Pohjanmaalainen (ja lappilainen!) itsensä korostaminen on TOSI ärsyttävää!

Minua ärsyttää enemmän kateelliset ihmiset. Sellaiset, jotka saavat traumoja kun toisilla ihmisillä menee hyvin. Meidän ystäväpiirissämme kaikki saavat kehua retostella itseään ja toisiaan, mutta ihan yhtä helppoa on jokaisen kertoa, jos on tapahtunut jotain ikävää. Kuuntelemme kyllä toisiamme ja olemme kiinnostuneita toistemme asioista.



Minun mielestäni on tosi ankeaa olla vaatimattomien ihmisten seurassa. Siis sellaisten, jotka eivät uskalla edes kertoa mitä tekevät työkseen, ettei kuulosta leuhkimiselta.



Jokaiselle ihmisellä on oikeus ajatella itsestään positiivisesti. Ne tyypit masentuvat, jotka eivät osaa kaivaa elämästään positiivisia puolia katastrofinkin keskellä. Kehukaa vaan itseänne, nauttikaa toisten onnistumisista ja rakastakaa elämää!

Kuulostaa enemmän "luonnevialta".

Olemme tunteneet toisemme 16 vuotta - yläasteelta lähtien, ja ajoittain olemme olleet kuin paita ja peppu; todella läheisiä ja aina yhdessä. Tälle kaverille on ylipäätään muutenkin tyypillistä kaveerata jonkun kanssa oikein läheisesti, ja sitten vaihtaa uuteen kaveriin, kun vanhasta ei ole enää "iloa". Ts. kun toinen kyllästyy ja vaihtaa kaveria ;-). Muidenkin kokemus oli silloin - ja on edelleen, se, että tämä ihminen osaa olla todella "kuluttava" ja rasittava juuri tämän kehumispiirteen vuoksi.

Ei siis mitään "hyvää päivää kirvesvartta" kavereita.

Ap.

Mieheni on siis Pohjanmaalta kotoisin. Tuon itsensä korostamisen olen huomannut kun käymme hänen sukulaistensa luona :) Aina pitää tuoda esille se, kuinka ME olemme PAREMPIA kuin muut ja kehua omia geenejä vielä vähän. Ikäväksi menee sitten, kun jollain "ulkopuolisella" onkin isompi talo tai enemmän omaisuutta, korkeampi koulutus tai muuta. Tällaisesta ihmisestä aletaan painostaa heti tietoja mahdollisista vioista, tyyliin:



"Joo, onhan sulla talo ja tutkinto mutta sä oletkin rumemman näkönen kuin me!" Ja taas saa pohjalainen tuntea olevansa vähän parempi...:)



Tavaramäärällä kerskuminen ja päteminen on sellainen piirre, jota minun on vaikea ymmärtää...Joulun jälkeen esimerkiksi hirveä kilpalaulanta siitä, kenen lapset sai tänä vuonna isoimman kasan joululahjoja :) Lapsellista ja junttia käytöstä minusta aikuisilta ihmisiltä, mutta toisaalta sitä on huvittavaa seurata sivusta.

Minun tuttavapiiristäni löytyy sekä niitä, jotka korostavat itseään (kaikki pitää olla paremmin kuin toisella), mutta löytyy myös toisenlaisia ihmisiä.



Ap:n viestejä lukiessani tuli mieleen, että onko tässä yksi lappilaisen ja hämäläisen ero: minä lappilaisena voin sanoa rehellisesti hyvät puoleni, mutta myös huonot puoleni (tosin hyvien puolien sanomista on pitänyt opetella). Toivottavasti ap et loukkaannu, mutta sinun viestistä tuli sellainen olo, että sinä kuitenkin ajattelet olevasi lappilaista/pohjalaista parempi (koska olet nöyrä, alemmuudentuntoinen...).



Mielestäni itsensä korostaminen riippuu pitkälti vain siitä, onko sinulle hyvä vai huono itsetunto. Minua ärsyttää suomalaisissa se, että ei voida suoraan ilmaista tyytyväisyyttä itseään kohtaan. Jos sinä olet lahjakas esim. soittamaan jotain instrumenttia, voit sinä myöntää sen ja KIITTÄÄ, jos joku sinua kehuu. Rehennellä ja ylpistellä ei kuitenkaan tarvi.



