Isosisarus päivähoitoon, kun äiti kotona vauvan kanssa? Miksi?

Olen yksin kahden lapsen kanssa,on isompi hoidossa n. 6h/pvä.

Käyn myös vauvan kanssa sellasessa ryhmässä mikä on tarkotettu tukemaan arkea kun on vaikea elämäntilanne. Tänkin takia jo hoitopaikka oltava. Ja ne pari päivää kun "oon vaan kotona" lepään,siivoan tms..

Niin ja siis lapset on 3v ja 8kk.

Ja tukiverkostot muutenkin heikot.



Mut okei,en mäkään ymmärrä kun samassa hoitopaikassa on yhden lapsen vanhemmat yhdessä,eikä ole vauvaakaan,ja äiti on kotona. Niin silti on lapsi koko päivähoidossa.. Mutta enhän mä toisaalta voi heidänkään syitään tietää,että en tuomitse.

sinunkin tilanteesi ymmärrän täysin, ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia vaikeassa elämäntilanteessasi!



Lähipiirissäni on kaksi perhettä, jotka laittavat esikoisensa, siis isomman sisaruksen (2 -ja 3-vuotiaat) hoitoon, kun vauva syntyy. Perusteena juuri mainitsemani ajan ja huomion vähyys vauvan synnyttyä ja virikkeiden puute. Tuon ikäisille riittäisi sitten osapäivähoitokin, esim.3 tuntia kerrallaan 2 X viikossa, jolloin äiti saisi omistautua vauvalle tai huilata. Saisi olla sitten kotonakin perheensä kanssa.



Ap

Raskauteni vuoksi en päässyt viemään lasta kerhoon tms. ja tuon ikäinen tarvitsee mielestäni leikkiä muiden samanikäisten kanssa ja hyötyy ohjatusta toiminnasta.

Mun esikoinen on hoidossa n. 4-5 h/pv. N. 3 krt/vko. Meillä on kiirettömät aamut, vien lapsen hoitoon milloin meille se parhaiten sopii.

Noilla tuntimäärillä tämä pvhoito ei ole keneltäkään työssäkäyvän vanhemman lapselta pois!



Lisäksi tähän kuopukseen on liittynyt vaikka mitä vaikeutta. Ihan on neuvolassa sanottu, että hyvä kun esikoisella on nyt hoitopaikka. Ei pidä siitä tuntea syyllisyyttä.

että kyllä se on jonkun työssäkäyvän vanhemmilta pois, koska lapsesi vie yhden hoitopaikan vaikka olisi siellä vain muutaman tunnin päivässä. Ei ryhmässä saa olla 40 lasta vaikka kaikki niistä olisivat hoidossa vain 3h/pvä

ja puheterapeutti _vaatii_ että lapseni on pk ssa säännöllisesti.

Meille syntyi kesällä toinen lapsi,mutta silti kolme vuotias tyttäremme jatkoi syksyllä tutulla pph:lla. Pitkään tuota pohdimme,miten teemme,ja kysyimme myös hänen hoitajaltaan. Tyttärellämme on hieman arkuusonglemaa. Hoitajan mielestä hänelle ei sosiaalisuuden takia olisi hyvä jäädä kotiin pelkästään äidin ja vauvan kanssa. Meillä ei tuttava piirissä ole saman ikäisiä lapsia,joten kolmestaan täällä olisimme..



Hoidossa käy kaksi kertaa viikossa,joten jäähän siinä viisi päivää ihan tavalliseen arkeen ja veljeen tutustumiseen ym.. Hoidossa hän taas näkee kavereitaan,joista tullut erittäin tärkeitä. Vapaa päivinäänkin kyselee,pääsisikö tänään naapuriin leikkimään.. Kerhoihin meillä matkaa,autottomana mahdotonta kulkea. Tuo hoitopaikka taasen on naapurissa..

eli itse pk:ssa töissä ja meidän pk:ssa näyttäisi olevan trendi et vanhempi sisarus jatkaa täyttä päivää kaikkina päivinä ympäri vuoden. Myös lomilla nämä lapset tarvitsevat varahoitoa. Ja kyllä se on pois joltain sellaiselta joka oikeesti työn takia tarvii hoitopaikan. No niille sit tarjotaan ei oota.

