Kotisynnytys/Iltasanomis jo juttu !!!!!

monen muun asian kanssa tämä, että hän kokee synnytyksen olleen todella onnistunut, vaikkei lopputulos olekaan sitä mitä piti...

Olenko jotenkin outo, kun minun mielestäni onnistuneen synnytyksen ainoa oikeasti tärkeä määre on se että lapsi säilyy hengissä. Eihän sillä miten päin ja missä se äiti sen sattuu tekemään ole onnistumisen kanssa mitään tekemistä. Kyseessä on kuitenkin lapsen syntymä eikä mikään äidin suuri saavutus.



Ei voi ymmärtää...ei voi.

oma kuollut lapsi sairaalaan!!!



Ja missä sairaalassa ulkopuolinen kätilö saa tikata siinne tuodun potilaan.



Lisäksi kun kotisynnytyksestä on kyse niin miten kätilöllä meni kolme tuntia aikaa tulla. .



Sairaalassa hänellä olisi ollut mahdollisuus. Sydänääniä olisi pystytty seuraamaan koko ajan ja jos heikentyneet niin olisi pystytty hätäsektioon välittömästi.

Kaunis ajatus synnytyksestä kotona mutta itse en lähtisi moiseen, juuri tällaisen takia, mahdollisuus on aina olemassa että jotain pahaa tapahtuu!

Synnytyksestä puhuu täytenä kymppinä. Mikä kymppi se on, jos tulos on nolla! :( En ymmärrä. Hänelle ei tainnut tuo vauva sitten ollakaan se pääasia koko raskaudessa, vaan se synnytyskokemus.

Ihme kuva tulee kyllä tuosta tyypistä noiden kirjoitusten perusteella. Eikä noita voi mielestäni enää minkään shokin piikkiin laittaa. Kyllä tuo on jotenkin ihan alusta asti ollut hänen oma "juttunsa", jossa on painottunut hänen omat toiveensa ja hänen omat mielipiteensä. Muusta viis... :(

monen muun asian kanssa tämä, että hän kokee synnytyksen olleen todella onnistunut, vaikkei lopputulos olekaan sitä mitä piti...

Olenko jotenkin outo, kun minun mielestäni onnistuneen synnytyksen ainoa oikeasti tärkeä määre on se että lapsi säilyy hengissä. Eihän sillä miten päin ja missä se äiti sen sattuu tekemään ole onnistumisen kanssa mitään tekemistä. Kyseessä on kuitenkin lapsen syntymä eikä mikään äidin suuri saavutus.

Ei voi ymmärtää...ei voi.

että äiti lapsellisuuttaan toimi hölmösti, eikä viitsinyt ottaa selvää asioista riittävästi. Säälittävä tapaus kertakaikkiaan. Liian nuoria vanhemmiksi olivat nämä ihmiset. Toki tunnen myös itseäni kymmenen vuotta nuorempia vanhempia, jotka ovat mukavia, järkeviä jne. Mm. kirjoitustyyli kertoo lapsellisuudesta.



Tämä on tällaista, kun nykypäivänä haetaan extreme-kokemuksia oman ja jopa näköjään lapsenkin hengen uhalla. Ihmishenkeä ei arvosteta, kun sen kuoleman lopullisuuttakaan ei oikein käsitetä.

ottanut hyvinkin selvää kaikista asioista. Kotisynnytys vain suorituksena tuntui olevan hänelle tärkeämpi kuin tosiasiat. Täällä oli linkkejä noihin kirjoituksiin, mutta ne poistettiin, eli näitä faktoja ei saa siis nostaa esille tätä keskustelua käydessä.

Joka tapauksessa kotisynnytystä hän suunnitteli jo paljon ennen koko raskauden alkua. Asuntoakin katsottiin sillä silmällä, että siellä on tarpeeksi iso kylpyhuone synnytystä varten. Myös vääränvärisestä lapsivedestä hän oli tietoinen, joten ihmettelen miksei lähtenyt jo nopeasti sairaalaan siinä vaiheessa, kun sitä alkoi tulla. Ilmeisen sairalakammoisena henkilönä (tämä myös tulisi niistä aiemmista kirjoituksista esiin) hän on kaiketi yrittänyt viimeiseen asti uskotella kaiken olevan hyvin, että saisi synnyttää vaan kotonaan.



