Pohjanmaalainen (ja lappilainen!) itsensä korostaminen on TOSI ärsyttävää!

Mielestäni ylpeys on hyvä asia, mutta itseään muita parempana pitäminen on narsistista... No, ehkä en nyt sitten tosiaan ymmärrä, kun olen itse pohjalainen. :)



8

Olen pohjanmaalta, enkä todellakaan kuvittele olevani parempi kuin ystäväni. Outoa. Pohjalaiset ovat kyllä ylpeiltä itsestään ja jälkikasvustaan, mutta en minä ainakaan ole sitä ylemmyydentunteena pitänyt...

Mutta millainen tunne toiselle siitä tulee (etenkin juuri esimerkiksi tyypilliselle hämäläiselle, joka uskoo, ettei itsestä tule pitää "isoa meteliä" - eli siis on hidas, nöyrä, valmiiksi jo alemmuudentuntoinen jne.), kun toinen kokoajan korostaa omaa (ja oman perheensä) erinomaisuutta suhteessa toiseen? Vastavuoroisuus kärsii, kun mitään toisen sanomaa ei juurikaan kommentoida muuten kuin, että käytetään sitä aasin siltana taas aloittaa jotakin kommenttia itsestä ja omasta perheestä. Tulee sellainen olo, että keskustelu ei etene mihinkään, eikä asioista voida keskustella juurikaan yleisellä tasolla - mikä virka siinä sillä ystävällä on, muuta kuin olla kuuntelijana kaikelle sille kehumiselle? Mitä se ystävä sellaisesta ystävyydestä saa? Eikö ystävyydestä pitäisi tulla molemmille hyvä mieli, ja kumpikin saa siitä yhtälailla energiaa?

Ylpeys itsestä ja omasta perheestä on ihan hyvä juttu, mutta liiallisena (ja siinä helposti mennään liiallisuuksiin) se voi olla kanssaihmisille todella karmeaa.

Ap.

Ite on pohjois-pohjanmaalta ja oon asunu vuosia Hämeessä ja myös Helsingissä, sitten paluumuuttanut kotiseudulle. Täällä ihmiset on vähän liiankin vaatimattomia ja omia lapsiaan ei saisi oikein kehaista tai ihastella ollenkaan.



Sukua mulla ja miehellä on sekä Lapissa, Etelä-Pohjanmaalla että Helsingissä. Etelä-Pohjalaisissa ihastuttaa itsevarmuus ja ärsyttää se tietynlainen uhoaminen ja naiset on kyllä siellä karskimpia kuin miehet. Lappilaiset vaikuttaa rikkailta, on hienot autot ja kesämökit ja niillä vähän kehuskellaan, mutta muuten oikein leppoisaa väkeä. Helsinkiläiset osaa jutella ja olla mukavia, mutta mielestäni he kyllä eniten korostavat itseään ja fiksuja lapsiaan. Suurin ero ainakin näillä meidän sukulaisilla on se, että kun lappilaiset tai e-pohjalaiset tulevat kyläilemään, he osallistuvat kotitöihin, mutta helsinkiläiset majoittuvat kuin täysihoitohotelliin.



Hämäläiset oli kyllä mun mielestä jotenkin luoksepääsemättömiä. Savolaiset ystävät on heti kuin oltais aina tunnettu, mutta sanonta korkkiruuvista pitää hyvin paikkansa.



Yleistyksiä joo...

Rupesin heti miettimään että miksi? Siis että miksi se piti sanoa ääneen?



Ja mikä tekee pohjalaisuudesta niin hienoa? Ja miksi sitä pitää korostaa?



