En ikinä synnyttäisi ehdoin tahdoin vamppia.

kirjoitettua viestiä.

kusipäinen akka!



Kannattaa tehdä itsari, niin ei varmasit tulekaan sellaista vahinkoa.

ikinä en vammaista lasta haluaisi. Hoidelkaa te vain niitä mongoloidejanne.

En ehdointahdoin tahtoisi synnyttää tähän maailmaan kehitysvammaista lasta. Jos minulle annettaisiin vaihtoehdoksi:



1. kehitysvammainen lapsi tai

2. ei lasta ollenkaan



niin valitsisin kakkosen miettimättä.



Tiedän että lapsi voi vammautua pahasti myös synnytyksessä, synnyttyään, nuorena, milloin vain - se on vaan hyväksyttävä. Silti en tähän maailmaan toisi lasta joka jo alle rv20 tiedettäisiin vammaiseksi.

Vamppi=huora





Joo olisihan se kauheeta kun pillusta tulisi röökaava hirvitys joka heti maksua perisi moisesta toimesta

ennen kuin tajusin mitä tuolla vampilla tarkoitit....tosiaan se on kyllä miehiä vamppaava akka eikä vammainen

yhden lapsen äiti kuin saisin toisen joka on vammainen. Nyt rv9 ja menen nt-ultraan, veriseulaan ja tarvittaessa lisätutkimuksiin. Ja jos vammaisuus on todennäköistä, ei ole kuin yksi vaihtoehto, abortti

häiriö eli siis on erityislapsi, mitä sitten? Sellainen ei näy ultrassa. Jätätkö lapsen laitokseen? Vai ihan niskalaukaus?



Kyllä täällä meidän sairaalassa jokunen vuosi sitten suloinen down-tyttö jätettiin suoraan sairaalaan. Kukaan perheestä ei halunnut enää tavata lasta "Kun ei ollut niskaturvotusta" eli luvattiin terve lapsi. Ei silloin ollut vielä veriseulaa ja lapsivesitutkimuksia ei tehdä nuorille.

,mutta en puhu lapsestakaan tuolla tavalla! Vamppi, kehari ja nuo muut ilmaukset ovat törkeitä. Jos jostain syystä sellainen lapsi tulisi minulle, pakko sen asian kanssa on elää! Mutta rukoilen, että tuollainen ihminen ei koskaan saakkaan muuta kuin täysin terveitä! Mitähän ap tai pari muuta on mieltä lapsesta, jolla on ADHD, dysfasia, asberger...?

niin hänet jätän laitokselle. Lapseen ei ole vielä silloin juuri mitään suhdetta päässyt kehittymään ja jättäminen on helppoa.



Esikoiseenkin kiinnyin oikeasti vasta kun lapsi oli 1v

tulevat jossain vaiheessa esiin. Ensimmäisen ikävuoden aikana muodostunut kiintymyssuhde on nimittäin erittäin merkittävä. Sen puutetta on vaikea enää myöhemmin korjata. Lapsesi ei luultavasti pysty aikuisenakaan kunnolla kiintymään keneenkään.

Olisi suorastaan kutkuttavaa nähdä hänen reaktionsa tähän aloitukseen.

Ensinnäkin, paljon voi korjata myöhemmällä iällä. Toisekseen, se että ap ei ole tunnistanut kiintymyssuhdetta ei tarkoita ettei sitä olisi ollut. Kolmanneksi, lapsi on kuitenkin ollut saman ihmisen hoidossa koko ikänsä eli ei ole joutunut katkaisemaan ihmissuhdetta.



t. lapsensa 13kk ja 25kk iässä saanut

Ei se tarkoita ettenkö olisi teeskennellyt ja leperrellyt lapselle ja olin hänestä jopa riippuvainen enkä antanut kellekään muulle hoitoon.



Lapseni sai hellyyttä ja perushoivaa ja vuorovaikutusta vaikka en itse oikeasti häntä rakastanutkaan samalla lailla kuin nyt

Toivon, että elämänarvosi muuttuvat. Itse en tekisi aborttia, tosin en edes ottaisi niitä tutkimuksia. Tahtoisin vain lapsen. Semmoisen kuin saisin. Olen työskennellyt kehitysvammaisten lasten kanssa, ja tiedän kyllä, että elo heidän kanssaan on joskus raskasta. Mutta pahimmat vammat yleensä tulevat synnytyksen aikana hapenpuutteesta. Siltikin, vakavasti vammaiset vauvan tasolle jääneet lapsetkin ovat persoonia ja itsessään arvokkaita yksilöitä.

Sairaiden geeniesi ei toivoisi jatkuvat uudessa sukupolvessa!

Sinä joka olet saanut lapsesi yli vuoden ikäisenä, voit lohduttautua sillä, että lapsi on ehkä ehtinyt kiintyä johonkin sen ensimmäisen vuoden aikana. Se on tärkeä asia. Jos lapsi saa ensimmäisten kuukausien aikana muodostettua hyvän suhteen yhteen ihmiseen, hänellä on mahdollisuus kiintyä myöhemmin muihin. Ketjun aloittajan lapsi tulee melko varmasti tarvitsemaan jonkinasteista terapiaa jossain vaiheesse elämäänsä.

Tosiaan kukaan ei voi tietää onko lapsi terve vaikka syntyisi "terveenä". Minä toivon sydämeni pohjasta ettei ap:n lapsille koskaan tule minkäänlaisia ongelmia tai jos tulee niin ympäriltä löytyy aikuinen joka jaksaa seistä lasten tukena. Ap:n tekstistä huomaa ettei hän pysty olemaan lapsensa tukena vaikeina aikoina vaan kaiken pitäisi olla täydellistä ja siloista.



Meilläkin kaikki oli hyvin noin kahteen ikävuoteen asti jolloin todettiin puheenviivästymää. Vuoden päästä siitä diagnosoitiin dysfasia. Nyt tutkitaan onko taustalla myös autistisia piirteitä. Tee lapsellesi palvelus ap jos hänellä joskus todettaisiinkin erityispiirteitä, ÄLÄ tuhoa hänen itsetuntoaan!!

En edes tajunnut otsikkoa ennen kuin avasin viestin. Vamppi ja kehari... kuulostaa ihan jonkun 19 v:n kielenkäytöltä.