, minne kuorma-auto toi hiiltä talven varalle. Kaukolämpö kun ei aina toiminut. Sähköt katkaistiin voimalaitokselta käsin aina ukkosen tullessa paljon herkemmin kuin nykyään.

Ja hänellä oli kamalat pulisongit. Minullakin oli tummanpunaiset huopikkaat ja inhosin niitä yli kaiken. Ne oli kamalan liukkaat ja kastuivat aina läpi. Olivat kyllä olleet jo aika monella serkulla. Leikkipuistoissa oli sellaisia isoja lautakeinuja, johon mahtui monta yhtäaikaa. Muistelen, että olisi ollut joku lastenvaatekauppa nimeltään JR-junior tai sinne päin.

ei voi ymmärtää edes miten oli mahdollista. molemmat vanhemmat oli töissä ja kokopäiväisesti mutta ruoka oli karmean näköistä ja karmean makuistakin, vaatteita tehtiin itse ja bensanloppumista sai jännittää ennen tilipäivää. leluja sai jouluna, synttärinä jotain pienempää.



muistan juu tuon ketunhäntälakin (mulla oli aitokarvainen mutta serkun vanha) ja sukkahousut kutitti, ne oli jo pienet mutta piti jalkaan saada, iskä sylkäisi sormiin ja nyki niitä ylöspäin kun en itse enää sormivoimilla jaksanut. uusia suksia en ole saanut (tänäpäivänäkään, heh), kaikki serkkujen tms vanhoja. uuden fillarin sain 13-vuotiaana, sitä ennen olin ajellut (luokkakavereiden riemuksi) milloin milläkin ritsalla.



ei nykyään ole noin köyhää kahden työssäkäyvän taloudessa, ei voi olla!!



nyt hemmottelen lapsiani leluilla ja vaatteilla vaikka vanhat möröt mielessäni vakuuttavat sen olevan syntiä ja turmiollista!

mutta eniten kiukutti kurikset, jotka oli sellasta jäykkää materaalia. Kurikset piti olla melkein aina talvellakin, mutta äiti yritti myydä niiden käytön sillä, että kurikset jalassa pääsi pyllymäessä kovempaa. Haalarit oli ensteksiä (se kesti!) ja ne häntähatut oli kaikilla.



Oltiin aika köyhiä. Vaarin kaverit kävi bingossa ja voitti välillä jotain pieniä leluja ja toi ne sitten pihan pikkulikalle. Mulla oli muutama kirja ja nukke ja vihdoin sain (äidin himoitseman) Lundbyn nukkekodin.



Asuttiin vuokralla ja mun huoneen tapetit oli aluksi sellasta isoa, pelottavaa kukkakuviota, väreinä myrkynvihreä ja tummanruskea. Näin niistä tapeteista painajaisia ja ne onneksi sitten vaihdettiin. Vanhemmat nukkui olkkarissa.



Yläkerrassa asui humppuja ja välillä joku humppu oli nukahtanut rappuun. Äiti sanoi, ettei niitä tarvitse pelätä.



Sain käydä itse alakiskalla namiostoksilla. Ostin ison pussin namia ja loput pistin säästöön. Säästin sellaiseen apinaan, mutta rahat riittivät vain Smurffiin. Lopulta äiti heltyi ja osti sen apinankin.



Kesälomalla tehtiin aina telttareissu. Teltta oli se sama sinioranssi kuin kaikilla muillakin ja isillä autona Datsun. Mökillä oltiin myös paljon, myös talvella. Isä aurasi jäälle luistinradan, mutta ei siinä voinut luistella, kun se oli sellaista röpöä. Jäällä käytiin kyllä luistelemassa ja kaulassa oli äidin neuloma, maahan asti ulottuva kaulahuivi. Ja päässä toki se hieno häntähattu.



Nämä muistot siis 70-80-luvun taitteesta eräästä Helsingin lähiöstä.

jotka sisälle tullessa riisuttiin ja luokkakaveri oli siis tunneilla pelkissä sukkahousuissa.



Mies muisteleekin, ettei lapsena alkanut jotain poikaa, kun se oli semmonen sukkahoususankari.

Pitkät automatkat meni hyvin, sai maata vaikka hattuhyllyllä. Mitään turvavöitä ei ollut.



Isälle piti käydä ostamassa malporoo (maksoi 4, 95 mk) sellaisesta kaljabaarista, mihin en nyt omaa lastani uskaltais viedä, vaikka olisin itse mukana, mut silloin ihmiset oli kiltimpiä, sain usein baarin pitäjältä tikkarin.



Einesmaksalaatikko ja lihikset lämmitettiin vesihöyryssä.



