Joko töihin?

Jeps, siis tekniikka tökkii...heh... Tässä siis tää miun viesti:



Miulle on tarjottu lähes koko ensi vuodeksi töitä ja nyt olen kahden vaiheilla lähteäkö vai jäädä vielä lasten kanssa kotiin. Tyttö on nyt 2v6kk ja poika 11kk...nuorin vielä niin pieni, että hänen kanssaan haluaisin vielä olla kotona...mutta toisaalta työtarjouksia ei satele taivaalta. Ja jos nyt kieltäydyn töistä, huolitaanko minua enää tulevaisuudessa.



Ja lasten hoitoon laittaminen aivan vieraalle ihmiselle hirvittää! Myö ollaan lasten kanssa jotenkin vissii kasvettu kiinni toisiimme, että en raaskisi heitä muille antaa...edes työpäivän ajaksi. Isä voisi jäädä muutamaksi kuukaudeksi kotiin lasten kanssa, mutta sitten olisi edessä tarhaan vienti...



Ja minun työ on ruumillisesti suht raskasta (henkisesti myös), joten jaksaisinko vielä työpäivän jälkeen lasten kiukkua ym kuunnella...en tiedä...



Menee ihan yöunet kun tätä asiaa vatvon pienessä mielessä. Onko muilla ollut samanlaisia " ongelmia" ja miten olette asian ratkaisseet? Minkä ikäisenä olette laittaneet lapsianne hoitoon?

Meillä on pojat menossa tammikuun puolessa välissä hoitoon ryhmäperhepäiväkotiin. Ikää heillä silloin 1,5v ja 3,5v. Aloitan itse opiskelun silloin.



Hyvää Joulua Teille!



P.

Meillä on 3 ja 5v:aat lapset. Kotiäitinä olen ollut kuopuksen syntymästä asti. Olen aina tehnyt määräaikaisuuksia joten työpaikkaa ei ole odottamassa mihin palata. Koko tämän kotiäiti urani ajan olen ollut kahden vaiheilla lähteäkö töihin vai jatkaa kotona. Niinkään vetoa työelämään en ole tuntenut vaan hirveää paniikkia siitä huolitaanko minua enää useamman kotona vietetyn vuoden jälkeen. Olen lähetellyt muutaman hakemuksen ja reilu vuosi sitten minut yhteen paikkaan valittiinkin. Alkoi hurja hoitopaikkojen metsästys, kaupungissamme on toivoton tilanne niiden suhteen. Lopulta tein itsenäisen päätöksen ja kieltäydyin tarjotusta työstä. Päivääkään en ole katunut!

No viimein koitti päivä jolloin kuopus täytti 3v:tta ja oli tehtävä jotakin ratkaisuja. Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Ehdin olla yhden kuukauden työttömänä kun minulle tarjoutui tilaisuus tehdä työtä kotona. Toimin siis pph:na. Ala ei ole omaani, kaukana siitä. En juurikaan nauti työstäni, monestakaan syystä, ja ratkaisuja pitäisi taas tehdä. Tietäisi vaan minne suuntaan...

Vaikka meillä lapset ovatkin jo näin " isoja" tunnen suurta tuskaa ajatellesani heidän hoitoon vientiä. He ovat kerhoilleet ja yöpyneet mummolassa useitakin öitä peräkkäin, joten aivan kiinni he eivät minussa ole. Mutta minulle tilanne merkitsee osittain myös lapsuuden loppua. Alkaa loputon lähtemisten jatkumo. Aikaiset aamut kiireineen, kaikkia väsyttää ja kiukuttaa...

Tilanteemme on omien lasten kannalta nyt melko ihanteellinen. Saavat olla kotona ja leikkikaveriakin on päivittäin. Mutta kuinka kauan itse jaksan tätä?

Vaikeita päätöksiä, kaikille. Monta unetonta yötä saa viettää, itkua vuodattaa. Henkilökohtaisesti uskon, että jokaiselle löytyy töitä kun niitä oikeasti haluaa ja itse etsii. Ainutlaatuisia ovat hetket/vuodet lasten kanssa kotosalla, niihinkin mahtuu kyllä huonoja päiviä.

Kerrothan aikanaan mihin päätökseen tulit:)

Rauhaisaa joulua toivotellen Justeeri

Juu, eli eilen kävin työpaikalla juttelemassa mahdollisesta työstä...kovasti olisivat minut sinne halunneet, kun olen siellä aiemminkin ollut. Äsken sitten soitin sinne osastonhoitajalle ja kieltäydyin kohteliaasti tulemasta. Saattaa olla ettei sieltä enää tarvitse töitä kysellä...



Haluan kuitenkin vielä olla lasten kanssa kotona ja seurata heidän kasvuaan ja kehitystään...pienin just opettelee kävelemään! Paljon on heillä vielä oppimista ja haluan olla näkemässä kun kehitystä tapahtuu.



Koko eilisen päivän ja viime yön mietin mitä tekisin. Voi olla, että kadun päätöstäni kieltäytyä töistä...sillä harvoin minun alalla (sairaanhoitaja) soitellaan kotiin ja tarjotaan vuodeksi töitä! Uskon/toivon kuitenkin, että töitä olisi myös vuoden päästä tarjolla...jos silloin päätän lähteä takaisin työelämään.



Joku olisi varmaan päättänyt toisin, mutta minä teen omat päätökseni. Nyt lapsia nukuttamaan!



Hyvää Uutta Vuotta sinulle!!!

Itse samanikäisen pojan äitinä olisin tehnyt aivan samoin. Ja ihan varmasti sinä vielä niitä töitä saat ja ehdit tekemään.