kertokaa -70 luvulla eläneet, minkälaista silloin oli.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:06"] Tosi-TV:n ensiaskelia oli jonkin verran tarjolla, oma muistoni liittyy brittiläiseen Meripoika sarjaan joka kertoi Kuninkaallisen laivaston lentotukialuksen toiminnasta. Hyvin on sen ajan journalismin laatu kestänyt ajan hammasta.

[/quote]

Tuo kyseinenn sarja joka pyöri aivan vuosikymmenen lopussa, jossa esitettiin birittiläisen lentotukialuksen matkoja ympäri maailman, innoitti mnutkin hakemaan inttiin laivastoon, kuten tuhansia muitakin siihen aikaan. Ja pääsin, mutta en valitettavasti miinalaiva Pohjanlmaalla Välimerelle mutta Hämeenmaalla Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:06"] Tosi-TV:n ensiaskelia oli jonkin verran tarjolla, oma muistoni liittyy brittiläiseen Meripoika sarjaan joka kertoi Kuninkaallisen laivaston lentotukialuksen toiminnasta. Hyvin on sen ajan journalismin laatu kestänyt ajan hammasta.

[/quote]

Tuo kyseinenn sarja joka pyöri aivan vuosikymmenen lopussa, jossa esitettiin birittiläisen lentotukialuksen matkoja ympäri maailman, innoitti mnutkin hakemaan inttiin laivastoon, kuten tuhansia muitakin siihen aikaan. Ja pääsin, mutta en valitettavasti miinalaiva Pohjanlmaalla Välimerelle mutta Hämeenmaalla Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle!

[/quote]

Muistelen että ko. sarja tuli telkkarista vuonna 1976 jolloin olin 12-vuotias. Netistä olen katsonut pätkiä ja vieläkin tunnen sisäistä värinää kun näen Buccaneer-koneen lentävän niissä. Aivan kuin olisin itse kyydissä. Itse harrastin tiiviisti koottavien rakentamista ja tunnistan vieläkin melkoisesti näitä sen ajan lentokoneita. Toinen erityisesti mieleen jäänyt televisiosarja oli Merilinja (Onedin line) joka herätti minussa kiinnostuksen englannnin kieleen ja sinne Englantiin sitten työurakin vei jossain vaiheessa. Kaikkinensa television tarjonta oli nykyistä huomattavasti vaatimattomampaa (ehkä myös parempaa ?) - sukulaisten luona Pohjois-Suomessa ei näkynyt kuin yksi Yleisradion televisiokanava, etelässä sentään kaksi.

Oma inttiaikani jäi seuraavalle vuosikymmenelle - tuohon 70-luvun aikaan varuskuntia oli vielä pitkin ja poikin Suomea. Yksi jopa kotikaupungissani Tampereella, joka siihen aikaan oli vielä reilusti punainen työväenkaupunki - ja tietysti Suomen johtava lätkäkaupunki (Tappara, Ilves ja Koo-Vee). Muistelen että vielä 70-luvun puolivälissä Tampereen rautatieasemalla oli vossikka tarjolla taksien seassa. Kotiamme lähimmässä elokuvateatterissa Kino-Palatsissa oli paljon suosittuja lastennäytöksiä joissa kävin usein - sen ajan kuuminta hottia olivat Disneyn piirretyt (Aristokatit, Robin Hood) joiden tarrakuvia sai purkkapakettien mukana. Itse keräilin postimerkkejä mikä silloin oli vielä varsin suosittu harrastus - onneksi on vanhat kokoelmat pysyneet tallella.

Paitsi tuo tupakanpoltto oli mulle ihan uutta, meidän tuttavaperheissä ei varmaan tupakoitu.



Ihania ne maitopussimatot! Eteisissä hiekka kulkeutui mukavasti sinne maton sisään. Makuuhuoneissa oli semmoisia kamalia kangastapetteja, vähän niinkun säkkikangasta. Keittiöissä oli riemunkirjavia värejä, mielellään joka seinän kaapit eri sävyjä. Ja ei tietenkään mitään turvaistuimia. Autotkin oli tosi ohuesta pellistä ja kulki alle satasta joten matkat kesti ikuisuuksia. Teiden varsilla ei ollut nykyaikaisia isoja huoltamoparatiiseja joten matkoilla oli mukana omat voileivät voipaperissa.