Tilanne on ajautunut kaaokseen ja vuoden alusta pk ei enää tarjoa kokopäiväistä paikkaa näille tapauksille. Saavat nämä perheet keskenään sumplia sit hoitoaikataulunsa siten et kaksi lasta vievät yhden paikan. Tällä pyritään myös siihen et hoidossa olevien tenavien määrä pysyy vakiona pitkin viikkoa. Nykyään kun maanantaina ryhmässä voi olla neljä muksua ja tiistaina 14.

Ja itse olen sitä mieltä et isompi sisarus pidetään kotona silloin kuin vauvakin. Onhan noita leikkipuistoja olemassa ja avoimia päiväkoteja. Eri asia on sitten nämä jotka tarvitsevat tukitoimena pk paikkaa.

Kyllä päiväkodit ovat heräämässä ongelmaan jonka subjektiivinen päivähoito-oikeus aiheuttaa monessa kunnassa. Järeitä keinoja ollaan suunnittelemassa et vanhemmat hoitais jälkikasvunsa itse kun siihen mahdollisuus on.

Tuossa vaiheessa kun toinen tai kolmas lapsi on suunnitteilla niin ihmiset yleensä tietää mitä se lapsen hoitaminen on. Ihan turha vedota siihen että ei ole tukiverkkoja ja on raskasta. Sitten pitää jättää ne seuraavat lapset tekemättä.



Ärsyttää kaikkien työssäkäyvien puolesta että päiväkodissa roikkuu näitä virikelapsia. Itse viet lasta toiselle puolelle kaupunkia että jonkun imettäjän päivä olisi helpompi.



Ja tiedän mistä puhun: meillä on vaan yksi lapsi. Minun mielestä vauvan kanssa valvominen oli aivan hirvittävää, joten en millään jaksaisi sitä ja isomman lapsen hoitoa joka päivä. Olisin viemässä sitä isompaa kuitenkin hoitoon, mutta koska se on häviäjien hommaa niin lapsia hankitaan lisää siinä vaiheessa jos / kun ne pystyy itse hoitamaan.

vaikka itse olinkin kotona vauvan kanssa. Alkuun tuo oli kova paikka, olinhan ajatellut nuoremman sisaruksen turvaavan myös esikoisella pitkän kotihoidon. Samalla koin loukkaavaksi lääkärin ja kuntoutuspuolen kommentit lapsen tarpeista, ihan kuin he arvostelisivat minua kun en äitinä pysty tarjoamaan lapselleni sitä mitä tämä tarvitsee. Monta itkua tuli itkettyä hoitopaikkaa odoteltaessa. :(



Onneksi päiväkoti osoittautui ihanaksi paikaksi ja lapsen avustaja todella päteväksi ja reippaaksi nuoreksi naiseksi. Pakko oli myös myöntää että lapsen kehitys alkoi mennä ihan eritahtia päivähoidon aloituksen jälkeen ja lapsi todella viihtyi päiväkodissa alusta asti.



Näiden meidän kuntoutussyiden lisäksi tuttavapiiristä löytyy seuraavia syitä viedä isosisarus hoitoon vanhemman ollessa kotona:



-lapsen kielenoppiminen (maahanmuuttajaperheet)

-äidin tai isän vakava sairaus (ei kykene huolehtimaan lapsesta, on ehkä sairaalahoidossa ja edellyttää myös puolisolta sairaalalla oleskelua)

-vauvan sairaus tai vamma (paljon lääkäri- ja kuntoutuskäyntejä joille 2-3v isosisarusta on hankala ottaa mukaan, ehkä pitkiä osastojaksoja joiden aikana kotonaoleva vanhempi on vauvan kanssa sairaalassa ja toinen vanhempi töissä)

taustaa: esikoinen 2,5v, vauva 4kk. kokopäiväpaikasta maksan yksityisessä päiväkodissa, esikoinen siellä 6h/pvä. aloitti päiväkodissa kun vauva syntyi, sitä ennen oli pph:lla.

