Lääkärit! Mitä tehdä kun potilas on ihastunut minuun?

olet ollut tällaista havaitsevinasi mutta et itsekään ole varma... mutta jos jotain on, täytyy hoitosuhde lopettaa ja potilaan siirtyä uudelle lääkärille. Vasta sen jälkeen voitte aloittaa esim. treffeillä tutustumisen. Potilaan puolelta mukana voi olla transferenssia ja regressiota, ja tutustuttuaan todelliseen sinuun, voi "hehku" häipyä yllättävän helposti. En nyt tarkoita sitä, että sinussa olisi jotain vikaa vaan sitä, että ihmisten odotukset lääkäriä kohtaan ovat usein jotain aivan epärealistista. Et olekaan ehkä totaalisen empaattinen, kuunteleva ja ymmärtävä hoivaaja siviilissä etkä todellakaan pukeudu lääkärintakkiin tai käytä stetaria korsetin kanssa... kun oletkin kotona villasukissa ja verkkareissa, käyt vessassa ja kärsit PMS:stä, raivoat pöydälle jätetyistä likaisista astioista tai puristat hammastahnatuubia keskeltä... lääkärin gloria voi hävitä yllättävän äkkiä. Mutta mikäänhän ei estä tutustumasta KUNHAN potilas ei ole enää potilaasi ja jonkilainen siirtymäkausikin ohitettu.

Onko kellään kokemusta samanlaisessa tilanteessa olemisesta?

jos kyseessä on psyykepotilas, tilanne on minusta erittäin arvelluttava enkä missään nimessä suosittele tilanteessa etenemistä vaan pikemminkin työnohjaukseen pyrkimistä.

Mikäli vaiva on somaattinen, niin ehkä sitten jos potilas siirtyisi toisen hoitovastuulle.

ei reaaliselta. Voisi olettaa, että lääkärillä on sosiaalista tilannetajua sen verran, ettei tarvi tällaisilla palstoilla kysellä näistä asioista. Ehkä sitten oletan väärin.

Miksi ei niin voisi käydä? Kyllähän sitä vois missä tilanteessa tahansa ja missä tahansa paikassa ihastua johonkin. Sitä mieltä kuitenkin olen, että potilas kannattaa siirtää toiselle lääkärille.