Pohjanmaalainen (ja lappilainen!) itsensä korostaminen on TOSI ärsyttävää!

Kiva, kun tästä aiheesta on asiallisesti keskusteltu - näitä on todella mielenkiintoista lukea!



Minusta nyt vähän tuntuu, että minua on (ainakin nro:lla 32 ja 36 kirjoittaneet) nyt ymmärretty hieman väärin - ei se minusta tarkoita, että on sitten automaattisesti surkuttelija, jos ei hae itselleen nautintoa "kerskumalla" taidoillaan / omaisuudellaan / perheellään / ominaisuuksillaan - minä nautin monenlaisista asioista :-), mutta ystävyyssuhteiltani odotan (ehkä sitten) muuta kuin sitä, että saan peilata omia onnistumisiani / epäonnistumisiani suhteessa läheisiin ystäviini.



Tottakai me ystävieni kanssa juttelemme myöskin omista kokemuksista, ja omasta elämästä - mutta se tehdään siten, että samalla kuunnellaan myöskin toista osapuolta, eikä keskitytä siihen (liiaksi) mitä ja miten tuodaan itseä esille keskustelussa. En usko, että tällä seikalla on mitään tekemistä esimerkiksi masentuneisuuden / alakuloisuuden kanssa - itse en ainakaan koe olevani mitenkään alakuloinen ihminen, vaikka näin tämän asian koenkin.



35 ymmärsi hyvin pointtini, ja hänen tekstistään huomasin hengenheimolaisuutta - samanlaiset asiat minullakin "pistävät silmään" / korvaan, ja niistä yritin virittää keskustelua ;-).



Ap.

Tarkoitus ei todellakaan (aikuisten oikeasti) ole lähestyä tätä aihetta myöskään ylemmyydentuntoisesti - eli, että ajattelisin itse olevani parempi "nöyryydessäni" kuin muut.



Ja koen itsekin olevani suora, ja pystyväinen ilmaisemaan tyytyväisyyden itseeni - jos ja kun sille on tarvetta, MUTTA teen sen tavalla, joka on hienotunteinen kanssaihmisiä kohtaan. Eli siten, että jatkokeskustelun mahdollisuus säilyy - ja siten, ettei toinen ihminen tunne oloansa epämukavaksi.



Minusta tuntuu siltä kuin (tyypillisen) lappilaisen tai pohjanmaalaisen mielessä ei edes käy tälläisessä tilanteessa ajatella sitä vastapuolta - ajatella sitä, että miltä siitä toisesta tuntuu. Hän vain ajattelee sitä, että HÄN on nyt onnistunut / hyvä / mainio ja HÄNELLÄ on PAKOTTAVA TARVE ilmoittaa se muillekin.



Ja tässä on se ero.



Suoraan sanominenkin on ihan okei, kunhan sen tekee ns. "hyvässä hengessä" ja osaa myöskin kohdistaa saman kriittisyyden / suoruuden itseensä ;-) - ei vaan siihen toiseen. Ovatko pohjanmaalaiset ja lappilaiset noin niinkuin keskimäärin edes tietoisia omista huonoista puolistaan / vioistaan? Harrastetaanko niissä piireissä yleisesti itsekriittistä ajattelua? Vai onko se niin, että niitä (negatiivisia) puolia kyllä mietitään, mutta ulospäin ollaan ulkokultaisia?



Ap.

eli mitä se koettaa niin hirveästi peitellä tuolla kehuskelulla.



Kehuskelu on moukkamaista. Jos jollain menee hyvin, kyllä sen muut huomaa ihan ilman sanomattakin.



Kehun kyllä lapsianikin päivittäin ja aiheesta ja olen sitä mieltä että ei nöyristellä kannata mutta sivistynyt ihminen ei kehuskele. Esim. oma anoppini kehuskelee jopa sillä että HEIDÄN perheessä kyllä leivottiin täytekakku joka joulu (Oulusta) ja jaksaa päivitellä miten meillä ei. Ei kuulu joulutapoihin Savossa.

persoonallisuuden piirteistä, kuin siitä, että mistä on kotoisin? Ehkä hän on vähän yksinkertainen, eikä osaa ottaa huomioon muita, kun on siellä korvessa elämänsä elänyt. Eikä osaa ottaa osaa yhteiskunnalliseen ym. keskusteluun ja siksi kun ei ole muuta puhuttavaa, puhuu itsestään ja perheestään. Sinusta se kuulostaa kehumiselta.

Politiikka on paitsi alueellista, myöskin valtakunnallista. ;-)



Ap.

kotiseutuylpeys on ihan käsittämätöntä: pohjalaiset ovat aina toitottamassa alkuperäänsä - minä oon pohojalaanen! Ja sit tietty vaan toiset pohojalaaset on yhtä kelvollisia.



