Miten joku voi pitää lapsen karkittomana jopa 4-vuotiaaksi?

Vain köyhät white trash- äidit antaa lapsilleen karkkia.

En usko.

Ihme muijia olette, onko tuo ihan normaalia enää?

olet selvästi kiillottanut sädekehäsi juuri ennen joulua. Mihin tutkimukseen perustat väitteesi? Esim. väite: "syövät hullunkiilto silmissä jopa sokerikipon tyhjäksi". Olisi kiva lukea myös se tutkimus! Muutenhan voi tulla sellainen käsitys, että perustat kovat väitteesi vain mutu-tuntumaan ja sitähän me emme halua, emmehän!

Poika täyttää pian 5, eikä ole koskaan suostunut syömään ainuttakaan karkkia. Maistanut on muutaman kerran, mutta sylkee heti pois.



Eli ihan tahattomasti meillä näin :) Pikkusiskolla (2v) on selkeästi´"normaali" mieltymys makeaan, mutta ei ole hänellekään sitten tullut karkkia tarjottua, kun tähän on tottunut.



Saa kyllä kylässä maistella tai jos joku tuo tuliaisina.tms

Olen omin silmin nähnyt sokerikipon vajenevan vauhdilla. Ja monta kertaa. En toki kehoita mammoja syöttämään jälkikasvulleen karkkia, jos se sotii heidän omia periaatteita vastaan, mutta onhan se vähän kummallista.

Ap

Ja jos pistät stopin, alkaa hillitön raivo. Olen myös huomannut, että lapsen vatsa tulee kipeäksi karkista. Keksejä ja pullaa saa silloin tällöin ja kylässä saa kyllä karkkia jos sitä on tarjolla, mutta kotiin ei osteta, ei edes omille synttäreille juuri sen tähden, että sitten lapsi ei syö muuta ja maha on kipeä. Ehkä sitä ehtii myöhemminkin syömään karkkia ihan tarpeeksi, miksi pitäisi nyt pienenä lapsena totuttaa huonoille tavoille. En pidä suklaatakaan niin pahana asiana, koska siinä ei ole ainakaan niin paljon lisäaineita kuin kirkkaansinisissä tai oransseissa karkeissa. Tosin jos pitää tarjota mehua tai limsaa, tarjoan mielummin sokerista kuin aspartaamila makeutettua. Kannatan luonnollisia raaka-aineita. Lapsi 4v.

tosiaankaan ollut syönyt karkkia tuohon mennessä. Miksi olisi pitänyt. Ei syöty sitten me vanhemmatkaan. Herkkuna oli harvoin keksit ja jäätelö.



Nyt syö jo karkkia, kun on ekaluokkalainen ja karkki väkisinkin tullut kuvioihin.

Ainut karkki mitä suostuu syömään, on suklaa. Ei koska mihinkään hedelmäkarkkeihin, lakuihin... ei vaan halua niitä edes maistaa. On nyt 3-vuotias. Hoidossa ja kylässä tarjotaan useimmiten aina jotain hedelmäkarkkeja ja hän on joskus haukannut pienen palasen kulmasta ja tuonut sitten äidille että ota tämä, on pahaa.



Syö nyt välillä suklaata kotona eikä todellakaan ole mikään hullunkiilto silmissä sen jälkeen. Ei takuulla syö sokeria pelkästään, meillä on kyllä sokeriastia keittiön pöydällä joka päivä. Ap lienee niitä ihmisiä jotka eivät tiedä, että lapsia on erilaisia :) Esim mieheni ei ole yhtään makean perään.

Kylässä ei sellaisia ole tarjolla, itse syömmä tosi harvoin. Mies ehkä töissä syö salmiakkia, minä joskus suklaata itsekseni. Syömme kyllä jätskiä ja keksejä mutta karkit eivät vain kuulu elämäämme.



En tajua miten joku voi toisen lapselle tarjota karkkkia, vieläpä näin pienelle.

ei ihme että on ihmisillä nykyään ruokailutottumukset ihan hukassa kun vanhemmat on tätä tasoa.

Asutaankin ns. paremmalla alueella ja synttäreitä on vähintään parin viikon välein.



Ei ole mullekaan tullut mieleenkään laittaa karkkeja tarjolle lastenjuhliin, vaikkeivat mitenkään erityisesti olla karkkeja päätetty välttää. Ihan junttitarjottavaa.