Lapsia ja siis leikkikavereita oli AINA. Kaikki leikki yhdessä, pienet ja isot. Toisista pidettiin huolta.

Muistan hyvin kun maitoa ruvettiin myymään muovipusseissa. Sitä ennen Tampereellakin mentiin maitokannun kanssa kauppaan.



Meillä tavallisin ruoka oli perunoita ja soosia, jossa ei ollut sattumia. Seuraavalla aterialla oli siinä soosissa lämmitettyjä perunoita. Samanlaista ruokaa on ollut mieheni kotona.



Äiti leipoi pullat ja leivät itse. Äiti teki myös kaikki meidän lasten vaatteet päällysvaatteita ja farkkuja myöten. Ensimmäiset kaupan farkut sain joskus 70-luvun loppupuolella, nekin käytettynä ja jo muodista pois jääneenä.



Kaupasta sai pennin karkkeja. Tuplaa ja DaCapoa myytiin jo silloin. Kioskilla irtokarkit oli ikkunassa rivissä, ja siitä sitten osoiteltiin myyjälle mitä otetaan.



Mix-kiisselijauhepaketeista sai kaakelitarroja.



Perjantaina saunan jälkeen lapset joivat kukin 1/3 litran limsapullollisen. Pikkuveli ei tykännyt hiilihaposta ja joi aina Step-limsaa, joka oli hiilihapotonta. Vanhemmat joivat saunan jälkeen aina kirkasta.

Jacky-jogurtti oli se hauskin, kun se oli kerrosjogurttia ja se oli jalallisissa pikareissa.

Kaupoissa oli hauskoja kampanjoita tyyliin: ostosten ylittäessä 50 mk sai lasin tai lusikan. Näitä on vielälin koko kalustoja vanhemmissa perheissä. Ja juomalasit olivatkin yleensä vanhoja sinappipakkauksia. Se oli varmaan myyntikikka. kotonani on vieläkin 2,5 dl " kolpakko" , jossa oli Meiran sinappia. Turun sinapissa oli kuitenkin tyylikkäimmät lasit. Niin ja Viola-sulatejuusto oli vihreässä lasissa.

Sitten oli se Kivisten ja Sorasten logolla varustettu Rymd-juomajauhe. Ihan hirveän makuista, mutta kun siinä oli kerran " maailmanmerkki" , sitä piti juoda. Poistivat vähin äänin markkinoilta kun aiheuttaa kuulemma syöpää...

Paljonhan se lasten maailma näyttää peilautuvan ruokien kautta.

Fiiliksistä muistan sen hirveän neuvostoliiton pelon. Muistan ne ahdistavat ryssä-leffat ja kotimaisen osoittelevan propagandan. Pelkäsin ihan oikeasti, että ryssät tulevat ja valtaavat suomen.

Pääsin töiden puolesta kiertämään maailmaa ja tienasin rahaa.



Olin tosiaankin silloin 15 v.

Joskus 70-luvun loppupuolella lähes kaikilla yläasteikäisillä tytöillä oli pitkät villakangastakit.



Meidän koulu oli 70-luvun alussa niin tupaten täynnä, että sitä käytiin vuorolukua: eli osa oppilaista oli aamu- ja osa iltavuorossa. Ihan 70-luvun alussa taidettiin koulua käydä lauantainakin (oli myös yleinen työpäivä).



Meillä oli kaikissa huoneissa kokolattiamatot. No, ei vissiin sentään kylppärissä eikä keittiössä :-) Sellaista ohutta huopaa. Olkkarissa oli fiinimpi, paksu kokolattiamatto, muistaakseni keltainen :-)))

Vierailija:

Televisiokanavia oli muistaakseni kaksi, ainakin 70-luvun loppupuolella, osan ajasta toiselta kanavalta tuli mainostelevision ohjelmaa eli mtv:llä ei ollut omaa kanavaa.

Musiikki lehtiä haettiin akateemisesta, Melody makeria, ja New musical expressiä, niitä myytiin lasin takaa. Mini hameet oli tosi lyhyitä, ja talvella oltiin aina jäässä. Kaupungin nuoriso kerhossa poltti kaikki lapset tupakkaa, kun mitään ikärajaa ostamiseen ei ollut. Kovikset joi viikonloppuisin lonkeroa, joka oli silloin paremman makusta. Ekat pussilakanat tuli. Kotibileitä oli joka viikonloppu, ja Beaversista ja Micmacista ostettiin kaikki vaatteet. Rapidoilla kirjoitettiin koulutuntisin päiväkirjoja, ja kouluissa oli aika hyvä rauha. Elämä tuntu turvalliselta, ja kesätöitä sai tosi helposti.

kasarihevi oli 80-luvulla, sitähän se nimikin tarkoittaa.

