Pohjanmaalainen (ja lappilainen!) itsensä korostaminen on TOSI ärsyttävää!

Mieheni suku on Pohjanmaalta ja eipä ole kummempia eroja itsetunnoissa ja itsensä korostamisissa tullut eteen. Kyllä tuollaiset asiat on yksilöllisiä ja on todella epäasiallista yleistää.

Ainahan täällä on toki yleistetty yhdenkin ihmisen mukaan kokonaisia kansanryhmiä, joten siinä av-mammat on hyviä. Mikäli joku tuntee yhden muslimin joka katsoi kieroon niin av-mammojen mielestä kaikki muslimit on kummallisia kun katsovat kieroon.... Tajuatteko?

Ja niin, että yrittäisit samalla suhtautua lukemaasi mahdollisimman objektiivisesti (eli älä siis ota henkilökohtaisesti).

Tosin uskon sen, että varmasti on vaikea huomata tälläisiä asioita, kun on niiden läheisyydessä koko ikänsä asunut. Siinä vaaditaan jo itsekriittistä mieltä ja kykyä reflektoida omia syvempiä ajatuksiaan ja reaktioitaan - se ei ole ihan helppoa, ja vaatii useamman vuoden aktiivisen harjoittelun ennenkuin tuottaa tulosta.

Ap.

Olen pohjanmaalta ja tunnustan että pohjalaisuuteen liittyy tiettyä ylpeyttä omista juurista, joka joskus menee vähän yli oman ja muittenkin tarpeen. Erityisesti vanhempi sukupolvi tykkää kertoilla menestyksestään, nuoremmat eivät ehkä enää niinkään... ainakin omassa kaveripiirissäni henki on rento ja mukava eikä kukaan jyrää toisia omaan paremmuuteensa vedoten. Jää nähtäväksi alkaako pohjalaisuus katoamaan vuosikymmenten saatossa, suomalaiset alkavat kuitenkin olla enemmän sekoittunutta väkeä kuin isoäitiemme aikaan, jolloin puolisokin otettiin naapurikylästä. Toisaalta tavat istuvat sitkeässä, joten ehkä on vielä toivoa "perinteiden säilymisestä". Heh heh.



Itse olen ns. vaatimattomamman pään pohojalaanen, ja kyllä minuakin joskus sieppaa kun isovanhempani kehuilevat tyyliin poikani sitä ja tätä tai pojantyttöni sitä ja tätä. En kuitenkaan ajattele että kotiseuturakkaus olisi mitenkään huono asia tai että ylpeys omista juurista olisi paha juttu. On eri asia jos kehuillaan tavaroilla tai autolla tai arvonimillä jne. Mutta jos suku on viljellyt vaikkapa samoja peltoja jo monta sataa vuotta niin on siinä tiettyä hohtoa ajatella itseään osana sukupolvien ketjua ja mielestäni ei ole mitään pahaa olla ylpeä siitä ja arvostaa esivanhempiensa työtä. Lapissa tilanne on varmaankin samankaltainen, ellei vielä vahvempi: samat suvut ovat asuttaneet samoja seutuja sitkeästi jo ties kuinka pitkään ja joutuneet kamppailemaan elannostaan, joten heillä on tiettyä oikeutta olla itsestään ja suvustaan ylpeitä erityisesti lappalaisina.



Olen ylpeä myös suomalaisuudestani enkä pelkästään pohjalaisuudesta. Muualla maailmassa on isompaa ja hienompaa ja eksoottisempaa, mutta koska viihdyn täällä hyvin niin voin olla samantien hyvillä mielin tyytyväinen siihen mitä minulla täällä on. Muualla suomessa on varmasti ihan yhtä mukavia (tai tympeitä) ihmisiä ja yhtä hienoja (tai rumia) paikkoja asua, mutta jostain syystä viihdyn täällä parhaiten, muiden junttien ja itsensäkehujien kanssa, joten pysykää vaan savolaiset ja hämäläiset poissa pohojanmaalta!!! ;)



Niin.. ja meinas unohtua: mitä teille muille muuten kuuluu?

