Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kuolema on muka lapselle vaikea asia ymmärtää?
03.12.2008 |
Okei, ehkä kysymys on hieman provosoivasti muotoiltu, mutta kertokaahan: miksi kuoleminen, se että ihminen lakkaa olemasta, olisi lapselle vaikeampi tai raskaampi ymmärtää kuin se, että jotain ihmistä ei ole ollut olemassa ennen syntymäänsä?
Olen yrittänyt selittää nyt 4- ja 5-vuotiaille tytöilleni menneisyyttä ja syntymistä jo aika kauan, ja homma kilpistyy usein siihen, että lapset eivät voi KÄSITTÄÄ missä joku on, ennen kuin se on äidin masussa - heillä on täysin vieras käsite se, että on ollut aika jolloin tietty ihminen, varsinkaan lapsi itse, ei ole ollut olemassa. Tottakai se on vaikeaa, en yhtään vähättele tätä. Mutta miksi ihmeessä kuoleman yhteydessä tästä samasta asiasta tehdään tabu ja hirvistys ja selitetään (ateistitkin!) lapsille jostain taivaaseen menosta, ettei lapsi vain joudu moista miettimään?
Kommentit (6)
nelivuotiaalle. Kas kun lapsi ottaa vähän väliä kuoleman puheeksi ja ajatus erosta äidistä ja isästä selvästi ahdistaa häntä. Hän esim. saattaa sanoa että mä itkisin (tunteella) jos sä äiti kuolisit. Tänäänkin kun olin selittänyt että tapaamme taivaassa sitten kun lapsesta on tullut vanha ja hän on itse kuollut, lapsi vaikutti selvästi huojentuneelta. Minusta nelivuotiaan ei vielä tarvitse ajatella eksistentiaalisia kysymyksiä. Ei hän edes muista mitään koko jutusta enää muutaman vuoden päästä. Itsekin olen normaalin "aivopesun" läpikäynyt iltarukouksineen, ja silti olen ihan itse muodostanut maailmankatsomukseni. Sitä paitsi uskon, että uskonnollisuus on osaksi ainakin geneettistä. Eli toisilla on "uskontogeeni" ja toisilla ei, kärjistetysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On melkoinen äitin poika vaikka isi paljon hänen kanssaan aikaa viettääkin :)
että koko ihmiskuntaan on pantu kaipaus Jumalan yhteyteen, ja jonkinlainen taju siitä, että on olemassa elämä kuoleman jälkeen, sekä henkimaailma, jota ei voi nähdä. Miten muuten koko maailma olisi täynnä uskontoja, yrityksiä saavuttaa jumala tai jumaluus, miksi muuten ihminen jo pienestä saakka pohtii kuoleman ja elämän kysymyksiä? Jos olisin itse epävarma, en antaisi lapselle mitään ehdotonta vastausta. Sanoisin, että en tiedä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Olen itse onnellinen voidessani lohduttaa mummia ikävöivää lasta sillä, että hän tulee varmasti näkemään tämän vielä.
aloittaja kertoo menneisyydestä lapsilleen? Lapsilla ei ole valmiuksia ymmärtää epäkonkreettisia asioita. Kun kerrot menneisyydestä sido asia johonkin selkeään ja lapselle helposti ymmärrettävään asiaan kiinni. Esim. Silloin kun mummo oli vasta vauva tms.
ettMiten muuten koko maailma olisi täynnä uskontoja, yrityksiä saavuttaa jumala tai jumaluus, miksi muuten ihminen jo pienestä saakka pohtii kuoleman ja elämän kysymyksiä?
Ihminen on oman kuolevaisuutensa _ymmärtävä_ älykäs olento, olisihan se nyt perin merkillistä, jollei ihminen miettisi kuolemaa. Eloonjäämisvietti lisäksi varmistaa, että ajatus elämän loppumisesta on ahdistava. Ja muutenkin. Olisi vaikea kuvitella itsestään tietoista olentoa, jolle kuoleman ajatus olisi täysin samantekevä.
Ja minä taas uskon että uskonnollisuuden on istuttanut ihmiseen ennen kaikkea evoluutio. Uskonnollisuudella on eloonjäämisen kannalta varmasti positiivinen merkitys, jos voi hädän hetkellä ajatella kekkereitä taivaassa ja kuvitella jonkun hyväntahtoisen jumaluuden hallitsevan katastrofaalisesta tilanteesta huolimatta asioita, sen sijaan että panikoi kuoleman mahdollisuuden edessä.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen puhunut lasteni (6- ja 4-vuotiaat) useinkin kuolemasta, viimeksi tänään kun katsoivat "Olipa kerran ihmistä" ja se valkoparta kuoli neandertalerilaisena. Heille kuolema ei ole - ainakaan tähän asti - ollut minkäänlainen ongelma, kun kuollaan lakataan olemasta ja sillä selvä.
Kumma kyllä he eivät ole koskaan ihmetelleet niitä aikoja, jolloin he eivät olleet syntyneet, vaikka usein tulee eteen joko meidän vanhempiemme elämä ennen heidän syntymäänsä tai ihan historian asiat (tutkin materiaa).