Kotisynnytys/Iltasanomis jo juttu !!!!!

kaikki meni hyvin

mutta syöpä tai joku muu fyysinen kokemus (kun oma keho ei toimikaan halutusti ja ihannoidusti) on huono kokemus ja tuo huonot fibat, joten sellaiset kokemukset täytyy sitten ehkäistä lääketieteen avulla.



Eikähän suuri osa kotisynnyttäjistä ole ihan fiksua porukkaan, osa vaan on näitä omassa mielikuvitusmaailmassa eläviä hörhöjä, joiden tapa hahmottaa maailmaa ja asioita on valvaosasta ihmisiä jotenkin outo tai vääristynyt.

Tulipas hienoa ja rakentavaa keskustelua! Tämmöistä luulinkin täällä olevan :) Asioista voidaan ja pitääkin puhua, mutta miten niistä puhutaan onkin sitten eri asia. Tuolla aikaisemmilla sivuilla juttu oli lähtenyt käsistä "kunnianloukkauslinjalle", nyt täällä sen sijaan on tosi fiksua juttua oikeasti.

"Kotisynnytyksessä se luonnollinen synnytysprosessi lisää turvallisuutta, ja sairaalan riskit eivät ole läsnä. Matalan riskin synnyttäjälle kotisynnytys on tutkitusti yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytyskin. Mutta tätähän ei täällä uskota, oli vaikka mitä tutkimustietoa todisteena, niin turha siitäkään alkaa täällä puhua."



Voisitko kotisynnytyksen puolustelija vastata, että mitkä ovat ne riskit sairaalassa??? Jos menee siis sairaalaan ja synnyttää ilman kivunlievitystä? Liian sairaalamainen ilmapiiri vai vääränväriset verhot??



Miten kotisynnytys lisää turvallisuutta, jos vauvalla on esim. napanuora kaulan ympärillä tai istukka irtoaa osittain kesken synnytyksen??



Aivan käsittämätöntä soopaa te hörhöt suollatte. Miettikää nyt vähän edes! Eihän teitä kukaan ota tosissaan, kun kirjoittelette tuollaista ja vetoatte aina, että tutkimustuloksia kyllä löytyy, mutta KERTAAKAAN en ole nähnyt lähdeviitteitä.



Sääliksi käy näitä pieniä avuttomia lapsia, jotka joutuvat omaan napaansa tuijottavien äitien armoille jo syntyessään.

Minulla muuten oli kolmas synnytys kaikista vaikein! Napanuora oli kiertynyt 4 kertaa vauvan kaulan ympäri ja napanuora jouduttiin katkaisemaan ennen kuin vauva oli syntynyt.

Matalan riskin synnyttäjälle kotisynnytys on tutkitusti yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytyskin. Mutta tätähän ei täällä uskota, oli vaikka mitä tutkimustietoa todisteena, niin turha siitäkään alkaa täällä puhua.

Mitäs sitten kun matalasta riskistä huolimatta jotain yllättävää tapahtuu?

Tahtoi sanoa, että kotisynnyttäjät kai pitävät sairaalaa "riskinä" sen takia, että vieras ja stressaava ympäristö vaikuttaa epäsuotuisasti äidin keskittymiseen ja rentoutumiseen ja näin ollen saattaa aiheuttaa joitain komplikaatioita, mitä kotona ei tulisi.

Korjatkaa jos olen aivan väärässä.

Monikko- ja perätilasynnytykset, ahdas lantio ja synnyttäjän perussairaudet, jotka vaikuttavat asiaan voivat olla tiedossa etukäteen, mutta mistäs tiedät varmuudella etukäteen, että tällä lapsella ei tule olemaan hapenpuutetta napanuoraongelmien vuoksi tai että tältä synnyttäjältä repeää istukka kesken kaiken ja tältä ei.

että vieras ja stressaava ympäristö häiritsee äidin keskittymistä ja rentoutumista ja siten aiheuttaa enemmän epätoivottuja reaktioita/ilmiöitä synnytyksen kulussa.

