miehellä lyhyet hermot
onko kellään samaa tilannetta!!? jos hän joutuu pojan kanssa olemaan kahdestaan ja tekemään jotain, syöttämään tai vaippaa vaihtamaan, hän hermostuu välittömästi jos poika ei alaakaan yhteistyöhön. heti alkaa kuulua että ei tästä tuu mitään ja sit mulla alkaa sydän hakata ja alan valmistautua menemään apuun. yritän kovasti olla kaukana ja tehä omia juttuja ja laittaa musiikkia soimaan että mies saa ratkaista oman ongelmansa siellä. sitten kuuluu koputus huoneen oveen ja huuto että hermot mennee! sitte mun täytyy mennä jatkaman homma loppuun. näin käy joka päivä vähintään kerran. mies ei ala helposti mihinkään ilman huokaisua että on joutunut keskeyttämään oman hommansa vauvavelvollisuuksien kanssa. mieheni ei osaa hoitaa lasta pyyteettömästi ja hermostumatta samoin kuin minä. joskus lapsi jää huutamaan syöttötuoliin kun syöttö ei ole onnistunutkaan ja minä sanon että ei kun sinä jatkat ja mies sanoo että älä viitti mee nyt sinne älä nyt alota.. kaikki nämä kommentit vaikuttaa siltä ettei mies edes halua opetella uutta toimintatapaa vaan haluaa hermostua jotta minä sitten menen vauvan luo. en halua jättää vauvaa kärsimään siitä että isä on lapsellinen hermoheikko. auttakaa nyt ihmeessä! mistä saisin itselleni apua kestää tämän? ja vinkkejä OPETTAMAAN MIES ELÄMÄÄN NORMAALISTI. ja mielestäni minä teen oikein kun vaadin miestäni hoitamaan lasta tasapuolisesti kanssani. joka tapauksessa minä hoidan lasta eniten mutta miehen on tehtävä enemmän että edes jonkinlainen oikeudenmukaisuus tapahtuisi. kertokaa olenko oikeassa vai väärässä?
mieheni leikkii lapsen kanssa aika paljon ja hoivaa häntä muuten melko paljon ja nauttii vauvan kanssa hassuttelusta ym. mutta tämä hermostuminen...grr!
APUA! :O
Kiitos vastauksista jo etukäteen:)
Kommentit (10)
riidan kanssa lähteä? Olishan tässä ikean reissu tiedossa:D aamusta iltaan pois.. huh:/
Tai mie vain sanoin että nyt minä lähden ja sulla ei ole siihen mitään sanomista:) ja hyvin menny.. ei mitään ongelmia...
Meillä niin kuin niin samanlaista että.
Mies sanoo esim. että olen opettanut pojalle syönnin lomassa kaiken maailman leikit...Meillä on periaatteena että leluja ja kirjoja ja mitään ei ole siinä mukana. Olen vain puhumalla saanut pojan syömään. siis esim. että " kaivuri kaivaa hiekkaa" hokemalla puuro menee todella helposti, mutta mieheni mielestä tuokin on leikkimistä...huh huh..Kai nyt pojan kanssa voi puhua muutakin kuin hokea, että nyt syöt nyt syöt..ja hermostuminen tulee molemmilla :(... huh . Yleensä syö kanssani todella hienosti ja nykyään itse(poika 1,8v) . Mies ei anna edes aina syödä itse ja se ei aina pojalle käy. Ja itsehän sen pitäisi antaa syödä, kun kiinnostusta asiaan on. Mies tokasee usein että ei mulla ole aikaa leikkiä, vaikka ei olisi kiire minnekkään.
Ja nukuttaminen on yleensä helppoa, mutta jos se joskus kestää niin mies tulee makkarista pois ja sanoo , että mä en jaksa...se vaan häslää jne. Ja TAAS sekin jää minun hommakseni.
Onpas sekavaa sepustusta, mutta " kiire" kun tekee mieli nokosille, kun pojatkin nukkuvat (6vko ja 1,8v).
Ja paljon olisi tästä esimerkkejä...hmm...vinkkejä otetaan vastaan....pelkään että jos lähden niin itkettää vaan poikaa kamalasti ja poika ei syö mitään...no, ei siinä varmaan noin kävisi. Kaikki varmaan onnistuisi , koska poikakaan ei näkisi minua siellä. On meinaan tottunut tekemään kanssani yleensä kaiken. Mies ei osallistu juurikaan..
