kertokaa -70 luvulla eläneet, minkälaista silloin oli.

Meillä kotona seinät oli maalattu ruskeaksi, oranssiksi, naapurissa myös vihreäksi. Keittiön kaapit oranssit, joissa vihreät nupit! Sohva ruskea jne. Vaatteet samaa ihanaa väritystä. Tv:ssä oli kaksi kanavaa.

Lomailtiin Datsun 100A:lla, jossa kesällä kuumat penkit! ei turvavöitä takana, ja takaikkunassa tuuletusikkuna (räppänä), jota avatessa/ sulkiessa jäi aina sormet väliin.

Joskus harvoin sai saunan jälkeen keltaista jaffaa juoda, kaupasta ostettiin tilille sanoen joku nelinumeroinen tilinumero. Karkit oli isoja merkkareita ja pätkis maksoi 60 penniä. Kaupat oli auki viiteen/kuuteen, joten lapset kävi ostamassa ruokaostokset, kun eihän vanhemmat ehtineet töistä sinne! (osa saattoi olla 80-l. alustakin.)

Muistan kun telkkarista tuli Moskovan olympialaiset (80) ja itketti se tunnelma - katottiin mökillä mv-matkatelkusta.

Meilläkin syötiin sunnuntaisin usein kokonaista kanaa joka ostetiin pakastettuna, ja joka maustettiin paprika mausteella. Ja super trendikästä olivat silloin havajileikkeet ja wieninleikkeet. Limpparia sai vain erikoistilaisuuksissa, kuten jos oltiin ravintolassa syömässä.



Lasten kasvatus oli todellakin silloin sellaista että aikuiset olivat aina oikeassa, ja piste. Lapsen mielipiteita ei kovin paljon kuuneltu.



Radiossa soi Abbaa, ja siinä opin ekat englannin kielen sanani :-)



Mattomikolla siivottiin meillä kotona aina viikolla kun äiti ei kerennyt imuroida kunnolla. Se oli muuten kirkkaan oranssi :-)

ja silloin muotia oli tosi leveät lahkeet farkuissa ja muissa housuissa, ja lyhyet hameet. Joka kakaralla piti olla ns. V-farkut eli sellaiset missä oli polven alapuolella V.n mallinen koristetikkaus. Useimmilla ne oli Jamekset.



Äidilläni (pankkivirkailija) oli todella lyhyitä mekkoja työasuna, isällänikin (opettaja) oli kimalteleva kullanvärinen paita!!! :D



Koulun käsityötunnille siskoni piti itse ostaa kangas housuja varten. Muistan kun äiti marmatti siitä ja pelkäsi että kallis kangas menee piloille. Housut olikin usein ruudullista villakangasta, talvella ei farkkuja pidetty. Minä perin lähes kaikki vaatteeni 6 v vanhemmalta siskoltani (katkeraa) ja jos jotain uutta ostettiin minulle, se oli tapaus.

Minun vanhempani ostavat edelleen ns. vastakirjalle= tilille kaupasta. Siitä samasta mistä silloin 70-luvullakin.



70-luvulla meillä oltiin aina hiihtolomat hotellissa Lapissa, Suomu oli tosi hieno paikka! Silloin hotellissa asuminen oli suhteessa paljon halvempaa kuin nykyään. Kesällä käytiin aina telttaretkellä, meillä oli sellainen kaariteltta ja Datsun 100A.



Oliko muilla kouluvaatteet erikseen? Minulla oli ja ne piti aina vaihtaa kotikamppeisiin kotiin tultua. Muistelen että olin koulussa viikon samoilla vaatteilla ennen kuin ne pestiin.

Sikäli olisin halunnut olla lapsi 70-luvulla, niin olisin saanut kokea kunnolla kasarihevin kulta-ajan <3

ja AINA siskon vanhat vaatteet.

Olin yh-äidin ainokainen, paljon yksin avain kaulassa. Asuimme oimistusasunnossa kaksiossa, jossa keittokomero. Tapetit vaihdettiin jossain vaiheessa suurikuvioisiksi, niissä oli kultaa ja niitä voi pyyhkiä kostealla, mikä oli iso juttu.