Hänen kirjoituksiaan löytyy netistä monelta eri foorumilta ja ne on suhteellisen helppo löytää, samaa nimimerkkiä kun tuntuu käyttävän joka puolella.

Sehän vain toimi tässäkin tapauksessa...

hän arvioi vain synnytystä. Edelleen, vaikka lapsi on kuollut, hän jauhaa siitä saamarin synnytyksestä.

Ja mitkä kriteerit hänellä mahtaa olla jos tuo on täys 10! Ai niin, oma mukavuus ja se, että "sairaalan pakoilu" onnistui... :-(

itselleni olis ainakin painajaista maata jossain vuokrakämpän vessan nurkassa jalat ylhäällä pidättelemässä ponnistustarvetta ja odottamassa kätilöä jolla kestää ja keestää ja kestää ja keeeeestäääääää....



ehkä kymppi on mikä tahansa synnytys joka tapahtuu kotona

ja hän on joutunut puolustuskannalle. Jos lapsi olisi todettu kuolleeksi sairaalaan normisynnytykseen mennessä niin jutut olisivat toisella tavalla painottuneita

Edelleen, vaikka lapsi on kuollut, hän jauhaa siitä saamarin synnytyksestä.

ei toi nyt niin mukavaltakaan kuulostanut...

Mut kysehän on ollutkin alusta asti siitä miten M asiat kokee.

Ja puolustuskannasta. Ilman M:n omaa jauhantaa meistä tuskin kukaan edes tietäisi koko synnytyksestä...

Itselläni on takana yhteensä neljä kotisynnytystä. Kaikki on mennyt hyvin, tosin raskauksia on pidetty erityisen hyvin silmällä, viimeisinä viikkoina ja päivinä saattanut käydä parin päivän välein neuvolassa varmistamassa että kaikki on ok ja kotisynnytys käy.



Kätilöitä on aina paikalla kaksi, molemmat asuvat melkein kävelymatkan päässä meistä. Synnytyksen aikana joku odottaa aina valmiina kiidättämään meidät sairaalaan jos jotain sattuu. Sairaala on noin 50 kilometrin päässä.



Kotisynnytykset onnistuvat kyllä jos on tarpeeksi tietoa ym. kuten täällä on jo aiemmin mainittukin.

Ensimmäinen synnytykseni (kaksoset) oli niin nopea etten olisi millään edes ehtinyt sairaalaan, vaikka tuolloin sairaala oli huomattavasti lähempänä, noin seitsemän kilometrin päässä. Kaikki meni onneksi kuitenkin hyvin, ja tytöt syntyivät terveinä.



Minulla etuna on se että kaikki synnytykset ovat nopeita. Toisaalta haittapuoli on se että jos jotain sattuu heti synnytyksen alkaessa, lapsi saattaa syntyä jo matkalla sairaalaan. Mutta yritän ajatella niin että jos vauvan kuuluu kuolla niin se kuolisi myös sairaalahoidossa. On tajuttava ettei kaikkia voi pelastaa. Itselläkin on yksi enkelipoika, joka kuoli kohtuun kuudennen raskauskuun alussa. Lapsessa ei ollut mitään vikaa, kaikki oli kunnossa.. Mutta poika ei selvinnyt. Hänen ei kuulunut syntyä, ja se on vain hyväksyttävä.



Jaksamista kaikille ja hyvää uutta vuotta!

Toivottaa jouluna terveet kaksoset kotona synnyttänyt 23-vuotias nainen

Mutta ei sitä koskaan etukäteen tiedä, enkä todellakaan halua ottaa sitä riskiä, että meidät täytyisi kiidättää 50 km:n päähän sairaalaan jos jotain menee pieleen. Vaikka yrittäisi ajatella että lapsi olisi voinut kuolla joka tapauksessa niin eihän se niin aina ole, joskus selviytyminen tai vammautuminen on siitä kiinni, kuinka nopeasti saadaan apua, ja se 50 km voi olla elämän ja kuoleman välimatka. Jos tulee hätäsektion tarve niin lapsen pitäisi olla 5 minuutissa ulkona.

kuin lapsen elämä tai terveys. Sillä viivan alla on loppujen lopuksi juuri tämä. Valtaosa kotisynnytyksistäkin menee varmasti hyvin mutta entä jos juuri tämä lapsi saisi muuten normaalin elämän ja nyt äidin oman elämyshakuisuuden takia kuolee tai vammautuu...ei voisi olla itsekkäämpää tekoa, kun kaikki mahdollisuudet on annettu toimia toisinkin.

suuren yliopistosairaalan sijaan. Tilanne ei ollut mitenkään ennakoitavissa. Olin uudelleensynnyttäjä, jolla aiempi synnytys ja kyseinen raskaus oli sujunut ihan normaalisti. En todellakaan suosittele kotisynnytyksiä kenellekään, koska ei voi tietää sattuuko harvinainen tilanne juuri omalle kohdalle.