Me lappilaiset sanomme asiat suoraan ja se ehkä ärsyttää monia. Vai mitä? Ja vielä yksi juttu! :) Aikaisemmin joku mainitsi jostain pohjalaisesta, joka oli sanonut olevansa ylpeä pohjalaisuudestaan. Kirjoittaja ihmetteli, miksi se piti sanoa ääneen. Minä taas ihmettelen, miksi sitä ei saisi sanoa ääneen! Minä ainakin arvostan ihmisiä, jotka arvostavat omaa taustaansa, on se sitten pohjalaisuutta, hämäläisyyttä vai jotain muuta. Jos on jostain asiasta tyytyväinen, onnellinen, niin miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Ei ääneen pidä sanoa vain niitä huonoja asioita! Jos tämä on itsensä korostamista, niin sitten minä korostan itseäni! :D

olla iloinen omasta menestyksestään kuin pitää itseään parempana kuin muut. Tuntuu, että tässä ketjussa jotkut sotkevat nuo asiat. Ap ei tarkoittanut käsittääkseni, että pitäisi nöyristellä, vaan että on tympeää, kun joku koko ajan suoraan osoittaa, että on parempi kuin toinen.



Paras on, jos osaa iloita sekä omista että toisen hyvistä asioista. Ap on oikeassa siinä, että on tylsää, jos kanssakäymisessä jutellaan vain toisen asioista (otiinpa nyt mistä heimosta tahansa).



Olen Itä-Suomesta, asun Lapissa. Totta tuo, että toinen voi tarkoittaa kyselyä kohteliaisuudeksi ja toisesta se kuulostaa kuulustelulta. Lapissa on mukavia ihmisiä, ja viihdyn täällä. Mutta kyllä täällä minun kokemukseni mukaan on esim. Pohjois-Karjalaa enemmän sellaista, että toinen puhuu vain omista asioistaan ja osoittaa toiselle, että keskustelukumppanin asiat eivät kiinnosta tippaakaan. Olen tavannut ihmisiä, jotka kylmästi ovat kuin eivät kuulisikaan, kun heille heidän vuodatustensa lomaan sanoo jotain omista asioistaan. Ei ole kohteliasta, jos keskustelussa ei ole yhtään vastavuoroisuutta. Pohjois-Karjalassa tuollaista vain omista puhumista pidettäisiin todella typeränä käytöksenä.



Esim. naapurin rouva puhuu innoissaan töistään ja luettelee työvuoronsa ja kaikki tekemisensä, mutta kun minä mainitsen ihan tavallisesti, että vaihdoin työpaikkaa, hänen ilmeensä on kuin olisin sukalla lätkäissyt naamaan. Ja sitten vauhdilla vaihdetaankin aihetta. Tuollaiseen en ymmärrä syytä, miksei esim. voisi kommentoida, että jaa, sehän mukava, ja vasta sitten alkaisi taas hänen tarinansa.



Joidenkin kanssa on sitten niin, että omat asiansa saa sanottua joukkoon, kun vain sanoo eikä jää odottamaan, että niistä kysyttäisiin, ja se on ok. Onneksi suurin osa ihmisistä on täälläkin vastavuoroisia.



Noiden täynnä itseään olevien ihmisten kanssa en sitten enää juuri olekaan tekemisissä. Kuka täällä sanoikaan, että ärsyttävien ihmisten kanssa ei kannata olla yhteyksissä ja se on totta. Ap, ei kannata olla jonkun kanssa tekemisissä siksi että on koko ikänsä ollut. Jos toinen on pottumainen, olkoon sitä omassa rauhassaan. Suurin osa ihmisistä on mukavia, olipa mistä heimosta tahansa. :-)

joita ei kukaan huomannut. Suulaammat ja rohekammat vei aina stipendit ja sai kehut ja parhaat pojat.

Heistä tuli katkeria ja kateellisia. Haukkuvat ystäviään selän takana ja marisevat, kuinka he tuovat esille itseään, eivätkä kysele heistä mitään.



Kuitenkin he toivoisivat, että he olisivat edes kerran elämässä maailman napa (yleensä he muuten leikkivät niitä suureellisia prinsessahäitä kun kerrankin saavat päihittää kaikki). Salaa he kadehtivat ja onhoavat niitä ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja jotka osaa antaa kiitosta omista kyvyistään ja teoistaan. Mutta kun heitä pitäisi aina raahata perässä ja kyniä jokainen sana suusta kun muuten sitä ei saa. Istuvat aikuisinakin hiljaa penkissä ja kitisevät kun muut puhuu vain itsestään, eikä heistä.



Hei haloo, teistä takapenkin tytöistä on vaikea puhua kun ette puhu mitään, ettekä kerro mitään.

Hämäläiset eivät todellakaan ole vaatimattomia. Mieheni suku on Hämeestä, ja sellaista itsekehun määrää en ole missään muualla kuullut. Itse olen kotoisin Itä-Suomesta ja tuon itsekehun kuunteleminen on minulle äärimmäisen kiusallista ja myötähäpeää tuottavaa. Appiukko varsinkin pakottaa minut kehumaan itseään. Itä-Suomessa tuollaista kehuskelua katsottaisiin todella vinoon. Kehut pitää ansaita ja niiden saaminen on täysin toisten ihmisten päätettävissä.