Olet hauska :-).



Ja olet ihan oikeassa siinä, että varmasti on syytäkin (ainakin joissakin tapauksissa) olla ylpeä pitkistä juuristaan jollakin tietyllä alueella - ja myöskin arvostaa esi-isiensä panosta, mutta (ja kyllä tässä on mutta mielestäni ;-)) edelleen kysyn, että mihin siellä ne ystävyyssuhteet ja leppoisa kanssakäyminen muiden kanssa oikein perustuu, jos tälläinen piirre (liiallinen ylpeys) istuu ihmisissä niin vahvassa? Voiko se koskaan oikeastaan olla leppoisaa toveruutta, jos ystävän funktio (= tarkoitus) on olla joku, jonka avulla nostatetaan omaa statusarvoa ja johon omaa menestymistä peilataan. Joku, joka istuu ja kuuntelee - tai joka lähtee mukaan kilvoittelemaan siitä, kenen suku nyt sitten loppuviimeksi onkaan se parhain ;-).



Minulta ainakin menisi hermot (ja on mennytkin) tuollaisessa "ystävyydessä" alta aikayksikön.



Ap.

Kiitos hyvää kuuluu! t. hidas hämäläinen nro 76. ;)





Ja en muuten väitä, ettäkö kaikki pohojalaaset olisi stereotyypioitavissa tähän keskusteltuun muottiin, ei liene edellinen keskustelijakaan siihen sopiva. Mutta omien havaintojeni ja kokemusteni mukaan tämä keskusteltu ylpeys jne. on yleisempää ollut täällä Oulun seudulla.



Älkääkä vetäkö kukaan herneitä nenään, en minäkään vedä, vaikka minua hämäläisenä on tässäkin ketjussa haukuttu keskustelutaidottomaksi, hitaaksi ja juntiksi. :D Jos suuttuu väitteistä, niin sittenhän voidaan ajatella, että taisi kolahtaa omaan nilikkaan!

Minä ymmärrän Ap:ta täydellisesti! Mutta olenkin hämäläinen, joka on Helsingin kautta muuttanut Ouluun.



Täällä pohjanmaalla ittiä todellakin kehutaan ja kilpaillaan, että kenellä on paremmin. Ja se kääntyy kyllä alkuperäisen hämäläisen silmissä naurettavaksi. Sitä vaan ajattelee, että toisella ei oo loppujen lopuksi kovin hyvä itsetunto, kun pitää ittestään mekkalaa ja ylpeilee.



Ja sitten niistä pohjalaisista keskusteluista, että toisen asioista ei olla kiinnostuneita...Tuolla tuli aiemmin se pointti, että minun odotetaan itse kertovan. No, joo. Jos kerron itsestäni, niin sitä ei seuraavalla kertaa muisteta, vaan saan kertoa saman asian uudestaan ihan uutena juttuna. Ja taaskaan keskustelu ei jatku, ellen itse paasaa omista asioistani.



Ja vielä yksi asia: ihmettelen, että miksi pohjalaiset aina ylistävät paremmuuttaan ja haluttavuuttaan työmarkkinoilla. Täällä väittävät kivenkovaan olevansa kovaa valuuttaa työmarkkinoilla etelässä, koska ovat Oulusta. Hassuinta on se, että olen kuullut asian vain ja ainoastaan oululaisten suusta...

tässäkin ketjussa on ollut puhe :-) Olet itse ehkä niitä, jotka eivät kuuntele ketään, olipa vastapuoli suulas tai hiljainen.



Heh, tässä suulas stipendien saaja tuntee monta (kateellista?) ihmistä, joiden maailma on täynnä omaa itseä, eivätkä kestä kuulla toisten hyviä kuulumisia.