Itselläni on takana yhteensä neljä kotisynnytystä. Kaikki on mennyt hyvin, tosin raskauksia on pidetty erityisen hyvin silmällä, viimeisinä viikkoina ja päivinä saattanut käydä parin päivän välein neuvolassa varmistamassa että kaikki on ok ja kotisynnytys käy.

Kätilöitä on aina paikalla kaksi, molemmat asuvat melkein kävelymatkan päässä meistä. Synnytyksen aikana joku odottaa aina valmiina kiidättämään meidät sairaalaan jos jotain sattuu. Sairaala on noin 50 kilometrin päässä.

Kotisynnytykset onnistuvat kyllä jos on tarpeeksi tietoa ym. kuten täällä on jo aiemmin mainittukin.

Ensimmäinen synnytykseni (kaksoset) oli niin nopea etten olisi millään edes ehtinyt sairaalaan, vaikka tuolloin sairaala oli huomattavasti lähempänä, noin seitsemän kilometrin päässä. Kaikki meni onneksi kuitenkin hyvin, ja tytöt syntyivät terveinä.

Minulla etuna on se että kaikki synnytykset ovat nopeita. Toisaalta haittapuoli on se että jos jotain sattuu heti synnytyksen alkaessa, lapsi saattaa syntyä jo matkalla sairaalaan. Mutta yritän ajatella niin että jos vauvan kuuluu kuolla niin se kuolisi myös sairaalahoidossa. On tajuttava ettei kaikkia voi pelastaa. Itselläkin on yksi enkelipoika, joka kuoli kohtuun kuudennen raskauskuun alussa. Lapsessa ei ollut mitään vikaa, kaikki oli kunnossa.. Mutta poika ei selvinnyt. Hänen ei kuulunut syntyä, ja se on vain hyväksyttävä.

Jaksamista kaikille ja hyvää uutta vuotta!

Toivottaa jouluna terveet kaksoset kotona synnyttänyt 23-vuotias nainen

Miksei hakeutunut jo ajoissa sairaalaan.Neuvolaankin voi mennä jos epäile jotain.Itselläni on kuollut vauva kohtuun(rv oli28) ja ei tullut mieleenkään että olisin kirjoitellut siitä ympäriinsä tai laittanut enkelimme kuvan tänne nettiin.

suositellut kotisynnytystä!!Ja tuohan kätilöhän saapui aivan liian myöhään paikalle.Ainakin mitä tuo likka itse kirjoitti tuolla IRC.V.... kätilö oli 100 km päässä

haloo.............

ja oliko linkkiä sen irciiin vai mikä se on, vai pääseekö sinne noin vaan?





Jotenkin toi koskee ja syvältä, itse kun synnytin myös viime viikolla! Onneksi meni nyt hyvin, mutta 2 synnytystäni on ollut sellaisia että luojan kiitos oltiin sairaalassa!

todella usein ongelmia synnytyksessä mutta niistä selviää kun on sairaalassa. en ymmärrä miksi vaarannetaan vauvan (ja omakin) henki. itseäni pelottaa ihan sairaasti aina synnytykset että jos jotain tapahtuu eikä hoitajat huomaa. en vois kuvitellaakaan kotisynnytystä. olisin niin varma että vauva kuolee. mut jokanen tavallaan. on vaan hirveetä et annetaan pienen ihmisen kuolla.

kun Hesarissa oli kuolinilmoitus, jossa oli kuollut juuri syntyneet kaksosvauvat sekä äiti. Että ei se sairaalassa synnyttäminenkään aina auta.



Todella surullista! Toivon voimia tuolle nuorelle parille. Syyllistämisellä ei saa kuollutta vauvaa takaisin. Tuskin tuo äiti tietentahtoen vauvaansa varaansi. Ja neuvolassahan oli kaikki näyttänyt olevan hyvin. Kamalaa kunka kovin sanoin äitiä arvostellaan!