Miltä tuntuu siitä isommasta, ehkä 2- tai 3-vuotiaasta lapsestanne, kun hänet viedään hoitoon ja sinä jäät vauvan kanssa kotiin?

ajatustenlukija en ole, mutta lapsen havainnoinnin perusteella ihan kivalta. päiväkodissa pidetyt hoitajat ja leikkikavereita sekä mielenkiintoista tekemistä. ei jää katselemaan perään vaan menee leikkeihin suoraan portilta ihan iloisen oloisena.

Ei hän vielä tarvitse päivähoidon tarjoamia virikkeitä, vaan ihan tavallista, arkista yhdessäoloa kanssasi.

ei tarvitse virikkeitä, mutta eipä niistä hänelle haittaakaan tunnu olevan, ja kovasti pk:n tarjoamista aktiviteeteista nauttii. miten tiedän? hoitajien kertomusten ja päivien dokumentoinnin perusteella (valokuvaavat, videokuvaavat ja dokumentoivat paljon lapsia). ja arkipäivään mahtuu esikoisella siis pidempi pätkä arkista yhdessäoloa vanhempien kanssa kuin päiväkodissa oloa. onpa muuten myös illat suht lapsille omistautuneita, kun usein on kotihommat, ruuanlaitot, kauppareissut yms. tehty hoitopäivän aikana.

Miten hänelle voi muodostua lämmin ja kiinteä suhde uuteen pikkusisareensa, kun hän ei saa viettää vauvan kanssa? Näistä sisarussuhteista on juuri julkaistu kirjakin.

miten niin ei saa viettää aikaa vauvan kanssa? suuremman osan ajastaanhan hän on kotona kuin pk:ssa.

Ymmärrän tämän ratkaisun silloin, jos äiti esim.kärsii ajoittaisesta masennuksesta tai on joku sairaus, joka ajoittain pakottaa huilaamaan enemmän, mikä ei onnistuisi useampaa lasta hoitaessa.

no entäs ihan semmoinen "sairaus" kuin uusi vauva, sen aiheuttama yövalvominen ja väsymys?

Kyllä, Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilla, mutta mielestäni se pitäisi aina tarkistaa tilanteen mukaan vaikka haastattelulla tällaisessa esimerkkitilanteessa. Tällä nykyisellä mallilla monet oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat jäävät ilman paikkaa, kun hoitoon tuodaan näitä "äidin ja vauvan jaloista" tuotuja lapsia.

no höpsistä. miksi haluaisit vaikeuttaa lapsiperheiden vanhempien elämää? itse olen lapselle paikan hankkinut yksityisestä pk:sta, itse siitä maksan pk:n pyytämän hinnan ja lapsellani on hoidon tarve siinä missä muillakin siellä olevilla lapsilla. en minä jaksa hoitaa vauvaa ja kaksivuotiasta herättyäni monta viikkoa 7 kertaa yössä syöttämään. kyllä siinä voivat ihan takuuvarmasti paremmin niin lapsi kuin äitikin, kun äiti saa hoitopäivän aikana nukkua univelkoja pois ja jaksaa lopun päivää hoitaa kodin ja lapset, verrattuna tilanteeseen, jossa rättiväsynyt äiti yrittää vaan puoliunessa selviytyä päivästä toiseen, huutaen lapsilleen ja ollen jo liikenteessäkin unenpuutteen takia turvallisuusriski? miksi ihmeessä haluaisit ajaa perheitä kohti sellaista tilannetta? sitä taas minä en ymmärrä.

ja tämä "hoitopaikan vieminen työssäkäyvän lapselta" - kunnallispolitiikassa hassataan rahaa niin ihmeellisiin asioihin lapsiperheiden sijaan, että sitä on välillä vaikea käsittää. hoitotilanne olisi paljon parempi, jos äänestämisen kautta hommaisimme sellaiset ihmiset päättämään asioista, joilla olisi prioriteetit kohdallaan. rahaa on järjestää kaikille haluaville hoitopaikat. on vaan valintakysymys käytetäänkö ne rahat lasten ja perheiden hyvinvointiin vai esim. uusiin hiihtoputkiin tai kunnanisien ulkomaanmatkoihin.