Ei lappilaiset, hämäläiset tai savolaiset ole aina mainostamassa, et "mie oon muuten savosta!"

pohjois-pohjanmaalainen1 Kyllä, meillä päin ollan oikeasti aika nöyriä, kateellisia ja huonoitsetuntoisia. Vasta oltuani ulkomailla ja muualla Suomessa olen oppinut arvostamaan pohjalaisuuttani ja yleensäkin suomalaisuuttani ja identiteettiäni. Mutta myönnän, että joitakin aika leveileviä etelä-pohjalaisia olen tavannut, mutta niinpä olen herttaisiakin, yksi ystävistäni on sieltä. Ja noita leveilijöitä on ihan joka puolella maata, niinkuin ihaniakin. Täällä Hämeessä kun asun nykyään, niin olen ollut huomaavinani, että ihmiset eivät kauhean nopeasti tutustu muihin ihmisiin, mutta se pätee kyllä koko Suomeen. Että silleen.

Muuten, neljävuotias poikani luulee edelleen, että olen jostain muusta maasta, kun olen Pohjanmaalta. :)

Minun savolainen appeni kehuu itseään ja omistamiaan asioita ja tekemiään asioita tauotta, ja ihan häpeilemättä. Ja toisaalta tunnen pohjalaisia, jotka ovat mukavia vaatimattomia toiset huomioonottavia ihmisiä. Luonnevikaisia tai sitten vain itsekeskeisiä ihmisiä löytyy tosiaan joka paikasta.

Eivät kaikki pohjalaiset, edes etelä-pohjalaiset, ole samanlaisia. Puhumattakaan lappilaisista tai hämäläisistä. Ei edes savolaiset ole kaikki yhtä kieroja. ;)



Itse tosin sain aikoinani Kuopiossa asuessani huomata, että pohjalaisuus oli hyvä juttu. Työmarkkinoilla se nimittäin oli valttikortti. Pohjalaiset ovat luotettavia ja kovia tekemään töitä, eivätkä valita turhasta. Mukavahan tuohon oli samaistua.

Jos alueellisia eroja tuodaan esille, niin kyllä savolaiset ja karjalaiset on niitä pahimpia! Suu auki koko ajan ja tarinassa ei päätä eikä häntää, ja kalakukko on ainoa oikea ruoka päällä maan.

Ja entäs ne varsinais-suomalaiset.. pikkusieluja p*skoja. Ei kehuta ittiä ei, mutta oikeasti pitävät ittiänsä parempana kuin kukaan muu.



Siinä missä mun viestistä tulee varmasti mieleen, että siinä se pohjalainen taas kehuu ittiänsä, mutta tulee ap:n viestistä mieleen, että miksi et kehu takaisin? Jos kerran ittestäs ylpiä olet. Voit yllättyä rektiosta, positiivisesti. Nöyrä saa olla, ja pitääkin, muttei kynnysmatto. Ei sitä aina voi olla hattu kourassa kyselemässä, et mites tämä lause teitiin vaikuttaa. Täytyy kuuntelijankin oma vastuunsa keskustelusta kantaa.

itseäni korostamista en mee takaamaan. Mutta minä aito pohojanmaalainen ja täällä myös lopun elämäni asunvana voin sen sanoa ittestäni sen, että mua hävettää olla pohojanmaalainen sillon ku meen vieraaseen kaupunkiin esim. itäsuomeen. Täälä me kaikki ollahan nii tosikkoja, vitsiä väännetähän mutta ne on sellaasia että vaan me muut pohojanmaalaaset ymmärretähän. Jöröjä vai mites sen vois ny sanoa.. Mutta taas hyvänä piirteenä ittestäni voin sanoa sen että me sanotahan asiat suoraan, minä joskus vähä liiankin suoraan. Sillei lyhyesti ja ytimekkäästi parilla sanalla :)

Myönnän kyllä että täällä on hyvin paljon ihmisiä jotka koko ajan kerskuvat omilla asioillaan. Itellänikin on monta sellasta kaveria, joilla on tosiaan pakottava tarve omistaa vähintäänkin yhtä iso telkkari tai vähän uudempaa mallia mielummin, tai uudempi auto tai kelkka jne. Ja aina kun jotain uutta ostaa niin sitten mennään kavereille elvisteleen että ostimpa tuommosen.

Itse en lukeudu mielestäni niihin elvistelijöihin. Kerron kylläkin mielelläni kamuille jos jotain kivaa on tullu ostetuksi. Mutta en niin että mullapa on nyt tämmönen.