En usko, että kukaan hiljaa odottaa, että hänestä alettaisiin puhua. Kuka tässä ketjussa on kuulumisten kyselyn perään ollut? Monet sen sijaan puhuvat sellaisista, jotka eivät kommentoi toisten asioihin, vaikka heille niistä sanottaisiin. Jotkut vain eivät osaa keskustelun perustaitoja, 75 varmaan on yksi heistä.

...ns. muualta tulleiden lapsena. Kymenlaaksossa oli alkuperäisten kymiläisten kesken tosi suvaitsematon henki, joka tuotiin taitavasti joka käänteessä esiin: jos sukusi ei ole 500 vuotta kuokkinut saman pellon multaa, et ole mitään. Edes 30 vuodessa juopa ei katoa mihinkään. Onko muualla tällaista "vedentuomien" vahvaa ylenkatsetta?



Toisaalta Savossa asuva meri-Lapista lähtöisin oleva appeni on ihan mahdoton kehumaan. Hän tekee itsestään jatkuvasti asiaa ja korostaa erinomaisuuttaan - miten vanhoilla päivillään on matkustanut vaikka missä moottoripyöräillen ja purjehtien, kirjoittaa niistä lehtiin, esittää filmejään. Samoin on suuri saavutus kun lapsia asuu ulkomailla. Mutta tämäntyyppisen kehuskelun laittaisin kyllä enemmänkin persoonan kuin heimo-ominaisuuksien piikkiin.

olla iloinen omasta menestyksestään kuin pitää itseään parempana kuin muut. Tuntuu, että tässä ketjussa jotkut sotkevat nuo asiat. Ap ei tarkoittanut käsittääkseni, että pitäisi nöyristellä, vaan että on tympeää, kun joku koko ajan suoraan osoittaa, että on parempi kuin toinen.

Paras on, jos osaa iloita sekä omista että toisen hyvistä asioista. Ap on oikeassa siinä, että on tylsää, jos kanssakäymisessä jutellaan vain toisen asioista (otiinpa nyt mistä heimosta tahansa).

Olen Itä-Suomesta, asun Lapissa. Totta tuo, että toinen voi tarkoittaa kyselyä kohteliaisuudeksi ja toisesta se kuulostaa kuulustelulta. Lapissa on mukavia ihmisiä, ja viihdyn täällä. Mutta kyllä täällä minun kokemukseni mukaan on esim. Pohjois-Karjalaa enemmän sellaista, että toinen puhuu vain omista asioistaan ja osoittaa toiselle, että keskustelukumppanin asiat eivät kiinnosta tippaakaan. Olen tavannut ihmisiä, jotka kylmästi ovat kuin eivät kuulisikaan, kun heille heidän vuodatustensa lomaan sanoo jotain omista asioistaan. Ei ole kohteliasta, jos keskustelussa ei ole yhtään vastavuoroisuutta. Pohjois-Karjalassa tuollaista vain omista puhumista pidettäisiin todella typeränä käytöksenä.

Esim. naapurin rouva puhuu innoissaan töistään ja luettelee työvuoronsa ja kaikki tekemisensä, mutta kun minä mainitsen ihan tavallisesti, että vaihdoin työpaikkaa, hänen ilmeensä on kuin olisin sukalla lätkäissyt naamaan. Ja sitten vauhdilla vaihdetaankin aihetta. Tuollaiseen en ymmärrä syytä, miksei esim. voisi kommentoida, että jaa, sehän mukava, ja vasta sitten alkaisi taas hänen tarinansa.

Joidenkin kanssa on sitten niin, että omat asiansa saa sanottua joukkoon, kun vain sanoo eikä jää odottamaan, että niistä kysyttäisiin, ja se on ok. Onneksi suurin osa ihmisistä on täälläkin vastavuoroisia.

