Lue keskustelun säännöt.
RV37:(tää on kamalaa!!
03.12.2008 |
Kirjoitin tänne jo aiemmin että olen huolissani vauvan pienehköstä painoarviosta. Kaikki paikat on kipeänä koska kaaduin eilen ja täräytin lantioni jäiseen maahan. nyt tuli myös flunssa ja kurkkukipu ja heräsin keskellä yötä valvomaan ja murehtimaan meneekö kaikki hyvin.
mies ei ymmärrä miksi murehdin etukäteen, hänestä on turha kantaa huolta asioista joille ei voi mitään. hyvä asennehan se on. mutta mä olen vaan kovin ahdistunut nyt, varmaan tuon huolen+fyysisen huonon olon summa.
eikö nyt pitäisi olla onnensa kukkuloilla, miksi mä olen tämmöinen? olen oikeasti ihan varma, etten selviä tervejärkisenä jos vauvalla onkin joku kehityshäiriö.
Kommentit (4)
En ymmärrä miksi itselleen tarttee asiat tehdä niin vaikeaksi. :(
Itte oon rv 39, kaaduin viime viikolla ja kun se ei missään satu eikä mitään vuoda ja lapsi liikkuu entisellään niin mitä sitä hötkyilemään?
Tälläsiä juttuja varten se lapsivesi on sielä mahassa.
Mitä tulee flunssaan niin se nyt tulee jos on tullakseen. Itsellä on kurkku kipeä, tarttee vissiin juoda vähän enempi lämpöstä.
Jos olo menee huonoon niin taas voi soittaa neuvolaan ja kysyä sieltä apua.
Lapsien tarhassa on parvorokkoa, se tässä vähän jännittää. Ajattelin tosiaan tehdä kuten saarnaan: soitan neuvolaan ja kysyn tyhmiä.
Johan tässä on todettu raskauden aikana että mulla ei ole vasta-aineita vesirokkoon (onneksi se ei sitten tullut perheeseen), sain enteron ja nyt tää pirun parvo kummittelee taustalla. :D
Liikaa ei auta panikoida, puhuminen kannattaa aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunteeni ovat olleet niin samanlaiset. Huolestumisia turhasta (?), valvomista ja onnetonta oloa ... itsekin sanoisin, että flunssa ja kaatuminen kaiken lisäksi. Onneksi olo on helpottanut, kun on kotiutunut sairaalasta ihanan vauvan kanssa. Et ole ainoa, joka tuntee noin! Kyllä se siitä! Ehkä em. tunteesi jopa valmistavat sinua äitiyteen!
ahdistusta! Raskaus meni yliajalle, ja rupesin jo olemaan varma, ettei vauvalla ole lainkaan aivoja (koska olin lukenut, että vauvan aivolisäke osallistuu mahdollisesti synnytyksen käynnistymiseen). Ja totta kai se fyysinen rasitus, huono nukkuminen sun muut ennestään vaan kiristää pipoa! mutta vauva syntyi terveenä ja ahdistus loppui siihen!!
Tsemppiä vain!
Muita ultria loppuraskaudessa ei ollut ollut, mutta todennäköisesti ainakin kuukausi ennen synnytystä oli lapsen kasvu loppunut, koska silloin sf-mitta lopetti kasvunsa. Ja terkka ei lähettänyt kontrolliin, enkä minä edes ensikertalaisena tiennyt että hei, tää ei ole ihan ok juttu.
Yliaikaiskontrollissa ultrassa näkyi sitten sikiö <2500g (terkan painoarvio käsikopelolla 3500-4000g...) ja lapsivettä vain nimeksi. Ja ilmeisesti ei kaikki kohdussa/istukassa/minussa toiminut kuten piti, koska tosiaan siihen mennessä ei ollut tullut ensimmäistäkään supistusta, ja koko loppuraskaus oli ollut kuin ei edes olisi ollut raskaana. Eikä kukaan ollut ottanut sitäkään tosissaan että liikkeitä tuntui hirveän vaimeasti ja vähän. "Ainahan ne loppuajasta liikkuu vähemmän", "istukka etuseinämässä, siksi ei tunnu (niin, ei mitään väliä vaikka aikaisemmin oli tuntunut enemmän?)". Terve lapsi kuitenkin sitten onneksi käynnistyksellä syntyi, vaikka sykkeen vuoksi jouduttiinkin lapsi vetämään ulos epparin ja imukupin suosiollisella avustuksella. Paino oli 2745g, pituus 48cm, ja lapsivettä todellakaan ei ollut. lapsi (reilut 8kk) on kuitenkin tiettävästi ihan normaali. Eli toivon sulle voimia, ei sun lapsellakaan pakosta mitään vikaa ole. Vaikka tiedän tunteen...
Tälle raskaudelle minulle on luvattu 30+ viikoilla painoarvio, mutta pakko sanoa että vielä hirvittää. Kaikki. Loppuraskaus, synnytys, ja vauvan kunto. Ei mistään ole koskaan takeita. Menen kyllä itsekin vielä varmasti ylimääräiseen ultraan yksityiselle, vain että näen että kaikki on (kuten todennäköisesti onkin) kunnossa.