Kesällä pystytettiin semmoinen tuhat kiloa (vähintään) painava vankkuriteltta joka haisi kummalliselle. Kaikki hienoimmat ulkovaatteet oli sitä kirottua Ensteksiä ja pienillä lapsilla oli niitä paksuja puuvillaisia sukkahousua, semmoisia missä oli isoja " vakoja" eikä tietenkään mitään lycraa.



Keittiössä höyrysi ne pakastetut kokonaiset kanat ja äiti teki verilettuja niistä jäisistä veripulloista mitä kaupoissa oli.

Mullakin oli häntähattu ja oranssi toppahaalari sellaisesta " tikkitoppakankaasta" . Oli myös frotee vaatteita, ruskeita vihreitä,oransseja..Saunapäivä oli lauantaina, silloin sai limsaa. Valkoiset karvalankamatot ja ruskea sohva. Keittiön kaapit olivat punaiset. Meillä oli tv, siinä oli sellaiset luukut jotka sai vedettyä ruudun eteen kun sitä ei katsottu. Se oli puisilla kuorilla jos oikein muistan. Radio oli sellainen pieni musta ja joskus kuunneltiin c-kasetteja. Puhelinkioskista kävimme soittamassa. Kesälomalla lähdimme mummolaan 800km päähän. Autossa poltettiin ja lapset nukkuivat makuuupusseissa takapenkillä. Meillä oli hieno ruskea kellertävä teltta siinä oli ihana yöpyä. Sateella laitettiin muovia pyykkipojilla teltan suojaksi. Autoina meillä oli mm. a-kadett, mersu joka oli 60 luvulta, aglia.. Isällä oli pitkät hiukset ja kerran se otti siihen jonkun pehmennyksen =) Sitten sillä oli ylhäältä tiukat ja alhaalta leveä lahkeiset suorat housut. Isot pulisongit ja viikset! Äidillä oli valtavan suuret silmälasit. Äiti leipoi paljon itse, tiistai oli leivänteko päivä.

Lauantaina oli myöskin karkkipäivä. Naapurit tunsivat silloin toisensa, istuttiin iltaa ja grillailtiin. Aikuiset joivat " aikuisten juomaa" . Lapset leikkivät yhdessä. Oi niitä aikoja..

WC-pönttö vedettiin narusta joka roikkui ylhäällä vesisäiliössä!

Usein syötiin viikonloppuisin nakkeja, perunasalaattia ja punaista jaffaa tai savustettuja kanankoipia joita kutsuttiin " kukonaskeliksi" . Enää en ole niitä kaupoissa nähnyt varmaan pariinkymmeneen vuoteen.



Turvavöitä tai pelastusliivejä ei käyttänyt oikeastaan kukaan, ja maalla mummolassa oli kaikilla paljon lehmiä ja pellot täynnä heiniä seipäillä kuivumassa ;) Eipä ole enää.



Mummolamatkoilta 70-luvulla jäivät mieleen kesäisin tukahduttavan kuuma ja talvella jääkylmä auto ja monet pienenpienet huoltoasemat pienine kahviloineen ja räikeine värityksineen. Ja perillä mummolassa kävi 2 kertaa viikossa kauppa-auto!!! Muistaakseni oli myös tosi tarkkaa (maalla, siis) minkä ryhmän kaupassa käytiin.



70-luvun lopulla tuli vappuna ekaa kertaa myyntiin folioilmapalloja, ja ne olivat niin hämmästyttäviä että aikuisetkin ihmettelivät suureen ääneen.



Muistan 70-luvun leppoisana. Toki olin itse silloin alle kouluikäinen ja elämän tulikin olla leppoisaa ;)

Äiti ja pari hänen ystävätärtään otti muodinmukaisen afrokampauksen ja mun isoveli meni oksentamaan kun näki.

Telkkarin kuva meni joskus kapeaksi ja kun TV:n sulki niin se meni pointblackiin eli pieneni ympyräksi keskelle ruutua.

Pojat keräili kruunukorkkeja ja naulasi niitä puualustaan, näin saatiin kivoja kuramattoja.

Isällä oli ruskeat reikäkoristeiset sandaalit, äiti kulki korkeakorkoisissa puupistokkaissa. Sillä on ne vieläkin enkä ymmärrä miten niissä saattoi kävellä!

Sängynpeittona oli vohvelikangasta tai froteeta.

Isä osasi korjata auton itse jos siihen tuli vika.

Huoltoasemilla oli tankkauspalvelu ja tuulilasi pestiin samalla kesäisin pyytämättä.