Korjatkaa, jos olen aivan väärässä..

sitä etten ole sairaalassa ja mitä jos jotain sattuu, etten lainkaan pystyisi rentoutumaan ja keskittymään. Enkä usko, että olen ainoa.

ASENTEESTA - esimerkiksi minä taas olen synnytyksissäni kokenut sairaalan rauhalliseksi ja jopa rauhoittavaksi (!) paikaksi. Enemmän olisin tosiaan stressannut kotona (ja sehän kertoo minun asenteestani).

synnytystapa? Ehkä jotkut kokevat turvallisemmaksi paikaksi kodin jossa tilanne on hallittava, jotkut haluavat sairaalaan ja kokevat sen rauhoittavaksi. Jos sinusta sairaala luo turvallisuuden tunteen sinulle, ei se sitä luo kaikille. Minusta jokaisella pitäisi olla oikeus tehdä kuten hyväksi näkee, tietysti faktat huomioonottaen.



Tämä tapaus on vähän huono lähtökohta tälle muuten hyvälle keskustelulle sairaala vs. muu paikka, kun äärimmäinen tapaus nostaa äärimmäisiä tunteita ja mielipiteitä esille. Fanaatikot puolesta ja vastaan ottaa yhteen. Minusta on pelottava ajatus se, mitä joku ylempänä kirjoitti, ettei naisella pitäisi olla mitään sananvaltaa synnytyksessä. Se lisäisi valtavasti synnytyksestä johtuvia traumoja, ja varmasti vaikuttaisi lasten hyvinvointiin.



Toisaalta tämä kotisynnytys oli niin kaukana hyvin menneestä, hyvin valmistellusta kotisynnytyksestä, että se tuo hirveästi hallaa koko ajatukselle. Vähän samanlainen tapaus, kuin jos sairaalassa, jossa luotetaan tietoon ja taitoon ja lääketieteeseen, leikkaussaliin olisi pujahtanut lääkärin vaatteisiin naamioitunut talonmies, joka olisi hääräillyt leikkauksen ja diagnoosien kimpussa ja tuhoa olisi tullut. Ei se ympäristö saa aikaan turvallisuutta kotona tai sairaalassa vaan asiansa osaavat ihmiset.

ongelmahan on juuri se, ettei niitä ihmisiä ole läsnä.

Ei se ympäristö saa aikaan turvallisuutta kotona tai sairaalassa vaan asiansa osaavat ihmiset.

Aivan käsittämätöntä soopaa te hörhöt suollatte. Miettikää nyt vähän edes! Eihän teitä kukaan ota tosissaan, kun kirjoittelette tuollaista ja vetoatte aina, että tutkimustuloksia kyllä löytyy, mutta KERTAAKAAN en ole nähnyt lähdeviitteitä.

Ilmeisesti olet sitten itse täysin kyvytön etsimään tietoa asiasta? Vaikka sinulle sanotaan että tutkimustietoa ON olemassa, joka tukee väitettä että kotisynnytys ei ole sen vaarallisempi kuin sairaalasynnytyskään, täyttäessään sille asetetut kriteerit. Olen laittanut tänne linkkejä tutkimuksiin aiemmin, ja tässä vaiheessa, tähän keskusteluun, koen sen aika turhaksi. Päättele itse mikä siihen mahtaa olla syynä...