täysipäiväistä hoitoa on minunkin hieman vaikea hyväksyä, jos toinen vanhemmista kotona. sen sijaan osapäiväinen hoito olisi minusta kolmevuotiaasta alkaen syytä olla järjestetty kaikille, sen verran sosiaalistava ja rohkaiseva vaikutus sillä sen ikäisiin lapsiin on. edellyttäen siis, että hoitopaikka on hyvä (kaikkihan sitä eivät ole). jotkut päiväkodit vaikuttavat kovasti vain säilytyspaikoilta, sellaiseen en lastani laittaisi äitiysloman aikana enkä töihin mennessäni. hoitoon jättämisen edellytyksenä on minulle varmuus lapsen viihtymisestä hoidossa.

Sillä oli siellä NIIN paljon hauskempaa kuin sillä on kotona mun ja vauvan kanssa. Täällä se saa koko ajan kuunnella kuinka mä en voi tulla tekemään sitäjatätä kun pitää imettää, nukuttaa tai rauhoitella itkevää vauvaa. Kaverit jäivät pph-ryhmään eikä niitä enää voi nähdä ollenkaan (ei siis ole lähellä meitä) jne.



Olen harkinnut että hakisin esikoiselle uudelleen päivähoitopaikkaa, mutta en ole nyt sitten kuitenkaan tehnyt sitä. Kun menin mokaamaan sen alkuperäisen, ihanan paikan ja rakkaat, tutut kaverit, tuntuisi nyt vähän väärältä hankkia joku uusi paikka jossa ei ole kuitenkaan enää ketään tuttua. Nyt maataan niin kuin petattiin.

Hyviä näkökantoja sain asiaan, kiitos niistä!



Ja todellakin, vielä yksi tärkeä ja perusteltu syy lapsen hoitoon viemiseen oli jonkun teidän mainitsema unohtamani lapsen oma tukitarve.



Ihmettelen pelkästään siis sitä, että isompi lapsi viedään hoitoon vain siksi, että "hänellä olisi virikkeitä ja seuraa", kun äiti on vauvassa kiinni. Tämä "tissitakiaiaika" on kuitenkin aika lyhyt, joten eihän se isompi joudu kuitenkaan yksikseen olemaan.



Ja joku sanoi, että hyvä syy olisi äidin väsymys. Minusta ei, ainahan äidit on väsyneitä, varsinkin pienten vauvojen -se kuuluu asiaan, mutta pitäähän ne lapset silti jaksaa hoitaa. Omakin kuopukseni valvottaa edelleen, vaikka on siis jo yli 2v. ja vähän kauhulla odotan nelosen syntymää, mutta kyllä mä uskon jotenkin jaksavani. Lepään sitten, kun mieheni tulee kotiin. Tai haudassa viimeistään...Anteeksi, huono vitsi.



Ja tiedoksi, etten todellakaan ole mikään pullantuoksuinen "pyhimys"-äiti, joka elää vain lapsilleen. Hoidan ja hoivaan lapsiani, mutta myös komennan ja karjun tarvittaessa. Olen ollut kaikista lapsistani reilu kaksi vuotta hoitovapaalla, mutta olisin ollut pitempään, jos olisi taloudellisesti mahdollista. Elättelen toiveita, että tulevasta lapsesta saisin olla ainakin sen kolme vuotta, mutta kaksi ainakin.



Tämä tästä asiasta.



Hyvää joulun odotusta kaikille!



Ap

mutta esikoinen kaikella todennäköisyydellä kuitenkin jatkaa pph:lla. Ainakin alkuun olen aikonut pitää tuon kokopäiväisen paikan, koska en voi vielä tietää miten jaksan ja millainen vauva tällä kertaa tupsahtaa. Tuon ensimmäisen kohdalla tein sen virheen, etten ollut varautunut siihen, ettei se vauva-aika ehkä olekaan sitä vaaleanpunaista ja ruusuista iloista ja onnellista aikaa. Aikomukseni oli siis silloinkin tehdä samaan aikaan opintoja kun hoidin lasta kotona, mutta meilläpä huudettiin yöt klo 23-07 koliikkia, joten pakkohan se oli sitten välivuosi pitää. Asioiden selvittäminen vaan vei myös kohtuuttomasti aikaa ja voimia, kun niitä ei ollut etukäteen ajatellut. Siksi nyt pidetään alkuun tuo kokopäiväinen hoitopaikka, jos sattuukin olemaan taas vauva joka nukkuu vain päivällä - saan sitten itsekin nukkua eikä tarvitse esikoista viihdyttää.



