kertokaa -70 luvulla eläneet, minkälaista silloin oli.

laatikoita. Se oli tosin vasta 80-luvulla.



Puhelimia oli yksi ja se oli keskellä olohuonetta.



Telkkarista tuli keskellä päivää Noppa, se oli tosi hyvä. Illemmalla tuli Pikku Kakkonen ja lauantaisin Rosvo Rudolf.



Jos vanhemmat meni illanviettoon naapuriin, ne jätti puhelinlinjan auki ja kuunteli välillä luurista, josko kotona ollaan hereillä - puhelinlaskut oli silloin ihan mitättömiä.

Paljon oli tuttuja juttuja lämpimistä voileivistä rymd-mehuun ja lasisen jaffapullon sormiin viiltoja aiheuttavaan korkkiin. Samoin mökki- ja telttaretket autolla ympäri Suomen. Veneellä käytiin " pitkässä reissussa" yhdessä muiden pursiseuralaisten kanssa.



Kotiin tuli ensimmäinen " Tennis tv-peli" , se ruudussa edestakaisin heiluva maila jolla pompoteltiin palloa sivulta toiselle. Grafiikka hiukan eri tasoa kuin nykyisin...



Sukset oli tehty puusta, lasikuituiset olivat juuri tuloillaan. Ja niillä suksilla toden totta hiihdettiin - ei pelkästään pakon edessä koulussa vaan myös vapaa-ajalla kavereiden kanssa ihan huvikseen.



Minä ajelin violetin värisellä Nopsalla, äiti sen sijaan klassisella Jopolla, jonka tarakalla sain monen monta kertaa kyydin kouluun.

ja joka paikassa poltettiin tupakkaa

ihan tavallisilla perheillä, kuten meillä, oli varaa kesämökkiinkin. Moniko nuori tavallinen palkansaajaperhe nykyään voi ostaa asunnon ja auton lisäksi mökin, siis silloin kun lapset ovat vielä pieniä?



Meidän perheessä oli lapset yksityisellä hoidossakin ennenkuin mentiin kouluun, monellako olisi varaa siihen nykyään?



Monella naapurilla oli kotona päivisin joku ihan taloudenhoitaja siivoamassa ja laittamassa ruokaa ja katsomassa lasten perään koulun jälkeen ennenkuin vanhemmat tuli töistä. Meillä ei ollut, mutta mun parhaan kaverin kotona oli, vaikka vanhemmat ihan perusduuneissa.



Kateeksi käy moista elintasoa.

eka astianpesukone v. 80.



Kesälomat oltiin pihalla muiden talon lasten kanssa, pelattiin kirkkistä, purkkista, 10 tikkua laudalla. Keväällä lumien sulettua hypittiin hyppynarua ja twistiä. Talvella leikittiin pakkasilla pommarissa mm. missikisoja. Kiiltisikoita vaihdettiin rappukäytävässä, kiiltisokoiden säilytysvälineissä vallitsi trendit. Välillä konvehtirasia, muovitaskut tai Aku Ankan sivut taitettuina.



Kotona syötiin ryynimakkaraa, ruskeaa kastiketta ja perunoita sekä laatikoita. Myös vellit olivat yleisiä. Viikonloppuna karjalanpaistia, josta jätimme siskon kanssa lihat syömättä ja söimme pelkkää perunaa ja lientä. Kanaa ei ollut koskaan. N. v. 80 isä rupesi tekemään pizzaa perjantain saunaillan jälkeen.



Vanhemmat kävivät tanssimassa ravintolassa ja meille tuli pari vuotta vanhempi serkku yökylään lapsenvahdiksi (olin n. 7-8). Kymmenenvuotiaana ei tarvittu lapsenlikkoja, vaan oltiin ihan itseksemme vanhempien tanssireissujen aikana. Ravintolat menivät kiinni yhden aikoihin.



Meilläkin poltetiin sisällä, äiti lopetti 70-luvun lopulla ja pakotti isän parvekkeelle tupakalle. Äiti leipoi monta kertaa viikossa ja leivonnaisten tuoksu odotti rappukäytävässä, kun tulin koulusta. Pakastin hankittiin joskus 70-luvun lopulla. Alakerran kellarikomerossa säilytettiin hillot ja perunat. Pelotti mennä sinne yksin hakemaan perunoita.



Meille hankittiin stereoamankka 70-luvun lopulla. Sillä pystyi äänittämään puhetta. Pihan kaverit tulivat meille laulamaan ja höpöttelemään ja sitten kuunneltiin äänityksiä. Eka oma kasetti oli Baccaran Yes sir I can boogie, Armi ja Danny olivat myös kovia.



Telkkarista katsoin Charlien enkeleitä, Miljoonan dollarin miestä, Viisikkoa, Onnen päiviä, Angelika-elokuvia ym. Ohjelmat loppuivat viikonloppuisin yhdentoista aikoihin illalla, viikolla aikaisemminkin.