Bay City Rollersia. Vaatteetkin sitten sen mukaisia; farkkujen lahkeissa skottiruutua ja kaulat samaa ruutua ;)

Käytiin pientä kyläkoulua ja harrastuksina oli liikuntakerho ja tyttökerho, kerättiin tarroja ja postimerkkejä. Telkkarista katottiin Pätkistä ja Charlien enkeleitä. Kirjastoautolta lainattiin Neiti Etsiviä ja Viisikkoja. Kotiruoka oli yleensä perunoita ja jauhelihakastiketta, muusia ja nakkeja tai jotain keittoja. Sunnuntaisin oli tosiaan usein kanaa ja riisiä. Jälkkäriksi riisipuuroa ja soppaa.



Kaikkien kotona oli yleensä kissa tai koiria ja useimpien kotona lehmiä, äidit olivat pääsääntöisesti kotona. Mulla oli oma lammas! Kesällä me lapset kuljettiin ympäri kylää aamusta iltaan, käytiin uimassa ja kyläkaupasta ostamassa merkkareita tai neekerinpusuja. Lauantaisin sai limsaa ja juhannukseksi ostettiin kokonainen limsakori.



Elämä oli yksinkertaista ja pienet ilot todella suuria. En silti sano, että silloin kaikki paremmin, mutta ehkä 70-luvulta kaipaa kuitenkin jotain...

vaan siteet olivat kauheita paksuja sideharsoputken sisällä olevia vanumakkaroita, jotka kiinnitettiin siteen päistä erityiseen sidevyöhön. Nämä tietysti falskasivat joka suuntaan ja sitten piti taas liotella verisiä alusvaatteita ja lakanoita :( Muistan, että siskoni joskus osti omilla rahoillaan kuitukankaasta tehtyjä kertakäyttöalushousuja kuukautispäiviä varten! Vasta joskus 1975 tuli teippisiteitä markkinoille.



Maustetut jogurtit tulivat kauppoihin 60-70-luvun vaihteessa. Ananasjogurtti oli lemppariani, kahvijogurtista en tykännyt.



Vaatteet olivat ihan kauheita. Abban Waterloo-vermeet eivät silloin tuntuneet yhtään omituisilta :) Vaatteita ei ollut kovin paljoa eikä olisi tullut kuuloonkaan, että joka päivä olisi vaatteita vaihdettu. Alushousut sentään sai vaihtaa, mutta puseroa kyllä piti pari päivää pitää. Kaikessa säästettiin muutenkin, esimerkiksi kaupan leipien muovipussit pestiin ja kuivattiin moneen kertaan!



Koulun vieressä olevassa kaupassa nousi nallekarkkien hinta radikaalisti pennistä puoleentoista penniin! Kahdella pennillä sai yhden, mutta kolmella pennillä sai kaksi! Tällä huikealla hinnankorotuksella oli kauppiaan taloudelle ilmeisesti ratkaiseva merkitys!



Forum oli yksikerroksinen ruma ostoskeskus. Ajatar oli " auki joka ilta kello kahdeksaan" , useimmat kaupat menivät kiinni jo paljon aikaisemmin.



Telkkarissa mainostettiin näyttävästi, kuinka kätevää on maksaa laskut pankki/postisiirrolla. Allekirjoitettu pankkisiirtolomake laitettiin palautuskuoreen, joka jätettiin sitten pankin palvelupisteeseen. Näin alkoivat henkilökuntasäästöt! Pankkikorteista ei ollut tietoakaan. Käteistä rahaa pystyi kuitenkin kätevästi korvaaman shekillä maksaen. Olenkin itse asiassa odottanut, että mainosmuisteloissa tulisi " Nytpä tahdon olla mä suuri pankinjohtaja. Siinä meni jäsenmaksu ja - ohhoh - aika suuri ostoslasku. Käteistäkin tarvitaan, shekki selväks' siitä vaan."



Kokonainen kana oli meilläkin aika usein uunissa. Lintu käytetiin tarkasti hyväksi. Kuusihenkinen perheemme söi yhdestä kanasta aina kaksi ateriaa. Luista keitettiin liemi ja seuraavana päivänä syötiin sitten kanakeittoa!.



Eineksiä oli harvoin, lähinnä makaronilaatikkoa ja kaalikääryleitä. Painekattila oli äidilläni ahkerasti käytössä, sillä keitettiin niin liha- kuin hernekeittoakin säännöllisesti. Muutenkin syötiin paljon keittoja, meillä lähinnä siskonmakkarakeittoa ja kesäkeittoa.