Maitoja oli kulutusmaito ja kevytmaito.

Kun puhelinkioskista soitti ilman rahaa niin puhelin pirisi mutta linja ei yhdistynyt. Tällä tavoin ilmoitettiin jos oltiin jääty ulos ilman avainta ja alaovi oli mennyt lukkoon.

Monia en enään edes muistanut. Mitä tähän vois vielä lisätä....kaupoissa hedelmät pakattiin paperipusseihin ja kaikilla oli omat ostoskassit. Toki kaupastakin sai kassin. Valmiiksi pakattua lihaa ei ollut. Kaikissa kaupoissa oli lihatiskit. Meillä oli lähikaupassa tili; kassalla ilmoitettiin nimi ja kassa kirjoitti loppusumman pahvikorttiin. Tiliä sitten maksettiin välillä pois. Maitopusseja varten oli erillinen oranssi muovikannu, johon pussi vaan laitettiin ja leikattiin pussin kulma auki. Kannu sopi myös kaupan vesipusseille.

Lastenvaatteet kiersivät sukulaiselta toiselle. Vaatteet olivat paikattuja; polvissa ja kyynärpäissä oli isot paikat. Ensimmäiset omat uudet farkut sain 6-vuotiaana (olen perheen kuopus). Sammareita pidettiin myös. Lenkkareita en muista, että olisi ollut ainakaan meillä. Meidän lakanapyykit pesetettiin naapuritalon pesulassa. Muut äiti jynssäsi kylpyammeessa. Pyykit kuivatettiin kesällä pihalla ja talvella ullakolla. Ullakolla oli ihan oma tilansa sitä varten (kerrostalo). Ammeessa oli ihan pelkkä käsisuihku. Suihkun suutin oli tosi iso metallinen hökötys, josta lähti kellertävä muoviletku. Hanan yläpuolella oli isot metalli " haarukat" johon suihku aina laitettiin takaisin vaakatasoon.

Meidän eka auto oli Anglia. Isän loma kun alkoi, auton katolle viskattiin iso " kuminen" pussi, jonne tungettin kankainen kupoliteltta, muovia sadesuojaksi ja makuupussit. Sitten kierrettiin Punkaharju, Vihantasalmi, Yyteri ja monet muut paikat.

Koulussa tytöillä ja pojilla oli erinlaiset laukut/reput. Itselläni oli " poikien" reppu. Paksua ruskeaa kangasta, jossa oli nahka remmit ja metalli soljet, sekä suuaukossa kiristysnyöri. Semmoinen " mehtämiehen" reppu. Arvatkaa kiusattiinko minua koulussa koko alkusyksy. Äitini vain oli sitä mieltä, että reppu on parempi kuin olkalaukku. Oikeassa oli.

Vierailija:

Meillä oli fiat 124, koivurisu oli aina leivinuuninpäällä ja jos ei vanhemman ihmisen mielestä tehnyt oiken, sai risua persauksille, yleensä aiheesta mutta monesti turhaankin ja asuimme samassa talossa mummon, papan ja isäni sisarusten kanssa. Vaatteet oli värikkäitä ja sukkahousuja pidettiin myös pienillä pojilla, veivimallin puhelin oli jolla naapuritkin kävi soittamassa, kalakauppiaita kävi yhtenään ovella ja mustalaisia. Heinät laitettiin seipäille hangolla ja sen jälkeen latoihin se oli mukavaa aikaa.

Olkkarissa kirkkaankeltainen kirjahylly ja ruskeat sohvat sulassa sopusoinnussa 1900-luvun alkupuolen koukeroisten tapettien ja kakluunin kanssa =)



Lähellä (Hki keskusta) oli tosi paljon pieniä ruokakauppoja, etenkin pullapuoteja josta lähes joka päivä haettiin iltakahville viinerit tai munkit! Muutenkin muistelen että esim. lauantaimakkara oli trendikkäämpää ja paljon " hienompaa" kuin kokoliha.

Joo mullakin jäänyt erityisesti mieleen värimaailama. Kesällä oli ruskeat vakosamettihousut, joita vihasin, niin että vasta tänä kesänä olen voinut ostaa itselleni ruskeat kangashousut ensimmäista kertaa. Villa vaatteet : kaulaliinat, tumput jne oli käsintehty erivärisistä jämälangoista useimmin. Mulla oli myös aina koulu ja pihavaatteet eri. Talvella ruskeat enstex toppahousut ja huopikkaat. Nuorempana harmaa häntähattu.