Jos asia todella kiinnostaa, niin kyllä sitä tutkimustietoa pystyy itsekin etsimään. Aktiivinen synnytys ry:n nettisivusto on aika hyvä paikka lähteä liikkeelle, siellä on paljon viittauksia tutkimuksiin jotka voi halutessaan itse kaivaa esiin ja lukea. Minusta kyllä vahvasti vaikuttaa siltä, että tuollaisella asenteella ei etsitä eikä omaksuta mitään uutta tietoa, vaan kaivaudutaan sinne omaan asenteelliseen poteroon entistä syvemmälle ja ammuskellaan sieltä summamutikassa mutu-argumenteilla.

suomalaisesta kotisynnytyksestä ilmiönä, kun kuvittelet tietäväsi sen ongelmakohdat? Salli minun nauraa *reps*



Tilastoista varmaan voi kaivella esille sen, mikä on kuolleisuusprosentti suomalaisissa kotisynnytyksissä, iltasanomiin päätyneiden kotisynnytysjuttujen perusteella sitä tilastoa valitettavasti ei voi tehdä, vaikka se tällä palstalla tuntuukin olevan ainoa tapa muodostaa kokonaiskuvaa asioista. Olette oikein roskalehtiexperttejä, pahemman luokan haaskalintuja.



Kyllä tyhmyys taas loistaa läsnäolollaan tällä palstalla, tyhmyys ja tietämättömyys. Huokaus. Ymmärrän nyt tämän keskustelun tason, eihän täällä kukaan järkevä ihminen jaksa viestejä lukea saati kirjoitella kovin montaa päivää, kun tietämyksen taso on tällainen.

Kiltti edellinen vielä vähän. Minä ymmärrän ja uskon, että hyvin suunniteltu kotisynnytys ei matalan riskin synnyttäjälle ole sen vaarallisempi lähtökohtaisesti kuin sairaalakaan. Ukson myös, että sairaalassa liiat toimenpiteet voivat osaltaan aiheuttaa komplikaatioita "estäessään" naisen kehoa toimimasta luonnollisesti.

Mutta mitä sitten jos joku menee vikaan. Esimerkiksi hätäsektioon ei kotoa varmasti pääse yhtä nopeasti kuin viereisestä sairaalahuoneesta, vaikka kuinka olisi ambulanssit pihalla. Lapsi kuolee. Onko tämä sitten se luonnon valinta joka vain hyväksytään?

Sairaalassa saa tosiaan synnyttää vaikka kynttilänvalossa ja täysin luomusti. Kätilötkin voivat pysyä poissa ellei heitä tarvita. En siis vieläkään ymmärrä, miksi ottaa riskiä tulevan lapsen hengellä, kun et voi 100 varmasti minulle sanoa ettei mikään mene vikaan.

Ja kyllä sairaalassa kuolee myös lapsia. Mutta siellä on niin paljon enemmän mitä voi tehdä lapsen eteen kuin kotona kylpyhuoneen lattialla. Eikö sinun lapsesi ole näiden toimenpiteiden arvoinen?

Haluaisin kovin ymmärtää. Tutkimusta olen aiheesta lukenut paljon, mutta pääkysymykseksi jäävät kumminkin nämä.

ASENTEESTA - esimerkiksi minä taas olen synnytyksissäni kokenut sairaalan rauhalliseksi ja jopa rauhoittavaksi (!) paikaksi. Enemmän olisin tosiaan stressannut kotona (ja sehän kertoo minun asenteestani).

Olen vain yksinkertaisesti sen tyyppinen ihminen, että synnyttäminen sujuu minulta paremmin ja lapsen kannalta turvallisemmin kun olen kotona omassa rauhassani. Ja kivusta olen selvinnyt omasta mielestäni vähällä, jos kipu olisi ollut aiemmissa synnytyksissäni pahempi, niin en varmasti olisi suunnitellut kotisynnytystä. Ei se tee minusta supernaista että uskoin selviäväni ilman puudutteita ja kipulääkkeitä. Olen vain oppinut ottamaan synnytyskivun vastaan, ja kas, se lievittyy itsestään kun lakkaa taistelemasta sitä vastaan ja yritää keskittyä ja rentoutua supistuksen ajan. Jokainen rentoutumalla helpottunut supistus antaa uskoa siihen että pystyn seuraavaankiin supistukseen omin voimin. Kroppa antaa suoraa palautetta ja homma toimii luonnollisesti. Ihmisen kroppa erittää endorfiinia joka lievittää kipua. Jos kipu turrutetaan lääkkeillä, endorfiinin eritys lakkaa. Luonnonmukainen synnyttäminen ei siis missään tapauksessa ole kivun ihannointia, vaan se on kivulle antautumista, jolloin se alkaa helpottumaan kropan omalla toiminnalla. Pitää vain uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel...