Olen minäkin tyytyväinen että synnyin Itä-Suomeen ja pidän sitä vallan mainiona paikkana, mutta kuvittelen kaikkien muidenkin ajattelevan niin syntymäpaikastaan.

jos useampi pohjalainen osuu yksiin, pitää niiden ruveta korostamaan sitä erinomaisuuttaan ja puhumaan siitä pohjalaisuudestaan niin hirveästi.

ettei niille pääsekään muodostumaan minkäänlaista yhteyttä toisen lappilaisen kanssa, siksi susta tuntuu tuolta. Ei pohjalaiset pidä itteään erinomaisina, päinvastoin, ovat huonoitsetuntoista väkeä. No, ei ehkä eteläpohjalaiset. :) Enkä mä puhu omasta pohjalaisuudesta kyllä oikeastaan koskaan kenenkään toisen pohjalaisen kanssa sen perinteisen: "ai säki oot pohjanmaalta, mistä sieltä, jaa-a, meitä on näköjään kaikkialla"-kommentoinnin lisäksi. ;D

Helsingissäkin tietysti jotkut kehuvat itseään, se tulee esiin kuitenkin vähän "rivien välistä". Esimerkkinä kaverini joka kertoili esim. että pitäisi löytää jostain lapselle turvaistuin, joka on täsmälleen samaa sävyä kuin auton penkit (tarkoitus mainostaa että auto on upouusi Audi) tai että he ovat ostaneet juuri uuden telkkarin (joka oli yllättäen samanlainen kuin meidän uusi, ainoastaan isompi) jne.

Lapissa ihmiset kertovat suoraan "ostin just veneen/moottorikelkan ja se maksoi xxx euroa". Ja tää sanotaan silloin kun kuulija on esim. valitellut rahahuolia. Elikkä lappilaiset harrastavat sellaista "mulla menee kyllä tosi hyvin"-jutustelua enemmän.

minusta ihmiset eivät täällä hirveästi kehu itseään. Mutta toisista he eivät ole sillä tavalla kiinnostuneita muista kuin esim kainuulaiset, ei hyvässä eikä pahassa.



Minua on ärsyttänyt joillakin ihmisillä Lapin kehuminen, missään muualla ei ole niin mukavia ihmisiä kuin Lapissa, etelän ihmiset ovat tylyjä.. Mielikuva, joka ei pidä paikkaansa. Minusta täällä on mukavia ihmisiä! Mutta mukavia on muuallakin. Kuka mistäkin tykkää. Esim. pohjoiskarjalainen uteliaisuus toisten asioita kohtaan voi pohjalaiselle ja lappilaiselle olla ärsyttävää. Minusta se taas on lämmintä toisista kiinnostuneisuutta :-)



Itsensä vähätteleminen ei ole sen parempi kuin kehuminen, minusta. En ole täällä kyllä ollenkaan törmännyt sellaiseen kilpailuhenkiseen itsensä kehumiseen ihmisten kesken, se on vain sitä "Lapissa yleensä on paremmin", siis ei "minulla elämässäni on paremmin kuin sinulla".



Täytyy sanoa, että piti Lappiin sopeutua, mutta uskon, että joka paikassa ihmiset ovat yhtä mukavia, vaikka tavat ovat erilaiset.



Tätä Lapin kehumista on selitetty joskus sillä, ja voi hyvin olla totta, että kyllähän Lapissa on elämä ollut tosi paljon karumpaa ja vaikeampaa kuin lämpimämmillä seuduilla. On pakko ollut olla hirveän sitkeä ja sinnikäs ja pärjätä, äärirajoilla varmasti asenteellakin on merkitystä. Jos kaiken karuuden päälle vielä olisi ajateltu, että huonosti menee ja ei tule mitään, olisi jo luovutettu ja kuoltu pois.. Semmoinen "me kyllä pärjätään" -tsemppaus on ollut välttämätöntä.

AP, pakko kiittää tämän ketjun aloittamisesta; ihan loistava aloitus! Kiitos! :)

Etelä-Pohjanmaalla on ehkä sitä "täsä on meirän talo, täsä meirän ja se on palijo isoompi ku teirän"-mentaliteettia, mutta ihan tuollaista ap:n viime viestissä kirjoittamaa "jännitystä, että on toista parempi" ei ole Pohjanmaalla sen enempää ku Lapissakaan.