Muuta meillä ei syödäkään. Mies ei syö muita herkkuja kuin jäätelöä. Minä söisin vaikka mitä mutta saan itse vatsani helposti kipeäksi muista karkeista. Suklaasta minulla kukkii kasvojen iho, mutta sen verran mitä iho kestää syön suklaata. Kerran meni paikka kovia karkkeja mutustellessa.



t. kolmen lapsen kosmetologi äiti

Meidän lapsi vaatii sen 50 maistelukertaa kaikesta uudesta, ja ei siellä sentään joka viikko karkkia tarjota, ainakaan sitä samaa lajia. Hoitoon meni 3-vuotiaana.

että jotkut vanhemmat ei osta lapsilleen karkkia. Meillä lapsilla ( 3 ja 5v.) on karkkipäivä, jolloin saavat itse valita pussit irtokarkkeja. Ja eihän niitä nyt herranjumala kilo kaupalla tarvitse ostaa. Pienet pussit riittää. Joku niin pieni asia kuin karkit aikuiselle on, niin on kuitenkin lapselle yksi nautinto elämässä.



Ja se on ihan totta,että lapset, joitten vanhemmat eivät ikinä osta heille karkkia, niin sitten esim. kylässä ovat hullunkiilto silmissä, kun näkevät jotain sokeripitoista. Nimimerkki: Kokemusta on!

että jotkut vanhemmat ei osta lapsilleen karkkia. Meillä lapsilla ( 3 ja 5v.) on karkkipäivä, jolloin saavat itse valita pussit irtokarkkeja. Ja eihän niitä nyt herranjumala kilo kaupalla tarvitse ostaa. Pienet pussit riittää. Joku niin pieni asia kuin karkit aikuiselle on, niin on kuitenkin lapselle yksi nautinto elämässä.

Ja se on ihan totta,että lapset, joitten vanhemmat eivät ikinä osta heille karkkia, niin sitten esim. kylässä ovat hullunkiilto silmissä, kun näkevät jotain sokeripitoista. Nimimerkki: Kokemusta on!

Vai pitäisikö sinun mielestä vanhempien OPETTAA lapsensa syömään karkkia?

Miksi?

Asutaankin ns. paremmalla alueella ja synttäreitä on vähintään parin viikon välein.

.

Lapsi kävi kerran ns huonommalla alueella kylässä ja juuri sieltä sai ekan karkkinsa! Että raivostutti! Omassa ystäväpiirissä ei tosiaan karkkeja lapsille anneta eikä tarjota.

Kolmivuotiaana sai ekan kerran maistaa mutta se oli hänen mielestään kamalaa ja sen jälkeen ei ole karkkiin koskenut. Viisivuotiaana kokeili toisen kerran ja nyt suostuu muutamaa karkkia syömään, useimmiten kuitenkin käy vaivihkaa viemässä roskikseen jos erehtyy jotain ottamaan.



Vai vielä hullunkiilto silmissä ahmisi, heh!

syömään karkkia. Minulle on ennen tarjottu perusteeksi sitä, että lapsi (3-4-vuotias) tajuaa mistä on jäänyt paitsi ja on siitä hyvin pahoillaan.



Käyttäisin termiä white trash tässä yhteydessä, sikälimikäli Suomen olosuhteisiin tuo termi sopisi ;)

Emme me vanhemmatkaan mätä karkkia. Karkkipäivänä pojat syövät pienen karkkirasian (8 v ja 10 v) tai tikkarin ja monesti eivät halua mitään karkkia.



Limppariakaan eivät saa alas.

Karkkipäivä aloitettiin lapsen ollessa 4,5-vuotias. Hän saa valita joko askin tai pienen karkkipussin. Oli kumpi tahansa, koskaan ei kaikkia karkkeja tule syötyä.

Sama juttu kahvipöydässä. Hän saattaa syödä keksin tai osan pullasta, mutta se on riittävästi. Emme millään lailla vahdi syömisiä.



Pidimme karkkeja aivan turhina pikkulapselle, siksi niitä ei annettu aiemmin. Samaa mieltä olen yhä.

jos teidän lapsenne ei tiedä, että karkkia on edes olemassa!!?? Viittaan erääseen kommenttiin.



Ja on aivan kaksi eri asiaa, jos lapsi ei itse karkkia halua tai lapset eivät saa karkkia vanhempen peraatteiden takia.