Keskari tuli kauppoihin: lähikaupasta ostettiin jouluksi kori puoliksi limpparia, puolisiksi olutta, en tykännyt kun äiti joi keskaria ja tuli huppeliin. Oli leveälahkeiset farkut ja hai-saappaat, takataskusas iso, varrellinen kampa. Mun farkut oli itse tehdyt säästösyistä. Tukkaa alettiin kihartaa sähkösillä " piippaussaksilla" . Discot tulivat. Ja meillekin tuli telkkari joskus 70-luvun alussa, puhelin vasta myöhemmin. Talkkariltä käytiin soittamassa, jos oli jotain niin kiireellistä asiaa, ettei sitä kirjeitse voitu toimittaa.



Olin paljon mummolassa, jossa asui myös enoni ydinperheineen. Maalaistalsossa riitti työtä kaikille paitsi perheen iltatähti-kuopukselle, joka allergisena sai nukkua heinäntekoaamuinakin pitkään. Hän sai myös syödä hedelmiä, toisin kuin me muut. Ja leikkeleitä.



Jogrtti keksittiin. Ekat joguritit olivat makeita, vai laitoimmeko niihin sokeria? Ehkä. Säilöimme ne serkun kanssa leikkikellariimme, ja muurahaiset hyökkäsivät kimppuun.

Saunaan sai kerran viikossa pienen lasisen limupullon. Siinä oli sellainen korkki, joka avattiin kiertämällä. Tosi terävää metallia ja aina tuli haava sormeen. Sieltä alta paljastui sellainen korkkinen lätyskä, joita keräiltiin. Ommeltiin yhteen ja tehtiin vaikka oviverho.



Niin, ja silloin oli meillä kerrostalossa puulämmitteinen sauna. Ennen saunavuoroa aina jännitti, oliko edellinen muistanut lisätä puita. Jos ei, isä sai raivarit.



70-luvun lopussa olin iltapäivisin hoidossa meidän talon talonmiehelllä (nainen). Muistan, kun hän alkoi odottaa vauvaa ja yhdessä sitten haettiin äitiyspakkaus. Silloin se noudettiin jostain kunnanvirastosta. Makuupussi oli ruskea, jossa valkoisia palloja.



Kuuluin kultapossukerhoon, ja asioin aina meidän lähipostissa sen sinisen pankkikirjan kanssa. Sinne postiin ajoin 12" keltaisella Jopolla.

ja jugurtti on hemmetin paljon vanhempi keksintö!!!

Siskoni kävi vielä lauantaisin koulua, mutta minä en enää.

Telkkari oli mustavalkoinen, ja se lämpeni todella hitaasti, aina piti olla hyvissä ajoin laittamassa töllö päälle ennen ohjelman alkua. Lasten ohjelmia taisi tulla pari kertaa viikossa.



Maitoa muistan kotiin kannetun pusseissa ja joskus haettiin pastöroimatonta maitoa kaupasta omaan lasipurkkiin, kun joku (meijeri?) oli lakossa.



Muistan myös sellaisen lakon, kun sähköä jaettiin pari tuntia päivässä. Aamulla puettiin sukkahousut kynttilänä valossa ja tarvottiin pimeässä kouluun (asuin sunt isossa kaupungissa).



Lapset saivat olla yksin ulkona, samoin koulupäivän jälkeen oltiin yksin kotona, silloin mitään ip kerhoja ollut.



Karkkia ostettiin kappaleittain, limua meillä oli joskus, se oli Pommacia. Suurta herkkua oli Aku Ankka ananasjäätelö, jota myytiin puolen litran pakkauksissa.



Vaatteet periytyi isommilta serkuilta, housut oli aina jotain ihme samettia tai villakangasta, ekat farkut taisin saada joskus 70 luvun lopulla. Talvella käytettiin lähes aina äidin kutomia villapaitoja, lapasia tungettiin parit päällekäin, päässä oli äidin kutoma villapipo, häntähattu oli mullakin, se oli hieno.

Muistan ainakin Mallan ja Maffen. Päällä valkoista, sitten keltaista ja pohjalla punaista hilloa. Äiti opetteli tekemään pitsaa. Se tehtiin silloin valmiille voitaikinapohjalle. Yäk, minkä makuinen oli.