Minusta on sellanen yleinen kateus tosi ärsyttävää. Olen koittanut itse ainakin kehua ja olla iloinen toisen saamista asioista. Wau, hieno jne. Mutta kieltämättä pännii kun jos ite satun ostaan esim isänpäiväksi ukolleni partakoneen niin eiköhän oo kaverin ukolla viimeistään Jouluna presis samanlainen! :)

No, ei kannata välittää. Mutta minä ajattelen myös että tää johtuu vain siitä että paikkakunnat on aika pieniä, ja juttu lentää helposti ja silleen sit yritetään jotenki päteä elämässä muiden silmissä. Täälä kun on kai iät ja ajat kaikki mitattu omaisuudessa. Poroissa jne. Ja tietenkin ne kelkat on näin talvisin niitä joilla elvistellään sitten. Mutta, ei toki ihan kaikki ole samanlaisia! Ei tässäkään asiassa voi yleistää! Ei kaikki lappilaiset ole sellasia. Ehkä vain ylempänä Suomea se itsensä korostus on tosi tärkeetä. Ei halua lukeutua niihin huonosti menestyviin. Kukapa sitä etelämpänäkään niihin haluas kuulua, mutta sitä ei ehkä tarvi niin toitottaa kuin täällä lapissa.

Minä olen Helsingistä. Joskus on ollut puhetta, että Itä-Suomessa ei voisi päteä ja tuoda itseään tykö samalla tavalla kuin mitä täällä tehdään.



En tiedä, onko siinä perää, mutta jos esim. on kyse juuri työnsaannista, niin minun logiikalla totta hemmetissä MINUN täytyy kertoa, missä olen hyvä, jos alan vähättelemään, niin taatusti jonossa on joku, joka ei sitä tee ja saa paikan. Ja sama sopii muihinkin tilanteisiin, mutta vähemmän korostetusti. Jos vaikka ostan jotain, niin tietenkin sanon, että minusta tämä on tosi kiva. Miksi muuten ostaisin sen?



Heimoajattelussa suomenkieliset helsinkiläiset lienevät hämäläisiä ainakin mitä murteeseen tulee, jos paikallisen korostuksen jättää pois, mutta minulle hämeestä kotoisin olevan isäni sukulaisten loputon itsemollaus, vähättely ja kursailu on jotain käsittämätöntä. Mitä ne haluavat, aikuiset ihmiset? Että alkaisin korajata, että ei ei, teidän torppa on kyllä ihan sievä ja kyllä tämä leipomasi pulla on aivan erinomaista.

Energiaa vievää sellainen jatkuvan negatiivinen ilmapiiri.

hämeestä kotoisin olevan isäni sukulaisten loputon itsemollaus, vähättely ja kursailu on jotain käsittämätöntä. Mitä ne haluavat, aikuiset ihmiset? Että alkaisin korajata, että ei ei, teidän torppa on kyllä ihan sievä ja kyllä tämä leipomasi pulla on aivan erinomaista.

Energiaa vievää sellainen jatkuvan negatiivinen ilmapiiri.

Ja ihan validin pointinkin kyllä toit mukaan tähän keskusteluun ;-) - onhan tuo tottakin; tunnistan tuossa kyllä tiettyä hämäläisyyttä. Juuri tuollaista nöyristelyä se on välillä äidin puolen suvussanikin, joka on (pitkiltä juurilta) juuri hämeestä.

Ja on tuokin toki melko ärsyttävää. Ei hyvä vaihtoehto siis sekään. Paras kai olisi jossakin siinä välimaastossa? Että oltaisiin terveellä tavalla ylpeitä itsestämme ja perheistämme, mutta samalla säilytettäisiin terve ja aito kiinnostus kanssaihmisiä kohtaan (muutakin kuin kilpailumielessä ;-)).

Mutta sen olen huomannut, että tyypillinen hämäläinen temperamentti (juuri tuo nöyristely ja kursailu) ei sovi hyvin yhteen lappilaisen tai pohjanmaalaisen temperamentin kanssa - siinä jää auttamattomasti hämäläinen tossun alle niin, että viuhahtaa ;-).

Ei vaiskaan - mieheni kanssa näistä juuri puhuttiin viimeisen lapin reissun jälkeen, ja hän on kyllä (onneksi) vaatimattomimmasta päästä lappilaisia. Ja kyllä hänkin tunnistaa omassa (sikäläisessä) kaveripiirissään näitä energiavarkaita, jotka leuhkivat minkä ehtivät - mutta osaa heihinkin suhtautua oikealla tavalla.