Meillä oli ruskeat vakosamettisohvat ja keittiön pöytä oli kirkkaanpunainen. Pikkuveljellä oli muovinen vaippaliina ja siellä sisällä vaippa, olivat ns. kertakäyttövaippoja. Pillimehut olivat pyramidin muotoisia.

tupakkaa,samoin junissa ja busseissa. Vaikea kuvitella nyt. Räikeät sohvat,meillä oli myrkynvihreät.

Naapuruston ensimmäinen puhelin tuli meille vuonna 1972. Tämän jälkeen naapurit antoivat meidän numeron sitä tarvitseville ja kävivät meillä soittamassa, jos tarvitsivat. Pian useimmat muutkin naapurit hankkivat puhelimen, mutta yksi naapuri oli vielä 80-luvun alussa ilman puhelinta.



Televisiot olivat mustavalkoisia. Arsene Lupin oli lapsilta kielletty ja tuli vasta uutisten jälkeen televisiosta. Uutiset olivat kello 21.00 ja se oli monessa perheessä hiljainen hetki: perheen isä katsoi uutiset ja silloin kaikkien piti olla hiljaa.



Meilläkin oli violetit seinät olohuoneessa, yksi makuuhuone oli vaaleanpunainen, toinen oli vihreä ja kolmas oli sininen. Eli kirkkaita värejä käytettiin sisustuksessa.

Näin lapsen näkökulmasta, silloin oli monta ihmeellistä asiaa jota ei ymmärtänyt, ja monta hauskaakin asiaa, näin jälkikäteen ajateltuna.



Tavaraa oli kaikilla huomattavasti vähemmän. Esim. vanhemmillani oli yhdet kesätakit ja yhdet talvitakit, ja ne samat oli vuodesta toiseen. Samoin meillä lapsilla oli yhdet talvitakit ja yksi pipo ja ehkä kahdet tai kolmet villalapaset, ja niillä pärjättiin koko talven. Ja emme siis mitään köyhiä oltu, ihan tavallinen perhe.

Lapsilla ei ollut samanlaisia leluvuoria kun tänä päivänä.

Muistan kuinka ystäväperheen seinällä oli iso valokuvatapetti, joka esitti metsää, minusta se oli ihmeellinen silloin.

Lattialla oli pörröiset valkoiset taljat, joissa oli kiva köllötellä ja pörrötellä niitä.

Värimaailma oli silloin aika hauska, oli paljon ruskeaa, oranssia, sammaleen vihreetä ja keltaista.



Moraali oli silloin erilainen, eli AU-apsien äitejä ihmeteltiin, ja niistä puhuttiin kuiskaten.



Nämä nyt tuli ekaks mieleen.

Mekin kävimme joka vappu katsomassa, kun kommunistit marssivat, vaikka itse emme kommunisteja olleetkaan.



Kaupassa ostettiin vastakirjalle. Eli jos ei ollut rahaa, niin kauppias kaivoi kassan alta asiakkaan nimellä olevan vihon ja sinne kirjoitti, miten paljon jäi velkaa. Tämä velka tasattiin kerran kuukaudessa.



Lihatiskit olivat joka kaupassa ja lihaa ei voinut muuten ostaa kuin pyytämällä lihatiskiltä.



Meidän seudulla ei ollut alikulkusiltoja ja turvallisia teitä. Nykyään se seutu on täynnä ylitys- ja alitusteitä. Me ylitimme koulumatkalla pikatien aina, mistä sattuu, suojatietä ei ollut lähelläkään. Meidän kaupungin toiset liikennevalot rakennettiin 70-luvulla. Ensimmäisetkin kai siinä 70-luvun alussa, mutta siitä en ole varma. Ne tuntuivat olleen paikallaan aina, kun taas toiset liikennevalot oli meidän koululle iso tapahtuma, koska ne tulivat koulun lähelle. Nykyään siinä kaupungissa on liikennevaloja vähän väliä, eikä niitä enää voi yhden käden sormin laskea.

Meillä oli televisio ja muistaakseni mun ollessa aika pieni, jopa VÄRItelevisio. Puhelin on aina ollut.

Sohvat olivat punaiset ja seinät varmaan joka toinen erivärinen.

Keittiönpöytäkin oli punainen.

Lapsena sai kulkea tosi vapaasti. Joka lauantai oli saunapäivä, ja silloin oli pitsaa ja oma limupullo. Karkkeja sai omalla rahalla ostaa lähikioskilta, jotka maksoivat 5p/kpl.

Tupakkaa poltettiin myös meillä.

Lomalle lähdettiin koko perhe kuplavolkkarilla. Mitään turvaistuimia tai turvavöitä ei ollut eikä käytetty. Mukana oli oranssi harjateltta ja kaikki mahduttiin ihan hyvin sinne kuplaan. Ei ollut meidän perheellä mitään tila-autoa tai edes farmaria.

Sisällä poltettiin ja autossakin poltettiin. Mutta tämä polttamattomuus sisällä on kylllä enemmänkin pohjoismainen tapa.