Mutta, koska tuo esikoinen jo kovasti odottaa uutta vauvaa, olen kyllä jo nyt puhunut pph:n kanssa, että voi tulla aamuja jolloin soittelen ettei neiti tulekaan tänään vaan jää kotiin vauvaa hoitamaan, ja että tilanteen mukaan katsotaan ja harkitaan, muutetaanko hoitopaikka osapäiväiseksi, ruvetaanko vain kerhoilemaan vai jääkö neiti kotiin kokonaan. En kuitenkaan tiedä vielä itsekään, aionko oikeasti olla kotona lapsen kanssa, ainakaan täyspäiväisesti, ensimmäiset kolme vuotta. Voi olla, että haluan palata vähintään osa-aikatöihin sitten jo ensimmäisen vuoden aikana, ja olkoonkin miten huonon äidin merkki tahansa, niin jos mulla on parempi olo kun käyn osa-aikatöissä, uskon sen olevan hyväksi myös lapsille. Toisaalta luultavasti onnistuisimme myös miehen kanssa sopimaan lasten hoidon keskenämme, vaikka aloittaisinkin työt piankin vauvan syntymän jälkeen.



En tahdo kuitenkaan kovasti etukäteen suunnitella, koska tiedän vain pettyväni jos en voikaan/jaksakaan tehdä juuri niin kuin olen suunnitellut. Kotona olen niin kauan kuin tuntuu siltä, ja sen jälkeen mietitään mitä tehdään - näin oli loppupeleissä esikoisenkin kohdalla, ja silloin mies jäi kotiin lapsen kanssa kahdeksi vuodeksi. Nyt on kyllä luvannut ettei jää, ainakaan niin pitkäksi aikaa :)

ja meinataan pitää 3- ja 4-vuotiaat lapset 2 päivää viikossa tarhassa. Syitä:



1) Halutaan säilyttää lähitarhapaikka. Jos irtisanoisimme sen, joutuisimme viemään lapset toiseen kaupunginosaan jatkossa.

2) En halua pistää lapsia kerhoon kesken kauden, katsotaan tilannetta sitten uudestaa syksyllä.

3) Tässä lähellä ei ole kerhoja, lähimpään kerhoon tai avoimeen päiväkotiin on tunnin kävelymatka, julkisilla 45 min.

4) Päiväkoti on lapsille tuttu ja turvallinen paikka. Haluan minimoida muutokset, joita vauvan tulo aiheuttaa jo muutenkin.

5) Mielestäni 3- ja 4-vuotiaat kaipaavat jo ikäistään seuraa.

6) Haluan elää muutaman päivän viikossa kiireetöntä vauva-arkea siivoiluineen ja kahvitteluineen. Tai vain nukkua, jos vauva nukkuu.



Eli näin siis meillä.

Itse olen aiemmin ollut hyvinkin ehdoton tässä periaatteessani, että jos äiti hoitaa yhtä lasta kotona, niin toistenkin lasten paikka on kotona. Edelleen olen sitä mieltä pienten vanhempien sisarusten (alle 4v) kohdalla, mutta nyt tekisin itse toisin, jos minulla olisi isompi lapsi kotona ja syntyisi vauva.