Kaikki oli vihreää, ruskeaa tai likaisenturkoosia vakosamettia tai enstexiä. Jos mulla joskus oli jotain nättiä vaatetta niin se oli itsetehty tai jonkun ulkomailta tuoma. Kaupoissa oli siihen aikaa LASTENvaatteita, ei siis joko tyttöjen- tai poikienvaatteita.

Elettiin öljykriisin aikaa ja energiaa piti säästää. Postiluukusta jaettiin lappusia joissa neuvottiin että hellaa ja valoja ei saanut pitää turhaan päällä ja kattilalle oli valittava sopivimman kokoinen levy.

Kaulahuivit oli maahan asti ulottuvia ja meidänkin äiti sai iltaisin neuloa meille ultrapitkiä huiveja. Johonkin aikaan piponkin piti olla niin pitkä että sen sai kiedotuksi kaulankin ympärille.

Autoissa ei ollut useinkaan radiota, meillekin se tuli vasta -76. Turvavöitä alettiin laittaa niihin aikoihin takapenkillekin, ainakin uusissa Volvoissa. Turvaistuimia ei ollut olemassakaan. Lapset matkusti autossa ihan miten sattui, jotkut makoili takaikkunallakin.

Ei ollut yhtään tavatonta että pienetkin lapset olivat yksin kotona, jopa koko päivän loma-aikaan. Avioerot oli harvinaisia ja yh-äidit todella kummajaisia, ainakin meidän tuppukylässä.

TV-ohjelmaa tuli vain iltaisin ja kanavia oli 1 ja 2. MTV:n ohjelmaa tuli vähän aikaa jommaltakummalta kanavalta välillä, ikäänkuin FST nykyään. Sunnuntaiaamun lastenohjelmat oli tosi hyviä! Onnen Päivät, Pieni talo preerialla ja Musta Ori tuli lauantai-iltapäivisin ja ne katsottiin aina tosi hartaasti.

Niin, terveyssiteisiin tuli siivet vasta joskus pitkälti -80-luvulla. Mulla alkoi menkat vuonna 1982 ja ensimmäiset vuodet piti kärvistellä siivettömillä paksuilla Nainen- tai Mimosept-siteillä jotka aika usein vuoti jostain suunnasta ja aiheutti noloja tilanteita koulussa.

Siskoni keittää edelleen ja viimeksi jo nauroin, että hän joutaisi museoon. Ei varmaan kukaan muu enää osaa keittää oikeaa pannukahvia.



Toinen mikä tuli mieleen oli tuo oranssi mattomikko. Se oli tosi hauska ja sitä osasi käyttää lapsetkin.

Muutaman lisäisin. Tasa-arvosta ei ollut tietoakaan miehet oli MIEHIÄ ja naiset naisia. Pikkukioskeja oli monissa kadunkulmissa ja tänä päivänähän ne ovat ärriä. Meidän äiti teki viiliä itse,sen muistan varmaan aina ja ne iki-ihanat vaatteet mitä kierrätettiin sukulaisten kesken. Pihoilla lapset leikki kirkkistä, polttista yms. ei paljon tarvittu leikkikaluja tai leikkitelineitä, joita edes ei silloin ollut kuin joku rautanen kiipeilyteline ja keinut. Meillä tosiaan kuri oli kova ja perinteisesti saatiin remmiä :(

Mustan Orin jälkeen tuli eräs upea keskusteluohjelma: Timo T. A. Mikkonen. Katsoiko kukaan muu sitä?

Siinä ei ollut pyöriä ja sitä piti aina siirtää paikasta toiseen.



No, ne imuroi sillä vieläkin. Pölypussit alkaa vaan loppua.

Oliko ne Valintatalon muovikassit silloin jo sellaiset vaaleanpunaiset?

jonka molemmissa päissä oli reikä. kerran siskoni työnsi letkun väärään päähän ja ihmetteli kun villakoirat vilisti vaan karkuun :D

mullakin oli jo vuonna -66 autossa " turvaistuin" . Ei tosin täyttäisi nykypäivän vaatimuksista yhtäkään. Mutta kyllä niitä siis oli.