Kuten jo sanoinkin; minäkin jatkan suhtautumisharjoituksia ;-) - nyt jo olen oppinut ottamaan kaverini kanssa sen linjan, että leuhkin takaisin samalla mallilla (tai siis ainakin yritän yltää samaan hänen kanssaan - joskus tuottaa vaikeuksia), sillä muuten en pärjää.

Kiitos tästä arvokkaasta ketjusta kaikille osallistujille! Keskustelu jatkukoon :-).

Ap.

Suuri osa tuntemistani on kuitenkin niin täynnä omaa erinomaisuuttaan että huumori puuttuu kokonaan ja yleisvaikutelma kääntyy tyhmän puolelle. Toisaalta jotain hienoa on kyllä siinä että pidetään "heimon" kanssa yhtä. Onneksi ei ole itse tarvinnut siellä lakeudella kasvaa ja kiillottaa julkisivua.

IOhan junttilan meininkiä käydä jossain keskisen kyläkaupassa ja sitten leveillään TAVAROILLA. Pula-ajan perujako lienee vai puuttuuko päästä todelliset leveilyn aiheet?

Ja kyllä munkin tuntemani pohjalaiset jaksaa sitä omakehua- ehkäpä loppujenviimeksi on huono itsetunto kun koko ajan pitää olla kyyläämässä ettei naapuri oo parempi kuin ite- siinähän jää syvemmät arvot kehittymättä kokonaan- ulkokultaista puuhaa. Mut sielläpähän puuhaavat.

eikä oo ollenkaan ennättäny osallistua keskusteluun niinku olis halunnu. Mut pietään keskustelu ylhäällä, jatkan asiasta ku ennätän. Eli huomenna. :D



Ja arvatkaa, mikä olis mahtavaa?!? Lähtiä vaikka laivalle keväällä tähän ketjuun osallistujien kesken! Olis aika huippua, voitais panna "paikkakuntaominaisuuet" puntariin. :D



2

Yks on käynyt miehen sukulaisissa lapissa ja on sitä mieltä, että kaikki lapissa on samanlaisia *reps*



Eiköhän tämä ketju hiukan kuvaa ketjun aloittajaa. Voi voi kun menivät nyt kehumaan itseään ja eivät kehuneet häntä. On ne niin tympeitä.



Olen asunut monessa paikassa ja olen huomannut, että on erilaisia luonteita ja erilaisia ihmisiä. Ja ihmiset on erilaisia kun heihin tutustuu paremmin. Kehuskelijoita löytyy joka paikasta, samoin kuin niitä kateellisiä nöyriä, jotka ei uskalla itseään kehua, mutta odottavat, että muut kehuisivat heitä heidän puolestaan. Ja jos ei niin tehdä niin selän takana haukutaan muita ylpeiksi.

Yks on käynyt miehen sukulaisissa lapissa ja on sitä mieltä, että kaikki lapissa on samanlaisia *reps*

Eiköhän tämä ketju hiukan kuvaa ketjun aloittajaa. Voi voi kun menivät nyt kehumaan itseään ja eivät kehuneet häntä. On ne niin tympeitä.

Olen asunut monessa paikassa ja olen huomannut, että on erilaisia luonteita ja erilaisia ihmisiä. Ja ihmiset on erilaisia kun heihin tutustuu paremmin. Kehuskelijoita löytyy joka paikasta, samoin kuin niitä kateellisiä nöyriä, jotka ei uskalla itseään kehua, mutta odottavat, että muut kehuisivat heitä heidän puolestaan. Ja jos ei niin tehdä niin selän takana haukutaan muita ylpeiksi.

Enhän minä tässä nyt kai yksin ole ollut mielipiteeni kanssa ;-)? Vai olenko? Ja itseasiassa tämä ajatukseni perustui kyllä useampaan tapaamiskertaan ja useampaan ihmiseen kuin vain muutamaan kertaan / muutamaan ihmiseen - olemme jo olleet mieheni kanssa yhdessä 7 vuotta, ja pohjanmaalaisen ystäväni (perheineen) olen tuntenut 16 vuotta. Eli ei nyt ihan yksi yksittäinen huomiotta jättäminen ole saanut aikaan tätä ajatusta.

Mutta jos se sinua helpottaa, niin tokihan sinä voit noin sen ajatella. :-)

Ap.

Oletko ottanut huomioon, etteivät kaikki nöyrät suinkaan ole kateellisia? Tai sellaisia, jotka toivoisivat muiden kehuvan heitä / sellaisia, jotka ylipäätään edes laskevat paljoakaan painoarvoa itsensä korottamiselle - ei se ole kaikille niin tärkeää. Usko tai älä.