Siis omakohtainen kokemus: sain kolmannen lapsen, kun esikoinen meni kouluun ja toinen oli 5v. Silloin toteutin tätä yllä mainitsemaani periaatetta ja otin 5-v:n kotihoitoon, pois pk:sta, ja nyt tekisin toisin. Lapsi itse mankui, että olisi halunnut mennä hoitoon, mutta minusta se oli erinomainen tilaisuus 1-vuotiaasta asti päivähoitoputkessa olleelle lapselle "pitää välivuosi" aktiviteeteista ja nauttia kotona olemisesta. Lapsi pääsi kuitenkin 2 kertaa viikossa kerhoon, mikä oli hyvä juttu. Kokonaisuutena vuosi oli hyvä, jaksoin touhuta 5-v:n kanssa enemmän yhdessä kuin ikinä sitä ennen ja sen jälkeen, olin paikalla esikoisen lähtiessä kouluun ja tullessa sieltä jne. MUTTA tämän katkoksen päivähoidossa jälkeen en saanut seuraavana vuonna lapselle eskaripaikkaa samasta, tutusta pk:sta vaan lapsi joutui vieraaseen eskariin. Jos olisin pitänyt lapsella vaikka osa-aikaisen hoitopaikan tuon "välivuoden" ajan, eskaripaikka tutusta pk:sta olisi järjestynyt. No, onneksi kyseessä sopeutuvainen lapsi, jota tuo asia ei ole haitannut. Silti tekisin nyt toisin.

Sittemmin syntyi vielä neljäs lapsi, kun se kolmas oli 1v9kk, ja olin molempien pienten kanssa kotona (ja se välivuotta tarhasta pitänyt oli ensin eskarissa, sitten ekalla) kunnes nuorimmainen oli 1v5kk, jolloin molemmat pienet aloittivat pk:ssa.



Joka tapauksessa minusta 2-3-vuotiaan paikka on kotona vauvan ja äidin kanssa, ellei ole jotakin perusteltua syytä tehdä toisin, kuten uupumus, yksinhuoltajuus ja puuttuva tukiverkosto, jokin erityisominaisuus lapsella tms.

Valvottiin monta viikkoa joka yö, tosi vähälle jäi yöunet. Esikoinen oli silloin rapiat vaille 3-vuotta. Kieltämättä kävi mielessä että, mä en jaksa. Mä en jaksa esikoista ollenkaan, mä en jaksa mitään muuta kuin vaan olla, mä en jaksa edes puhua, ja oisko ihan esikoisen takia parempi hänen olla päivät hoidossa?

No, siitä selvittiin, kiitos isovanhempien ja ystävien, jos heitä ei olisi ollut, niin mä olisin melko varmasti laittanut isomman päiväkotiin.

Esikoisemme täyttää pian vuoden ja on ollut päiväkodissa jo reilun kuukauden. Minä ja mieheni olemme siis töissä.

Olemme nyt miettineet että pian voisi olla mukava saada toinenkin lapsi, ja todennäköisesti esikoisemme jatkaa päiväkodissa kokopäiväisenä (ainakin maksujen suhteen, voi olla että hiukan lyhennämme päiviä). Miksi? Ainakin tämä esikoisemme oli aikamoinen yöhuutaja, ja tiedän että en jaksaisi samanlaista valvomista jos kotona on toinenkin lapsi jolla on jo vakiintunut päivärytmi. Lisäksi: esikoisemme viihtyy päiväkodissa erinomaisesti.

Maksamme veroja mielestäni todella paljon ja olemme oikeutettuja päiväkotihoitoon. Jos tämä joskus muuttuu (siis tuo pk-oikeus), niin silloin asiaa mietitään uudelleen.

5 v on tarhassa kolmena päivänä viikossa 4-5 h, koska on ollut siellä kaksi vuotta ja parhaat kaverit ovat siellä. Kavreiden vanhemmat taas ovat töissä ns. normaalisti, joten ymmärrettävästi eivät esim. arki-iltoina halua hirveästi hoita akyläilyjä puolin jos toisin. Kaverin mies on viikot töissä muualla, ja he haluavat rauhoittua viikonloppuisin perheen kesken. Eipä tuo 5 v tunnu hirveästi tilanteesta kärsivän.

esikoinen pari päivää viikossa tarhassa muutaman tunnin kerrallaan. Itse asiassa musta tuntuu siltä kuin olisi edelleen täys-kotihoidossa.

En koe, että lapsi tarvitsee virikkeitä, mutta omanikäiset kaverit tekevät aina välillä hyvää.