Toisille ihmisille sairaalaympäristö tuo rauhoitusta, ja sellaisen ihmisen on varmastikin turvallisempaa synnyttää sairaalassa. Joitakin taas sairaalaympäristö ja monet vieraat ihmiset ja synnytyksen kulkuun jatkuva puuttuminen vaikuttavat niin, että koko synnytys pysähtyy, ja siitä aiheutuu pahempia komplikaatioita kuin kotona, jossa saa rauhassa keskittyä turvallisesti synnyttämään. Ja toki vastuuntuntoinen kotisynnyttäjä tietää, että sairaalaankin lähdetään juuri silloin kun kätilö sitä ehdottaa. Sehän on kotisynnytyksen turvallisuuden yksi edellytys, että on valmis mukautumaan suunnitelmassaan tilanteen vaatimalla tavalla, ja kantaa joka tilanteessa vastuun lapsen turvallisuudesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kätilön arviointikykyyn on luotettava 100%:sti, ja jos kätilö sanoo että nyt tilantaan ambulanssi, niin silloin se olisi parasta tilata.

on jotenkin tärkeää se, että saa "rauhassa keskittyä" siihen omaan synnytykseensä ilman mitään laitteita tms. Mitä h:tin väliä millään muulla on loppujen lopuksi kuin sillä, että syntyy terve ja hyvinvoiva vauva? Vaikka sitten päällään joutuisi seisomaan kytkettyjä viiteen monitoriin?

on jotenkin tärkeää se, että saa "rauhassa keskittyä" siihen omaan synnytykseensä ilman mitään laitteita tms. Mitä h:tin väliä millään muulla on loppujen lopuksi kuin sillä, että syntyy terve ja hyvinvoiva vauva? Vaikka sitten päällään joutuisi seisomaan kytkettyjä viiteen monitoriin?

Kun se jatkuva monitorointi ja synnytyksen kulkuun puuttuminen ihan tutkimusten mukaankin hidastaa ja jopa saattaa pysäyttää synnytyksen, joka johtaa siiihen että joudutaan puuttumaan lisää synnytyksen kulkuun, tekemään keinotekoisia supistuksia oksitosiinilla, joka lisää äidin kivuntuntemusta, joka aiheuttaa kipulääkkeiden ja puudutteiden lisääntynyttä tarvetta, joka lisää synnytyksen riskiä, joka aiheuttaa lisää puuttumisen riskiä, ja voi lopulta johtaa toimenpidesynnytykseen tai sektioon. Niiin että ihan silleen se vaikuttaa, kun saa rauhassa omaan tahtiinsa synnyttää, ei tarvita turhia puuttumisia, ja synnytys on sekä äidille että vauvalle turvallisempi kaikin puolin.

niin vinkkaan sellaisesta foorumista kuin ysv, jossa on käyty monta hyvin mielenkiintoista ja hyvin argumentoitua keskustelua kotisynnytyksestä. Jos käytte sieltä lukemassa ne keskustelut, niin eipä tarvitse samoja asioita täällä selittää sataan kertaan, kun ne on siellä jo luultavasti paljon paremmin sanottu ja moneen kertaan.



Tämä keskusteluilmapiiri ei nyt vaan kannusta kauhean asialliseen keskusteluun, sori vaan. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Miettikää omaa ulosantianne ja miksi siihen vastataan sitten ylimielisesti ja ärsyyntyneesti.



Jos tämän keskustelun sävy olisi edes vähän asiallisempi, niin ehkä pystyisin houkuttelemaan itsestänikin hieman asiallisempaa argumentointia esiin, nyt siihen ei ole kovinkaan suurta motiivia, tämän ketjun luettuani.