Noiden täynnä itseään olevien ihmisten kanssa en sitten enää juuri olekaan tekemisissä. Kuka täällä sanoikaan, että ärsyttävien ihmisten kanssa ei kannata olla yhteyksissä ja se on totta. Ap, ei kannata olla jonkun kanssa tekemisissä siksi että on koko ikänsä ollut. Jos toinen on pottumainen, olkoon sitä omassa rauhassaan. Suurin osa ihmisistä on mukavia, olipa mistä heimosta tahansa. :-)

Näistä sanoistasi - olet oikeassa monella tasolla.

Itsekin olen miettinyt ko. ystävyyden jatkamisen mielekkyyttä - ja itseasiassa ystävyys oli katkolla nyt aikuisiällä jo kerran lähes 5 vuotta. Mutta sitten löysimme toisemme uudestaan. Ennen tätä ystävyyden uudelleen "aktivoimista" (sallinette moisen ilmaisun), kerroin kyllä ystävälleni nämä syyt siihen miksi en ollut halunnut pitää yhteyttä yllä. Ja tilanne on nyt ollut paremmin kuin aikaisemmin - nyt hän keskittyy ottamaan huomioon minuakin, ja minä keskityn ottamaan oman tilani ystävyydessä entistä paremmin. Näillä eväillä jälleen jatketaan :-).

Ja hienosti kuvailit juuri sitä ilmettä (pystyn ihan elävästi kuvittelemaan tuon ilmeen ;-)), mikä (omahyväistä tyyppiä olevan) lappilaisen kasvoille tulee, kun yrität kertoa omista asioistasi - kuin märällä sukalla kasvoille olisi läpsäissyt! Hieno ilmaisu, ja pitää todella paikkaansa.

Ap.

Toisena hämäläisenä sinä ymmärrät minua. Ihana kuulla, etten ole tuntemusteni kanssa yksin.

Mieheni suku on Pohjanmaalta ja eipä ole kummempia eroja itsetunnoissa ja itsensä korostamisissa tullut eteen. Kyllä tuollaiset asiat on yksilöllisiä ja on todella epäasiallista yleistää.



Ainahan täällä on toki yleistetty yhdenkin ihmisen mukaan kokonaisia kansanryhmiä, joten siinä av-mammat on hyviä. Mikäli joku tuntee yhden muslimin joka katsoi kieroon niin av-mammojen mielestä kaikki muslimit on kummallisia kun katsovat kieroon.... Tajuatteko?

en kehtais moista täällä ihmetellä,

joku päivä ehkä ymmärrät. :D

Ei voi muuta kuin ihmetellä, että mihin ne ystävyyssuhteet sikäläisten ihmisten välillä oikein perustuvat, jos ainoa intressi ystävyyssuhteissa on olla parempi kuin toinen - ihan kaikessa ja maksoi mitä maksoi.

Itse olen hämeestä - ja siellä ollaan ihan toista maata. Nöyriä ja jopa alemmuudentuntoisia. En voi ymmärtää. Valaiskaa minua?

Sama ongelma on varsinais-suomalaislla ja se johtuu maiseman muodoista. Pohjanmaan lakeuksilla ollaan koko ajan naapurin silmän alla. Itsekin olen pohojalaasia ja kyllä itäsuomalaisen kumpuilevan maiseman keskellä tulee ihan oikeasti sellainen fiilis, että vitsi kun täällä sais olla omissa oloissaan jos töllin rakentais!

2: Joo olen hidas hämäläinen, joten voisitko vääntää rautalangasta?



3: Tuollainen kirja pitäisi lukaista; mutta mielenkiintoinen näkökulma asiaan, että se kilpailu johtuu siitä, että ollaan näkösällä toiselle liiaksi ;-).



Ap.

Oon tutustunut pohjoisesta kotoisin olevan mieheni sukulaisiin, jotka edelleen asuvat Lapissa. He ovat kyllä mukavia ja hyväntuulisia, mutta ihan hirveästi puhuvat itsestään ja kehuvat itseään ja lapsiaan. Kaikki heidän puheissaan liittyvät siihen mitä ovat itse tehneet tai ajatelleet tehdä ja miten mainiosti meni...