Kyllä pohjalaiset ylpeitä omistaan on, mutta ei niillä asioilla niinkään leuhkita. Lappilaiset saattaa leuhkiakin, mutta se on niin niiden luonto, että eivät osaa jännittää, ovatko parempia, ku ei sellasta mahdollisuutta oo, etteivät olisi. :D No, en tiedä, ehkä Lapissa on niitä asioita ja juttuja ja tapahtumia sen verran vähän (enkä nyt puhu mistään Kemistä, en välttämättä edes Rovaniemestä vaan kunnon Lapista, vaikka Kittilästä ylöspäin), että ne omat asiat paisuu niin isoiksi eikä muuta juteltavaa varsinkaan etelästä junan tuomien kanssa ole.

Miten olisi esimerkiksi yleismaailmalliset asiat? Yhteiskunnalliset asiat? Toisen kuulumiset (niin, että rehellisesti ja aidosti kiinnostuneina kuunnellaan ja kommentoidaankin niitä TOISEN kuulumisia tyyliin; "Oho. Ai niinkö?" Ja esitetään lisäkysymyksiä kuten "mitä sitten tapahtui?" "miltä se sinusta tuntui?". Keskustellaan yhteisistä harrastuksista / asioista, jotka yhdistävät =-). On paljonkin keskusteltavaa ulkopuolelta sen, että toisen perhe on erinomaisempi kuin toisen perhe ;-).

Ja tuo on kyllä totta, ettei siellä pohjanmaalla (tai lapissa) varmaankaan jännitetä, että ollaanko parempia - se tiedetään syvällä selkärangassa, että "kyllä ollaan" ;-) - itseluottamusta kyllä löytyy.

Ap.

Mutta millainen tunne toiselle siitä tulee (etenkin juuri esimerkiksi tyypilliselle hämäläiselle, joka uskoo, ettei itsestä tule pitää "isoa meteliä" - eli siis on hidas, nöyrä, valmiiksi jo alemmuudentuntoinen jne.), kun toinen kokoajan korostaa omaa (ja oman perheensä) erinomaisuutta suhteessa toiseen? Vastavuoroisuus kärsii, kun mitään toisen sanomaa ei juurikaan kommentoida muuten kuin, että käytetään sitä aasin siltana taas aloittaa jotakin kommenttia itsestä ja omasta perheestä. Tulee sellainen olo, että keskustelu ei etene mihinkään, eikä asioista voida keskustella juurikaan yleisellä tasolla - mikä virka siinä sillä ystävällä on, muuta kuin olla kuuntelijana kaikelle sille kehumiselle? Mitä se ystävä sellaisesta ystävyydestä saa? Eikö ystävyydestä pitäisi tulla molemmille hyvä mieli, ja kumpikin saa siitä yhtälailla energiaa?

Ap.

En mä ainakaan jaksaisi olla ystävä ihmisen kanssa joka koko ajan vaan alentaa itseänsä ja kaikki on niin huonoa ja halpaa meillä... Ei se nyt pohjalaisten vika ole jos ei hämälääset ymmärrä arvoansa.

Eli maksaaspa bensa kympin litra, niin ei tulis ku tuttuja vastahan!

Minusta aluksi Lapissa ihmiset tuntuivat itsekkäiltä, mutta nyt ajattelen, että eivät ole, ihmisille vain asiat eivät merkitse samaa. Kummallista, en osaa selittää, mutta vuosien mittaan olen huomannut, että täällä joillakin kehuminen vain on tapa, eikä sillä tarkoiteta muuta kuin että ollaan iloisia siitä, että menee hyvin!