Jouluna serkkuni sai Kimble-pelin, sen alkuperäisen missä oli ne puiset nappulta ja se pelilauta oli sellainen musta-valkoinen, ja sitä pelattiin sitten koko joulun.

Meillä oli oranssinkeltaiset ribbisukkikset siskoni kanssa ja samanlaiset oranssinkeltaiset-ruskea raidalliset mekot.

Kaupassa oli sellainen erillinen hedelmä/vihannestiski, jossa myyjä seisoi ja punnitsi asiakkaiden ostokset. Kassoilla näpyteltiin ruokatavaroiden hinnat. Irtojäätelöä (palloja) sai ostaa vain Sokoksen karkkiosastolta.



Vaihdeltiin kiiltsejä ja tarroja. Kesälomilla olin yksin kotona. Avain roikkui kuminauhassa kaulassa ja sitten kesän lopussa se oli jo ihan likainen.

Mutta mitä äidiltä olen kuullut, niin menimme aina kesäisin koko perhe (silloin meitä oli siis vain kolme lasta) pienellä autolla mökille. Matkaa 300km. Ei turvavöitä :D. Minä olin autossa aina äidin kyydissä :).

Meillä oli vihreää ainakin sisustuksessa. Ja taisi olla keltaistakin. Vaatteet olivat ruskeita, keltaisia, vihreitä... pallokuvioita (näin kertoo valokuvat). Telkkari oli.

Tiet olivat hiekkateitä meillä päin. Mutkaisia sellaisia. Eikä asuttu kuin 50km päässä Helsingistä (Hanko-Hyvinkää -tien varrella). Nykyisin siellä kaikki tiet isoja asfalttiteitä ja kova liikenne.

Meidän naapurin pihalle tuli kerran viikossa kauppa-auto. Sieltä äiti usein osti. Isä kävi aina perjantaisin kaupassa ja osti viikoksi ruokaa. Kauppa-autosta ostettiin jotain, mikä oli päässyt loppumaan.

Meillä oli vuohia, juotiin vuohenmaitoa paljon (yäk!).

Keräsin koiria ja kirja jäi kahta koiraa vaille.



Kyläkauppoja oli joka paikassa.

tarkoitti, että autossa aina äidin SYLISSÄ eikä kyydissä :D!

Meidän lähellä kävi kauppa-auto kerran viikossa, kun kauppaan oli useampi kilometri matkaa.



Lastenkasvatus oli silloin vielä aika erilaista: selkäsauna ei ollut tavatonta ja muutenkin aikuinen oli aina oikeassa, koska oli aikuinen. Hiukan sanoisinko lasta nujertavaa.



Karkkia ja limua ei saanut paljoa: limut oli 1/3 litran lasipulloja ja karkkipussitkin pieniä. Irtiksiä oli monessa kaupassa ja niistä erityisesti mieleen on jääneet merkkarit eli merirosvorahat, jotka myöhemmin kiellettiin vaarallisina.

herneet pellolta, omenat puista, sienet... koko perhe osallistui talkoisiin, joilla kellarit ja pakastin täytettiin. (Pakastealtaisiin ilmestyivtä vihannekset joskus 70-luvulla.) Kaikki leivottiin itse ja äiti piti joka viikko leivontapäivän. Ainakin kerran viikossa oli puuropäivä eli syötiin illalliseksi puuroa. Sunnuntaisin oli kokonainen kana tai kyljyksiä. Limusta sai vaan haaveilla ja ikinä meille ei ostettu mitään valmiita leivonnaisia...



Väritelkkari saatiin vasta 70-luvun lopussa ja sisarukset kuuntelivat musaa kelanauhurilta. Omat vaatteeni olivat pääosin siskon vanhoja 60-luvulta tai sitten äidin tekemiä. Meillä sisustus oli 60-luvulta, sillä kun synnyin olivat vanhempani olleet naimisissa jo 12 vuotta.

Televisiokanavia oli muistaakseni kaksi, ainakin 70-luvun loppupuolella, osan ajasta toiselta kanavalta tuli mainostelevision ohjelmaa eli mtv:llä ei ollut omaa kanavaa.



Ruokakulttuuri oli vähän erilaista kuin tänä päivänä, esim. pizzaa ja kiwihedelmiä meillä maisteltiin ensimmäistä kertaa vasta 80-luvun alkupuolella.



Isosiskojen terveyssiteet olivat tosi paksuja, eivätkä olleet siivellisiä.



Irtokarkkeja ostettiin kappalehintaan, hinta viisi tai kymmenen penniä kappale koosta riippuen.



Jaa, mitä muuta... musiikki soi vinyylilevyiltä ja pyörät olivat vaihteettomia.

Joskus olen aatellut kans mielessäni että mitä on ollut elämä 70 luvulla. Ite olen syntynyt 81 ja on jotenki vaikeaa tajuta että elämää on ollut ennen mun syntymääki. =DD