Eivät nämä ihmiset sitä taida itse huomata mutta mua on alkanut vähän ärsyttää ja huvittaakin. Asutaan Helsingissä ja täällä en kyllä oo tottunut moiseen. Kyllä omista jutuista toki jutellaan mut ei jatkuvasti kehuta itseä. Ei sitä kukaan jaksaisi kuunnella sanomatta jotain vittumaista takas:-)

En mä tiedä, mistä se johtuu. Mun korvaan lappilaiset on vielä enemmän itteään täynnä ku pohjalaiset, mutta tiedä sitten. Ja ite taidan olla sitten tosi kovasti, ku on pohjanmaalla syntynyt, nykyinen varsinais-suomalainen ja lapissa opiskellut! :DD



Tuo kirja olis kyllä kiva lukea, muistaako joku ko. kirjan nimeä?

2

Ihmetellään siis yhdessä; minunkin mieheni on lapista kotoisin - ja mekin asumme pk-seudulla (olemme jo molemmat asuneet täällä kohta 10 vuotta). Juuri olimme joulun aikaan lapissa appivanhemmilla kyläilemässä, ja tapaamassa mieheni lapissa yhä asuvia kavereita. Lisäksi yksi läheinen ystäväni on perheineen kotoisin lapista, mutta asunut pitkään pohjanmaalla.



Nämä asiat yhdessä kirvoittivat tämän keskustelun aloituksen - oli ihan pakko kommentoida, kun alkoi niin ärsyttämään ;-). Oikeasti - kertokaa nyt joku, että mihin sellainen ystävyyssuhde oikein perustuu, että kokoajan pitää toisen seurassa jännittää sitä, että onkohan nyt varmasti toista parempi? Minusta se tuntuu aika passiivisaggressiiviselta touhulta, josta on toverillinen rakkaus ja vertaisuus kaukana.



Ap.

Olen pohjanmaalta, enkä todellakaan kuvittele olevani parempi kuin ystäväni. Outoa. Pohjalaiset ovat kyllä ylpeiltä itsestään ja jälkikasvustaan, mutta en minä ainakaan ole sitä ylemmyydentunteena pitänyt...

Kiinnitän kotipaikkakunnalla vieraillessani huomiota siihen, että ihmisillä on tosiaan tapa kehua kovasti itseään. Mutta pohjalaiset ovat kyllä tässä(kin) asiassa ihan oma lukunsa. Eniten rasittaa se, että jos useampi pohjalainen osuu yksiin, pitää niiden ruveta korostamaan sitä erinomaisuuttaan ja puhumaan siitä pohjalaisuudestaan niin hirveästi.

Sinä et ymmärrä mutta vastauksessa paistaa koko ongelman ydin.



Mainittakoon, että osa suvustani on satakunnasta ja kyllä siellä osa on semmoisia kukkoilijoita, että minun hämäläistä puolta alkaa hävettää.

Etelä-Pohjanmaalla on ehkä sitä "täsä on meirän talo, täsä meirän ja se on palijo isoompi ku teirän"-mentaliteettia, mutta ihan tuollaista ap:n viime viestissä kirjoittamaa "jännitystä, että on toista parempi" ei ole Pohjanmaalla sen enempää ku Lapissakaan.

Kyllä pohjalaiset ylpeitä omistaan on, mutta ei niillä asioilla niinkään leuhkita. Lappilaiset saattaa leuhkiakin, mutta se on niin niiden luonto, että eivät osaa jännittää, ovatko parempia, ku ei sellasta mahdollisuutta oo, etteivät olisi. :D No, en tiedä, ehkä Lapissa on niitä asioita ja juttuja ja tapahtumia sen verran vähän (enkä nyt puhu mistään Kemistä, en välttämättä edes Rovaniemestä vaan kunnon Lapista, vaikka Kittilästä ylöspäin), että ne omat asiat paisuu niin isoiksi eikä muuta juteltavaa varsinkaan etelästä junan tuomien kanssa ole.