Siis kuulostaa oudolta, mutta.. Kun naapuri sanoo, että saan hyvää eläkettä ja olen ollutkin niin hyvä työntekijä että sen ansaitsen, ajattelen, että jaa, sehän hyvä. Minulle ei tule enää ollenkaan mieleen, että se leuhkii, vaan että kertoo vain tosiasian, tiedän, että näinhän asia on, hän on ollut kehuttu työntekijä. :-)



Mutta kovin usein en tällaiseen suoraan itsen kehumiseen ole törmännyt, paljon enemmän kuitenkin kuin Itä-Suomessa etelämpänä. Paitsi Etelä-Karjalassa, siellä ihmiset minusta ovat kaikkein suurimpia itsensä kehujia.

Noinhan se varmasti onkin. Itsellä vain vaatii aikaa sopeutua ;-).



Lähinnä juuri se miten se keskustelu siellä lapissa miehen sukulaisten ja ystävien luona on sellaista töksähtelevää juuri tämän kehumis-piirteen vuoksi; eli istutaan vaikka sitten väliajat hiljaa, kun ei enää tule mieleen, että mitä hyvää sitten seuraavaksi itsestä ja omasta tilanteesta sanoisi - ja sitten, kun toinen kertoo niitä asioita, mitkä hänellä ovat elämässä tällä hetkellä hyvin, ei siihen millään tavalla reagoida.



Minun mielestäni olisi kiva - ja kohteliastakin, sanoa vaikka, että:



"Ihana kuulla, että onnistuit"

"Hienoa, kun asia järjestyi"

"Mukava, kun sait sen asian kuntoon - mitä siitä nyt seuraavaksi seuraa?"



Keskustelu lapissa (ja myöskin pohjanmaalla) ikäänkuin tyssää ja töksähtää siihen, kun toinen kertoo kuinka hyvin hänellä nyt menee. Toinen keskustelija (etenkin, jos hänkin on samoilta alueilta kotoisin ;-)) ei mitenkään reagoi toisen hyvään tuuriin / onnistumiseen / erinomaisuuteen - vaan seuraavaksi keskustelussa tulee hiljaisuus, kun toinen miettii mitä hän voisi sanoa, jotta saisi kerrottua miten hyvin hänellä menee.



Itselleni ainakin käy aina niin, että (alkuun, kun vielä jaksan ;-)) ihastelen toisen mukana tämän hyvää onnea / tilannetta ja menen mukaan hänen tunteeseensa. Tapaamisen lopuksi minulle jää sellainen "kaikkeni antanut" fiilis ja energiani on ihan lopussa. En ole vielä oppinut olemaan vaan hiljaa toisen kehuessa ja vastaamaan samalla mitalla ;-). Ehkä se tästä vuosien mittaan, kun tälle kehumiselle altistun miehen sukulaisissa (lapissa) ja ystäväni kanssa täällä Helsingissä. Tottumiskysymyksiä varmasti nämäkin. :-)



Mutta hyvä pointti sinulla oli tuo elämästä selviytyminen karuissa olosuhteissa - siinä on varmasti perää! Sisulla on pärjätty.



Ap.

En tarkoittanut sitä, että hämäläiset kokoajan (aktiivisesti) alentaisivat itseänsä ystävyyssuhteissaan ;-) - en tietenkään. Kuulostaakin todella koomiselta. tarkoitin sanoa, että itseä tai omia onnistumisia ei mitenkään korosteta tai tuoda jatkuvasti esille, kun ollaan ystävän kanssa tekemisissä - vaan kuunnellaan, mitä toisellakin on sanottavanaan, ja ollaan aidosti kiinnostuneita toisesta ihmisestä ja hänen asioistaan. Kommentoidaan toisenkin asioita.



Ap.

Mutta sellainen tosi hyvä asia, jonka olen Lapissa huomannut: täällä ihmisillä on kuitenkin (niin kuin monissa muissakin paikoissa, esim. Kainuussa, ja varmaan useimmissa maaseutupaikoissa) sellaista lämmintä toisista välittämistä, vaikkei se heti eka tapaamisella tule esille. Ja lapsista tykätään lämpimästi! Kai, kun täällä on niitä niin vähän.