No niin...ettei mene ihan vain miesten piikkiin, niin minä myönnän olevani miehesi kaltainen hermoheikko ÄITI! Ehkä tämä on vain sellainen tempperamenttikysymys, en tiedä, mutta meillä apuun rientää isä, kun itse otan helposti pultit pojan yhteistyöhaluttomuudesta. En voi sille mitään, että kiihdyn sekunnissa nollasta sataan ja verenpaine on huipussa, kun poika heittäytyy kirkuvana lattialla esim. vaippa vaihdettaessa. En todellakaan käyttäydy aina kuin aikuinen ja saa tilannetta haltuun. Karjun pojalla ja ym kypsää käytöstä. Että silleen...
Sitä on liikkkeellä... Miehilläkin voi olla " kuukautiset" ja keski-iän kriisi. kalaölju mm. auttaa...:)
Mies retuuttaa lapsia ja on vauvana jopa ravistanut kun ei ole saanut huutoa loppumaan. Kun neuvolassa sanottiin että älä mene väliin vaikka tapahtuisi mitä(yötissistä vieroitus oli käynnissä). Mutta ei kai nyt väkivaltaa kukaan äiti kestä. Tilanne jatkunut nyt niin pitkään että perheasiain neuvottelukeskukseen käy tie... en voi rakastaa miestä joka on paha lapsilleni. Pidä tilannetta silmällä, mutta anna miehelle mahdollisuus=yksin lapsen kanssa. Jos ei sitkeästä harjoittelusta huolimatta hermo rupea kestämään, niin sitten pitää kyllä unohtaa sen miehen osalta lapsen hoito. Olen nyt tässä pessimistin perikuva kun olen katsonut hermoheikkoa miestä 4v ja hoitanut lapset käytännössä yksin. Kun lapset on mummolassa hän on ihan rauhallinen mutta ei vaan käsittääkseni kestä sitä meteliä mitä lapset aiheuttaa. Tekisi mieli muutta erilleen. Itseltä loppuu voimat ainaiseen huomautteluun ja tarkkailuun. Heti kun itse teen jotain muuta etten ehdi tarkkailla niin jo se on " rökittämässä" lapsia. Eli siis riistää niitä fyysisellä voimalla jonnekin eikä edes yritä keskustella tai kieltää. Kyllä luulin että ei puhu ei pussaa tarkoittaisi sittenkin jotain muuta. Terveisin ongelmakimppu.
eli jos ei heti homma suju, niin pinna näyttää palavan ja minä hoidan homman loppuun. Minä en suvaitse, että pienelle vauvalle karjutaan " turpa kiinni" ja " mikä v.... sua vaivaa" tms. hempeyksiä. Esikoinen oli megahuono nukkumaan ja silloin mun miehen piti auttaa öisin, mutta jos itku ei heti loppunut, kun oli vaan tökännyt tutin suuhun, alkoi kohta ovet paukkumaan ja kiroilu kuulumaan. Joten menin kyllä aina väliin ja totesin, että häneen ei voi luottaa. Itseasiassa mua hiertää toi vieläkin, että tiukan paikan tullen minä joudun hoitamaan aina hommat itse. Hän ei osaa lohduttaa lapsia. Lisäksi mun äiti oli ehdottomasti sitä mieltä, että mä en saa mennä yhtään mihinkään, koska mun mies on kykenemätön lasten hoitoon (äiti oli siis kuullut näitä hermostumisia, ja mun mies puhuu vieläkin varsinkin esikoiselle tosi rumasti - tästä kiistellään lähes päivittäin). Mutta joo, sain vähäisistäkin menoistani kauheat syyllistykset mun omalta äidiltä, koska " jos olen lapsia hankkinut, niin itse ne on hoidettava" ja mun pitää vahtia mun miehen käytöstä. Fyysistä väkivaltaa ei ole tapahtunut, mutta olen huolissani miten lapsiemme, erityisesti esikoisen, itsetunto kehittyy vahvaksi.
Kamala tilanne. Sinun housuissasi harkitsisin itsekin eroa, lasten turvallisuus ennen kaikkea. On se kumma, ettei omaan mieheen, lasten isään voi sen vertaa luottaa, että uskaltaisi jättää lapset miehen kanssa.
Tottakai äidilläkin pitäisi saada olla omia menoja ja lapset pitäisi silloin pystyä jättämään luottavaisin mielin lasten isän hoiviin. Äitisi taitaa olla huolissaan vain lastesi hyvinvoinnista, enkä kyllä sitä yhtään ihmettele.
Meillä oli alussa ihan samoja ongelmia...
Asia ratkaistiin niin että mie lähdin pois kotoa.. olin koko päivän pois niin ei jäänyt miehelle vaihtoehtoja:)
Ja nykyään hyvin menee.. Kannattaa vain jättää mies yksin vauvan kans niin kyllä se siitä oppii.. onnea yritykseen:)