Astioissa oli meillä emalimukeja mitä erilaisemmissa väreissä ja emalinen kahvipannu ja pesuvadit.



Paljon käytiin sienestämässä ja marjoja keräämässä.



Ratikoissa oli rahastaja, jolle maksettiin matkalippu.



Sirkus Finlandiassa oli norsuja.



Korkeasaaressa myytiin jo silloin nalletikkareita.



Meillä ei ollut puhelinta kuin vasta 70- luvun lopulla. Käytiin puhelin kioskista soittamassa.

Niistä puhuttiin kauan ja ostettiin kokoomakasetteja jotka soitettiin puhki.

Äiti oli pujotellut langalla kuvioita kaikkien pyyhkeiden reunaan. Meidän koululaiset teki viime syksynä koulussa samanlaiset käsipyyhkeet :-)

En kyllä muista oliko väri vai mustavalkonen.

Ite sain käydä kioskilla jo n.5-vuotiaana ostamassa jäätelöä! Nyt ei tulis mieleenkään laittaa sen ikästä yksin kioskille.

Mökille mennessä meitä aina harmitti veljen kanssa kauheesti kun pienin velipuoli sai matkustaa auton hattuhyllyllä pötkötellen.

Lähikioskissa myytiin myös minulle pilsua kun äiti käski verilettutaikinaan sitä hakea, täti vaan kysy tiskillä aina että tekeekö äitisi taas verilettuja!

Äiti siivosi rappukäytäviä kun olin pieni ja usein menin mukaan kun niissä rappukäytävissä oli niin kiva laulaa kovalla äänellä kun kaikui niin hyvin. Ei kyllä kukaan tullut koskaan mitään sanomaan ettei saisi laulaa, eivät kai raaskineet pientä tyttöä kieltää!

Ja se oli kallis ja todella hieno lakki siihen aikaan :-). Lapset olivat koulun jälkeen enimmäkseen yksin kotona, iltapäiväkerhoja ei ollut.



Marimekon verhot keltaisella tai punaisella isolla unikkokuviolla oli muotia, meilläkin oli sellaiset. Kangas oli sellaista karheata...



Nuorilla perheillä ei useinkaan ollut autoa (toisin kuin nykyään) vaan kuljettiin pyörillä ja linja-autoilla.



Samettiset oloasut olivat in :-) Samoin paperinuket joita sai mm. jokaisen Avun mukana; oli missit, Tapani kansat, Rauli Badding-Somerjoet ja Riitta Väisäset :-))).



Irtokarkit ostettiin kioskilla tyyliin: 10 pennillä noita, sitten 15 pennillä noita mustia....

Myös lauantaimakkarasta tehdyt makkarapihvit olivat herkkua.

Pyöreä makkara nousi aina kupille paistettaessa ja siihen laitettiin sitten juustoa ja ketsuppia.



Pienenä lapsena saatiin valita, otammeko limpparia vai ykkösolutta saunajuomaksi! Yleensä otettiin limpparia, kun olut oli pahaa.



Meillä oli lastenlikkoja, nuoria tyttöjä kotia hoitamassa iltapäivisin.



Pihalla leikittiin kaiket päivät, naapuritaloyhtiön lasten kanssa meillä oli sota meneillään, kivitettiin toisiamme ja talvella lumipalloilla heiteltiin.



Ne kamalat punaiset ribbisukkahousut kutittivat hillittömästi ja haara roikkui aina polvessa asti :-/



Avain roikkui narussa kaulassa, joku tyttö oli siihen kuristunutkin meidän koulussamme.



Koulussa liikuntatunnilla marssittiin ympyrää kun opettaja löi tamburiinilla tahtia :-)



Äiti leikkasi hiukseni aina paashikampaukseen ja inhosin sitä yli kaiken. Inhosin myös ruskeita vaatteita ja menikin yli 20 vuotta, ennen kuin laiton taas ruskeaa päälleni.

Kirpputorille mentiin toiseen kaupunkiin. Omassa ei kyllä tainnut ollakkaan, mutta sitten vilkuiltiin ja pelättiin ettei kukaan tuttu vaan näe. Se oli todella noloa. Ei voi käsittää, että siitä on tullut rikkaidenkin käyntikohde tänä päivänä. Tietenkään kenellekkään ei kerrottu että vaatteet on kirppikseltä. Niitähän olisi pidetty ihan saastaisina.

kun olin vain viisi vuotias vuosikymmenten vaihtuessa.