Lapsia ihaillaan, tuntemattomat tulevat jatkuvasti pikkulapsia ihastelemaan ja juttelemaan, ikinä ei lapsi näytä olevan ostoskärryineen ärsyttävästi tiellä. On täälläkin kuitenkin kaupoissa joskus ruuhkaa :-) Jos lapsi on tiellä, aikuinen hymyilee ja sanoo tööt.



Mielestäni Suomessa on yleensä vähän lapsikielteinen asenne, minusta lappilaisten asenne lapsia kohtaan on yleistä asennetta lempeämpi. En tiedä enkä ole tieteellisesti mitannut, mutta omien kokemuksieni mukaan. :-)

Ja kaikille muillekin :-).



Tosin toivoisin, että se vielä jatkuisi vilkkaana jonkin aikaa ;-) - tästä saa hyviä näkökulmia siihen, miten toiset ajattelevat niin erilailla. Ja miten helppoa on myös ymmärtää väärin, sitä mitä toinen tahtoo käytöksellään viestittää.



Ap.

En tarkoittanut sitä, että hämäläiset kokoajan (aktiivisesti) alentaisivat itseänsä ystävyyssuhteissaan ;-) - en tietenkään. Kuulostaakin todella koomiselta. tarkoitin sanoa, että itseä tai omia onnistumisia ei mitenkään korosteta tai tuoda jatkuvasti esille, kun ollaan ystävän kanssa tekemisissä - vaan kuunnellaan, mitä toisellakin on sanottavanaan, ja ollaan aidosti kiinnostuneita toisesta ihmisestä ja hänen asioistaan. Kommentoidaan toisenkin asioita.

Ap.

Kyllä pohjalaisetkin keskustelee syvällisesti ja empaattisesti, mutta se vaatii sen oikean ystävyyssuhteen, ei mitään "hyvää päivää kirvesvartta" -suhdetta.

Kyllä pohjalaisetkin keskustelee syvällisesti ja empaattisesti, mutta se vaatii sen oikean ystävyyssuhteen, ei mitään "hyvää päivää kirvesvartta" -suhdetta.

Olemme tunteneet toisemme 16 vuotta - yläasteelta lähtien, ja ajoittain olemme olleet kuin paita ja peppu; todella läheisiä ja aina yhdessä. Tälle kaverille on ylipäätään muutenkin tyypillistä kaveerata jonkun kanssa oikein läheisesti, ja sitten vaihtaa uuteen kaveriin, kun vanhasta ei ole enää "iloa". Ts. kun toinen kyllästyy ja vaihtaa kaveria ;-). Muidenkin kokemus oli silloin - ja on edelleen, se, että tämä ihminen osaa olla todella "kuluttava" ja rasittava juuri tämän kehumispiirteen vuoksi.

Ei siis mitään "hyvää päivää kirvesvartta" kavereita.

Ap.

ja tuollaisia löytyy kaikista "heimoista".

Olemme tunteneet toisemme 16 vuotta - yläasteelta lähtien, ja ajoittain olemme olleet kuin paita ja peppu; todella läheisiä ja aina yhdessä. Tälle kaverille on ylipäätään muutenkin tyypillistä kaveerata jonkun kanssa oikein läheisesti, ja sitten vaihtaa uuteen kaveriin, kun vanhasta ei ole enää "iloa". Ts. kun toinen kyllästyy ja vaihtaa kaveria ;-). Muidenkin kokemus oli silloin - ja on edelleen, se, että tämä ihminen osaa olla todella "kuluttava" ja rasittava juuri tämän kehumispiirteen vuoksi.



Ei siis mitään "hyvää päivää kirvesvartta" kavereita.



Ap.

... ihanaa porukkaa. Täällä ollaan ystävälisiä kuin ruotsalsiset: koiristakin puhutaan hän-muodossa, suoria kuin pohjalaiset, vieraanvaraisia, palvelualttiita: esim. Lahdessa kaupoissa töksäytellään asiakkaille toisin kuin Varsinais-Suomessa, auttavaisia jne. Ja itteä ei kehuta. Ja tämä on tosi.