Itse liittäisin kyllä tuon kateuden piirteen enemmän yhteen leuhkimisen kanssa - sellaisiin ihmisiin (ylipäätään) joille on tärkeää se, mitä itse omistaa suhteessa siihen, mitä joku toinen omistaa. On ihmisiä joille omistaminen ylipäätään ei ole niin tärkeää. Oletkos koskaan tullut ajatelleeksi sitä? :-)



Mutta tästä sen just huomaa miten sitä jokainen projisoi sellaisia tunteita / tuntemuksia toisiin, mitä itse tuntee ja omaa. Jos sinä olet itse kateellinen / taipuvainen tuntemaan kateutta siitä, mitä jollakulla toisella on, olet taipuvainen myöskin huomaamaan sitä piirrettä muissa (vaikka sitä ei siellä olisikaan).



Omasta mielestäni ei ole mitään mieltä olla kateellinen; itse uskon siihen, että jokainen on tässä elämässä oman onnensa seppä :-) - valintoja kaikki tyynni. Valitse hyvin ja oikein, niin saat sen mitä oikein kovasti haluat ja mitä kohti päämäärätietoisesti elämässäsi pyrit. Mutta ole varma siitä, mitä haluat - se ei välttämättä olekaan ihan sitä mitä uskoit sen olevan; kaikessa on kaksi puolta. Myös ne huonot puolet. Eikä kaikkea voi saada. Sehän se tämän elämän kauneus onkin, ettei kaikkea voi saada - eivätkä kaikki ole samanlaisia; meillä on erilaiset rikkaudet ja vahvuudet ja niiden pohjalta jokainen rakentaa omannäköistään elämää - omalla tavallaan rikasta, mutta myös omalla tavallaan vajavaista sellaista. Huomaatkos nyt, että kateus / katkeruus on ihan turhaa? ;-)



Ap.

Yks on käynyt miehen sukulaisissa lapissa ja on sitä mieltä, että kaikki lapissa on samanlaisia *reps*

Eiköhän tämä ketju hiukan kuvaa ketjun aloittajaa. Voi voi kun menivät nyt kehumaan itseään ja eivät kehuneet häntä. On ne niin tympeitä.

Olen asunut monessa paikassa ja olen huomannut, että on erilaisia luonteita ja erilaisia ihmisiä. Ja ihmiset on erilaisia kun heihin tutustuu paremmin. Kehuskelijoita löytyy joka paikasta, samoin kuin niitä kateellisiä nöyriä, jotka ei uskalla itseään kehua, mutta odottavat, että muut kehuisivat heitä heidän puolestaan. Ja jos ei niin tehdä niin selän takana haukutaan muita ylpeiksi.

Enhän minä tässä nyt kai yksin ole ollut mielipiteeni kanssa ;-)? Vai olenko? Ja itseasiassa tämä ajatukseni perustui kyllä useampaan tapaamiskertaan ja useampaan ihmiseen kuin vain muutamaan kertaan / muutamaan ihmiseen - olemme jo olleet mieheni kanssa yhdessä 7 vuotta, ja pohjanmaalaisen ystäväni (perheineen) olen tuntenut 16 vuotta. Eli ei nyt ihan yksi yksittäinen huomiotta jättäminen ole saanut aikaan tätä ajatusta.

Mutta jos se sinua helpottaa, niin tokihan sinä voit noin sen ajatella. :-)

Ap.

Minun mielestäni olet ihan väärässä. Olen asunut Lapissa useita vuosia ja siellä on ihan yhtä mukavia ihmisiä kuin pääkaupunkiseudulla. Olen itse kotoisin Espoosta, joten jotakin vertailukohtaakin on. Monet espoolaiset ystäväni elävät yli varojensa ja tärkeää on näyttää rikkaalta ulospäin. Muutamanat lappilaiset ystäväni, jotka rehentelevät omaisuudellaan, ovat kuitenkin paljon rehellisempiä. Heillä on oikeasti varaa siihen mitä omistavat. Siltikään en halua yleistää, koska joka puolelta Suomea löytyy erilaisia ihmisiä. Sitä paitsi Lapissa asuu nykyään niin paljon muualta tulleita (niin kuin pääkaupunkiseudullakin) ettei voida enää puhua puhtaasta lappilaisesta ihmisestä.

Jos et tule toimeen sukulaistesi ja ystäväsi kanssa, kannattaa ihan ensimmäiseksi katsoa peiliin. Minulla ei ole mitään hankaluutta tulla toimeen lappilaisten, savolaisten tai pohjalaisten kanssa. Olen oma itseni ja annan toisten olla niin kuin haluavat.