Lue keskustelun säännöt.
olenko pikkumainen? mieheni ei mitenkään muistanut syntymäpäiviäni eilen.
12.12.2008 |
Kyllä otti pattiin ettei mitenkään huomioinut, odotin edes onnitteluja aamulla, mutta ei mitään. Yleensä ollaan lahjoin muistettu.
Tuntuu, että olen pikkumainen, mutta kyllä potuttaa.
Kommentit (14)
Minä vihjailen ihan reilusti -pilke silmäkulmassa tosin- mitä haluan lahjaksi ja kyselen vihjailevasti että minne mies veisi minut tänä vuonna syömään tai että mitä kivaa tehtäisiin tänä vuonna. Ei varmasti pääse silloin unohtumaan.
Tiedän, että mies haluaa muistaa minua syntymäpäivänäni, mutta ei muista päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut mitään vihjaillut, että tulossa on. Musta kun olisi ihan normaalia muistaa tuollainen ilman "lahjojen kerjäämistä".
no tiedänpähän vaan, että turha on hänen odottaa mitään muistamista omina synttäreinään....(katkeraa puhetta....)
Minä vihjailen ihan reilusti -pilke silmäkulmassa tosin- mitä haluan lahjaksi ja kyselen vihjailevasti että minne mies veisi minut tänä vuonna syömään tai että mitä kivaa tehtäisiin tänä vuonna. Ei varmasti pääse silloin unohtumaan.
On ihan NORMAALIA odottaa, että puoliso muistaa syntymäpäivän. Jos minä olisin sinä, niin sanoisin suoraan, että kyllä harmittaa. Mitä sitä kiertelemään ja kainostelemaan. Mun mielestä synttäripäivä on niin tärkeä jokaiselle ihmiselle, että siitä saakin vähän motkottaa. Miten sitä sitten muistaa, on eri juttu eri perheissä, mutta mun mielestä muistaa pitää.
Minulle ei vaan mene jakeluun miksi se on toisille niin tärkeää että muistettaisi syntymäpäivinä yms..
Minusta on taas suurinta huvia kun tiedän että kukaan ei muista, Ostan päivällä ja kakut tai vastaavat ja pyydän sitten porukan illalla kahville. Hauska katsoa sitten niitä venähtäneitä naamoja, kun yleensä aina kysyyvät että mitäs juhlitaan kun on kakut pöydässä. Ovat niin hämillään kun eivät muistaneet ...
Mutta joka kerta on kivat synttärit ystävien ja perheen kanssa, mitä väliä sillä on kuka muisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen viimesilläni raskaana. Eipä tullut edes onnittelukorttia, mutta tarjos se mäkkärisapuskat kun pyysin:)...
Turhaa se on itkeä moisista, vaikka inhalta vähän tuntuiskin.
Tiedänpähän minäkin, että helmikuussa miehen synttäreiden kunniaksi en ota mitään paineita kekkereiden järjestämisestä, lahjoista tms..
Saattaapi suukon saada aamusta niinkuin muutenkin=D
Antaa jos antaa omasta vapaasta tahdosta tai on antamatta. En loukkaannu vaikka en saisi yhtään mitään, ei se kerro mistään. Minusta enemmän kertoo ne 364 muuta päivää mitkä vuoden mittaan on. Niistä sen näkee minkäverran toisesta välittää ja toista arvostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitten itse unohdin mieheni syntymäpäivän, auts! Onneksi meillä on jo sen verran yhteisiä vuosia takana, että olemme suurempiakin mokia ehtineet tekemään, että mieheni kesti urhoollisesti kuin mies tämän vaimonsa megamokan. Lupasin leipoa viikonlopuksi hänelle hänen toivomansa täytekakun. Muita lahjoja hän ei toivo. Sitä paitsi hän tietää ja tuntee, että rakastan häntä paljon, eikä unohtaminen ollut merkki välinpitämättömyydestä. Muistini prakaa tällä hetkellä paljon muutenkin.
Juttele miehesi kanssa ja sopikaa, miten hän voisi hyvitää unohtamisensa. Tehkää jotain kivaa viikonloppuna (vaihtoehtona mykkäkoululle)! Kirjoita hänen ensi vuoden kalenteriinsa; MUISTA, VAIMOSI VANHENEE 11.12. LAHJO HÄNTÄ! Ja muistuta häntä huomaamattomasti asiasta esim. kirjoittamalla huulipunalla kylppärin peiliin vieno muistutus asiasta viikko ennen h-hetkeä. Ja tyynyn alle ja sukkalaatikkoon ja jääkaappiin ja joka paikkaan pieniä muistutuslappuja myös. Tehkää synttäreistänne molempia ilahduttavia päiviä, etteivät ne olisi vain vuotuiset "lahjojenvaihtopäivät".
kaikki sen päivän tietää.
Marttyyrimeininkiä ei ole yhtään, haluan vain tarjota kakkua synttäreillä ja minusta se on hauskaa kun ihmiset nolostelee mokoman asian takia.
Mitään lahjoja en tarvii. Moni vaan kuvittelee että pitäishän niitä olla... miksi pitäisi olla? eihän tässä tavarataivaassa enää ole mitään todellista tarvetta millekkään. Enkä varsinkaan halua että mitään turhanpäiväisiä lähdetään ostelemaan vain sen takia että vuosia tulee lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä alan aina kuukautta ennen miehelleni vihjailemaan että mitä meinaa ostaa kun xx . xx on synttärini?!En ole ikinä saanut synttäriksini lahjoja mieheltäni,yleensä saan kunnon hieronnat ja seksi sessiot jotka saattaa kestää neljäkin tuntia (ah,ihanaa;))...ja sitten mies saattaa antaa hiukan rahaa että voin käydä ostamassa vaatteita tai kampaajalla!
ja sitten kutsuu ihmisiä kylään kakulle. Tosi nolo tilanne niille kutsutuille. Sä haluat jotenkin hallita ja olla sitten kuitenkin jonkinmoinen marttyyri? Mä inhoaisin yli kaiken tollasiin synttärikutsuihinh menemistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kakusta ja muusta en sano mitään. Enkä koko synttäriä mainitse jos se ei jotenkin tule esiin.
On käynyt niinkin että kakut on syöty ja vieraat lähteneet ilman että kävi ilmi koko synttärijuttu. Jotkut ovat sit parin päivän päästä soittaneet myöhäiset onnittelut :-)
Ei pidä ottaa liian vakavasti pikku juttuja
Mun mies on sellainen joka saattais unohtaa, mutta mä olen oppinut että rupean muistuttelemaan sitä hyvissä ajoin ja sitten mä olen laittanut sen kännykään muistutuksen :)
Mä VAADIN vähintään onnittelut, mutta kyllä mä yleensä olen saanut jonkun pikku yllätyksenkin.
Tuskin teki sitä tahallaan.
Onko miehellä töissä kovin kiireistä? Muita huolia?
Muistutapa pilke silmäkulmassa tänään/huomenna että eilen oli synttärisi. Tee vaikka kakku. Eiköhän se mies siitä tokene ja järkkää jotain kivaa sinulle näin jälkikäteen.