Me asuttiin neljästään pienessä kerrostalokaksiossa. Meillä oli autona mini, kun olin ihan pieni. Ei ollut turvavöitä. Se vaihtui johonkin muuhun, jota en muista enää. Talokin vaihtui omakotitaloon -82. 70-luku siis liittyy tähän kerrostaloon ja sen pihan lapsiin.



Minulla oli sellainen turkiksinen häntähattu pienenä. Olimme kerrostalon lapsilauma aina yhdessä välillä sovussa ja välillä riidellen. Äidit seisoivat ringissä pihalla. Minun äitini piti aina minun puoltani, sillä söpönä ja fiksuna olin aina muiden hampaissa (tai sitten olin vain muuten ärsyttävä ;) Talvella vastapäisen kerrostalon autotiehen (mäki) autojen renkaat tekivät ristikon.



Isä vei meidät välillä kahville (lapset limsalle) Essolle, kun halusimme vaihtelua arkeen. Siellä oli pajatso, jota jotkut sedät pelasivat. Isä poltti tupakkaa, mutta ei ikinä kotona sisällä. Isä oli kunnan nuorin valtuutettu siihen aikaan ja meillä oli kokouksia. Vappuisin kävimme marssimassa.



Yläkerrassa asui juoppo setä, joka välillä meuhkasi ja huusi rappusissa. Sen vaimo kävi anelemassa että soitetaan poliisille. Niillä oli kaksoset, tyttö ja poika. Kerran olimme siellä syntymäpäivillä. Jännitin kamalasti sinne menoa, mutt setä oli selvinpäin ja tosi mukava!

Inhosin varsinkin puhtaita ribbisukkiksia kutinan takia, ja sitten kun ne alkoi viikon käytön jälkeen vihdoin tuntua mukavan pehmeiltä niin äiti pisti ne pesuun!

Tytöt ja pojat näytti ala-asteella ihan samoilta koska kaikilla oli lyhyt tukka ja poikamalliset takit ja samettihousut. Värejä kun löytyi kaupoistakin vain tummansinistä ja ruskeeta niin niihin puettiin tytötkin, oli perheessä poikia tai ei. Minä ostin itse joululahjarahoilla itselleni ekat omat farkut kun olin 13 vuotta.

Muppet Show oli parasta mitä TV tarjosi, se tuli muistaakseni lauantai-iltana.

Turussa oli yleensä kevättalvella vesijohtovedessä vikaa ja kaupasta sai halvalla vesipusseja, jossa luki päällä " raikasta lähdevettä" .

Äidillä oli vain sinistä luomiväriä ja sillä väritettiin koko luomi melkein kulmakarvoihin asti. Hiukset kiharrettiin Carmeneilla eli kuumilla painavilla muovipapiljoteilla. Muistan miten pää painoi kun mullekin ne kierrettiin tukkaan koulukuvaus- ja joulujuhlapäivinä.

Nappipaidoissa kaulukset ulottui suurinpiirtein olkapäiden yli ja ne paidat oli kainaloista tosi kireät. Oli niin luksusta kun 80-luvulla tuli lepakkohihat muotiin eikä enää paidat kiristänyt harteista.

1970-luvulla oltiin joko partiossa tai pioneereissa. Partiolaisilla oli silloinkin siniset huivit, kommunistiperheiden lapset oli pioneereissa ja niillä oli vihreät paidat ja punaiset huivit.

Jotkut lapset pääsi kesäsiirtolaan ja siellä oli kuulemma kivaa. Sai vaan uida ja leikkiä kaiket päivät.

Rahan perässä ei juostu ja aikaa oli enemmän perhe-elämään. Lapset saattoi leikkiä rauhassa puistoissa ja leikkikentillä vanhempien pelkäämättä " rikollisia" ja huumeneuloja. Kaikki oli halvempaa. Ihmiset olivat avoimempia tuntemattomille ja ystävällisempiä. Kaikki pukeutui iloisemmin ja ulkonäkö merkkasi vähemmän. Luontoa oli enemmän kaupungeissa. Kodeissa pidettiin poliittisia kokouksia; ruohonjuuritason politikointi kukoisti. Loppujen lopuksi vaan se alkoi olla jo rasittavaa, kun ylempää alettiin määrätä liikaa miten piti elää ja olla. Sitten kaikki romahti-1990-luvulla varsinkin.